Hitsut ja persut

Influenssakausi aiheutti muutoksia minunkin arkeeni, vaikka itse olen ottanut rokotuksen eikä pöpö ole ainakaan toistaiseksi saanut minua kynsiinsä. Jouduin kuitenkin yhtenä päivänä opettamaan kahta ryhmää. Päivä sujui yllättävän vaivattomasti, kun olin sattumoisin varannut omalle ryhmälleni atk-luokan. 

Lomaviikkoni aikana opiskelijat olivat tehneet atk-luokassa esitelmät luontoaiheista. Jokainen valitsi yhden eläimen tai kasvin, josta sai etsiä tietoa mm. Selkouutisten sivuilta ja laati siitä pienen Power Point -esityksen. Näin he tutustuivat omatoimisesti seuraavana ohjelmassa olevaan luontoteemaan.

Niinpä tuona aamuna, kun minulla oli kaksi ryhmää, ajattelin päästä itse helpolla ja laitoin opiskelijani pitämään esityksensä molemmille ryhmille. Se lisäsi tietysti hieman heidän jännitystään, joskaan sitä ei esityksistä juuri huomannut. Suurin osa on korkeasti koulutettuja ja tottuneita esiintymään omalla kielellään. Suomen kielelläkin on jo ehditty pitää pari esitystä omalle ryhmälle, joten sekään ei ollut ihan uutta. 

Esitykset olivat loistavia! Toki suurin osa oli kopioinut tekstit suoraan suomenkielisiltä sivuilta, mutta kieli oli sellaista, että jokainen ymmärsi sen. Lisäksi esityksissä oli kiva kuvitus ja jokainen osasi täydentää dioja myös omin sanoin, niin että esitykset olivat konkreettisia ja mielenkiintoisia. Varmasti kaikki saivat uutta tietoa karhusta, kyystä, ahvenesta ja muista Suomessa elävistä eläimistä ja jopa ratsastusterapiasta, josta yhdellä opiskelijalla oli omakohtaista kokemusta yliopisto-opinnoistaan. Olin niin ylpeä ryhmästäni!

Loppupäiväksi laitoin omalle ryhmälleni Supisuomea-videon pyörimään ja annoin ohjeet, millä sivustoilla he voivat harjoitella viime aikoina opiskeltua terveysteemaa. He ovat niin itseohjautuvia, että pärjäsivät vallan hyvin keskenään loppupäivän. 

Itse saatoin siis keskittyä toisen, hitaasti etenevän ryhmän (hitsu) opettamiseen. Heiltä samanlainen itseohjautuvuus puuttuu, joten he tarvitsivat minua enemmän. Perehdyimme samoihin työpaikkailmoituksiin, joita olin oman ryhmäni kanssa lukenut muutamaa viikkoa aikaisemmin. 

Mutta voi ihmettä! Oman perusnopeudella etenevän (persu) ryhmäni kanssa käytimme ensimmäiseen tekstilajitehtävään ehkä 30-45 minuuttia, mutta toisen ryhmän kanssa siihen meni pari tuntia. Tiesinhän minä, että hidas ryhmä on hitaampi, mutta olin kieltämättä yllättynyt ryhmien erilaisuudesta. 

Oma ryhmäni on paitsi omatoiminen, myös päättelykykyinen. Jos he eivät ymmärrä jotain, he etsivät ensin itse ratkaisua ja kysyvät vasta sitten opettajalta. Joskus se on tietysti ärsyttävääkin, kun he näpyttelevät puhelimiensa (meni muuten hetki, ennen kuin keksin tämän sanan oikean muodon, meinasin sanoa puhelimentensa ;)) käännössovelluksia. Ne ovat toki hyvä apuväline, mutta joskus olisi hyödyllisempää katsoa, kun opettaja yrittää juuri samaan aikaan selittää sanaa paitsi sanallisesti, myös piirtämällä, elehtimällä ja kuvilla.

No joo, eksyin sivupolulle. Omat opiskelijani käyttävät apuna paitsi sanakirjojaan, myös vieruskaveriaan. He myös pyrkivät ymmärtämään sanoja kontekstin avulla eli lukemalla koko lauseen yksittäisten sanojen sijaan. Tällaisia oppimisstrategioita käyttävät aktiivisesti etenkin useampia kieliä osaavat ja pyrin niitä myös opettamaan alusta lähtien. Kaikki eivät osaa ottaa niitä käyttöön, mutta perusnopeudella etenevässä ryhmässä melkein kaikki ovat kuitenkin itse aktiivisia ongelmien selvittämisessä.

Mutta kun hitaan ryhmän opiskelija ei ymmärrä, hän jää istumaan ja tuijottamaan eteensä. Jämähtää siihen paikkaan eikä pääse eteenpäin. Odottaa, että opettaja tulee kohdalle ja huomaa, että hän ei ymmärrä, ja kertoo, mikä on oikea vastaus. Pienintäkään häivähdystä mistään päättelyntapaisesta en useimpien kohdalla havainnut...

Saan itse loppukeväästä hitaasti etenevän ryhmän. Pelottaa. Miten osaan asennoitua tähän passiivisuuteen ja opiskelutaitojen puuttumiseen? Miten saan heidät oppimaan niitä? Ehkä siihen tottuu, kun opettaa ryhmää alusta alkaen... 

Ihmisinähän näiden ryhmien opiskelijat ovat aivan ihania, herttaisia ja sydämellisiä. Äärettömän kiitollisia kaikesta. Sikäli heitä on kiitollista opettaa, mutta jotenkin myös turhauttavaa, kun tulokset ovat auttamatta heikompia kuin perusryhmillä.

Ehkä minullekin tekee hyvää vaihtaa välillä raidetta. Saan toden teolla kohdata uusia haasteita, kun ryhmä ei ole puolillaan niitä nopeita opiskelijoita, jotka oppivat opettajasta huolimatta. Kun opettaa vuodesta toiseen tällaisia ryhmiä, on helppoa kuvitella olevansa hyväkin opettaja. ;)

Muina päivinä jatkoimme vielä terveysteeman opiskelua. 

Perjantaina meillä olikin tiimipäivä, jossa saimme mm. koulutusta ryhmäyttämiseen. Hauskaa ja hyödyllistä! Sain taas uusia vinkkejä toiminnallisiin harjoituksiin.

Hurlumhei

Lomalta palattu ja heti täyttä höyryä! En ollut tietenkään ehtinyt ennen lomaa valmistella ensimmäistä päivää mitenkään, hyvä että sain kunnialla pidettyä perjantai-iltapäivänä kollegoille kielistudiokoulutuksen (vähän tiukille meni siihenkin valmistautuminen, kun piti samana aamupäivänä ehtiä hoitaa kynnet kuntoon ennen lomaa ;)). 

Loma osui sellaiseen ajankohtaan, että sijainen sai pitää ryhmälle kirjalliset kokeet, jotka kokosin etukäteen. Ja heti tänään lomalta palattuani olin luvannut pitää kuuntelukokeen. Tapani mukaan turasin aamulla kotona niin pitkään, että olin töissä varttia vaille yhdeksän. Onneksi viimevuotinen kuuntelukoe kelpasi sellaisenaan, joten ehdin vielä kopioida sen. Sain joskus kollegalta sellaisen vinkin lunttaamista vastaan, että kopioin kokeet kahdelle eriväriselle paperille ja annan joka toiselle erivärisen. Kyllähän se kuikistelu silti onnistuu, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Tauoilla pitikin sitten äkkipäätä keksiä, mitä tehdään seuraavilla tunneilla ja mitä annan seuraavaksi päiväksi etätehtäviksi. Onneksi työhuoneesta löytyy aina jotain hauskaa ja hyödyllistä. Tarkastettuamme kotitehtävät opiskelimme kirjasta joka-pronominin ja siihen löytyikin kiva peli Opettajan idearepusta. Iltapäivällä kertasimme vielä terveysteemaa Vocabulary-materiaalin kuvan avulla. Opiskelijat olivat saaneet mustavalkoisen kuvan kotiin, mutta annoin jokaiselle parille vielä värikopiot, joista he keskustelivat. Sitten kokosimme yhdessä kuvan sanastoa ja lauseita. Kuvassa on siis terveyskeskuksen odotusaula täynnä ihmisiä erilaisine sairauksineen ja vammoineen. Lisäksi pöydillä oli asiaankuuluvia tarvikkeita ja seinillä mainoksia, joista sai hyödyllistä sanastoa.

Ruokatunnilla työkaveri kysyi, että olikos sulla tänään kehityskeskustelu. Joo, tosiaan. Olisin unohtanut kokonaan! Onneksi olin kuitenkin valmistautunut siihen ennen lomaa, joten hyvin meni. Sen jälkeen oli vielä puolisen tuntia aikaa tsekata sähköpostit ja valmistella huominen suullinen testi ja pari muuta juttua. Ja olin vartin myöhässä hakemassa lasta hoidosta! Onneksi on joustava hoitaja...

Tuolla työkassissa odotteleekin sitten iso pino korjattavia kokeita, tänä iltana oli pakko päästä jumppaan, joten yritetään huomenna...

Loppuun vielä mainostan hienoa blogia, jota nyt ahkerasti linkkaillaan tuolla somessa tämän hyvän, maahanmuuttajiin liittyvän postauksen vuoksi (eikä ole sitten ollenkaan niin kuivakkaa tekstiä kuin täällä...).

Peppupuhetta

Päästiin taas itse asiaan. Aiheena tietysti terveys, sairaus ja ruumiinosat. Pitihän ne pepun kaikki nimitykset raapustaa taululle, kun eräs opiskelija sanoi, että ainoa hänen tuntemansa synonyymi takapuolelle on se kaikkein rumin, p...e. Laajennan toki heidän sanavarastoaan aina kun mahdollista! 

Pari kivaa jumppalauluakin vedettiin, tietysti perinteinen Pää, olkapää, peppu... ja Fröbelin palikoiden Soo-soo sormet. Kun aiheena oli vielä ripulit, ummetukset ja muut, ei hauskoilta hetkiltä voinut välttyä. Juuri ennen ruokatuntia!

Suomen mestari 2 -kirjassa jatkuu ykkösosan huono puoli eli jokaista suhteellisen helppoa tekstiä kohti on monta monituista kielioppiasiaa. Kun opettajan opaskaan ei ole vielä ilmestynyt, pitää keksiä itse toiminnallisia lisäharjoituksia. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa ja sain siinä pari ideaa. Juuri ja juuri ehdin toisen toteuttaa ennen tuntien alkua. Laadin siis parinetsimispelin fraaseista, joita eilen opiskelimme. Tähän tapaan:

Ostin eilen uudet kengät ja ne meni heti rikki. - Eikä! Olipa sulla huono tuuri.

Meidän loma peruuntui, kun lapsi sairastui. - Voi ei! Onpa ikävää.

Onpas tänä kesänä ollut huonot ilmat. - Sanopa muuta. Koko ajan sataa.

Arvaa mitä? Mä sain sen uuden työpaikan! - Ihan totta? Onneksi olkoon!

Aloitusrepliikeistä tuli vähän pitempiä, joten kehotin pitkän lapun saaneita menemään toisten luo ja sanomaan oman repliikkinsä ensin. Tuli ihan hauskoja tilanteita, kun esimerkiksi tuohon toiseen kysymykseen tulikin viimeinen vastaus. 

Posti toi minulle tänään ison pinon Lappi-kortteja. Ne olivat niin hienoja ja hellyttäviä, että haluaisin ottaa niistä kuvia ja julkaista täällä, mutta ensin pitäisi saada lupa opiskelijoilta. :) Katsotaan...

Kotiinpaluu

Hei taas! Mites on loma mennyt? Mitä ootte tehny Lapissa? Mä oon hiihtänyt, lasketellut ja käynyt kylpylässä rentoutumassa. Mutta tänään me palataankin kotiin. Ja arvatkaa mitä?! Tattadadaa - mä voitin lauantaina lotossa! Me voidaankin mennä lentokoneella takaisin, mä maksan! Ei tarvii istua junassa niin pitkään. 

Ottakaapa matkalaukkunne, mennään lentokentälle. Mitäs siellä lentokentällä pitää tehdä? Mihin mennään ensin? Joo, ensin lähtöselvitykseen, sitten turvatarkastukseen. Mitä pitää muistaa turvatarkastuksessa? Niin, nesteet pieneen pussiin ja jos ostitte Lapista matkamuistoksi puukon, se pitää laittaa isoon matkalaukkuun. Mitäs muuta ei saa olla käsimatkatavaroissa? ---

Tässä lentokoneessa ehditäänkin pelata yhtä peliä. Otin mukaan tällaisen kirjainruletin, voitte pelata vieruskavereiden kanssa yhdessä. Lentomatka meneekin niin nopeasti, että muuta tässä ei ehditäkään.

(Lentoemäntä kävi välillä kyselemässä, juovatko kahvia vai teetä. Sattui sopivasti olemaan käytävässä kahvikärry, jota hieman lainasin. Hiukset vaan nutturalle ja huivi kaulaan...)

Mennään sitten taksilla kotiin, minä maksan. Lauletaan autolaulu: Autolla ajetaan varo-varovasti...

No niin, nyt sun täytyykin palata suoraan töihin. Työkaveri kyselee sinulta, miten loma meni. Tässä on vuorosanat sinun työkaverille, vastaa hänen kysymyksiin.

Siihen loppui meidän loma. Teimme vielä muutamia kuuntelu- ja puheharjoituksia aiheesta, mm. Suomea paremmin -kirjan kappaleeseen itse tehty kuunteluharjoitus sekä Oikeesti aikuisten -materiaalin matkatoimistotehtävä. Kielistudiossa äänitettiin kertomistehtävä, jossa piti puhua kaksi minuuttia nauhalle omista matkoista ja matkahaaveista. 

Kertasimme aihetta atk-luokassa  myös kotisuomessa.fi-sivustolla sekä Kielisilta ja Valttikortit -materiaalien tehtävillä.

Suomen mestari 2 -kirjan ensimmäisessä kappaleessa oli monta uutta asiaa, joita käsittelimme vielä. Ajanilmauksia tulikin jo harjoiteltua, mutta lisäksi otimme Oikeesti aikuisten -materiaalin listauksen, jossa oli jaoteltu ajanilmaukset siihen, mitä teit, kuinka usein teet ja mitä aiot tehdä. Jokaisen piti tehdä parille muutama kysymys kaikista kohdista. Kirjan paritehtävän teimme taas luokan keskellä niin, että kyseltiin kaikilta.

Puhekieltä harjoittelimme aiheeseen sopivilla dialogeilla Kato hei -kirjasta. Kun kuuntelimme ensimmäisiä dialogeja, eräs opiskelija kysyi, että onko tämä suomea? Joo, näin ihmiset puhuvat. Kun saimme dialogit käsiteltyä (selkokielistettyä) hän sanoi: Mi ymm. - Täh? - Minä ymmärrän. Saatiin hyvät naurut! :D

Kirjassa oli vielä pari uutta sanatyyppiä, -us/ys/os/ös/es-loppuiset (joihin tosin olemme tutustuneet jo aiemmin), mennään-muoto me-persoonassa ja kehotuksissa sekä monenlaisia pikkusanoja ja huudahduksia, joita on aina ah, niin ihana yrittää selittää!

Lisäksi luimme Oikeesti aikuisten -materiaalista Postissa-tekstin ääneen ja opiskelijat vastasivat tekstinymmärtämiskysymyksiin yhdessä parin kanssa. Siinä vierähtikin aika tovi, sillä tämän tekstin kysymykset vaativat peräti hieman tulkintaa. Olin iloinen siitä, sillä yleensä tuon materiaalin sinänsä ihan hyvien tekstien ymmärtämistehtävät ovat tyyliä: Hän asuu Espoossa. - Missä hän asuu? Tämänkertaisessa tekstissä oli jo vähän enemmän haastetta.

Tällä(kin) kertaa suggestopedinen sykli meni oikein mukavasti. Opiskelijat lähtivät tosi kivasti mukaan, eläytyivät rooleihinsa ja innostuivat improvisoimaann tilanteissa oma-aloitteisesti. Meillä oli oikeasti hauskaa! 

Sain Facebookin puolella yhden kommentin, että matkateema on siitä vähän hassu, kun eivät nuo työttömät maahanmuuttajat hirveästi lomille matkustele ja tee näitä juttuja. Eli nämä tilanteet eivät ole niin relevantteja kuin meille suomalaisille vieraiden kielten opiskelussa. Se on totta ja itsekin mietin aina, minkä verran niihin tilanteisiin kannattaa panostaa. Koko syklissä käsittelemme kuitenkin enimmäkseen muita asioita ja tilanteita, ne saa vain hyvin ujutettua tähän matkajuoneen. Tämä onkin varmasti helpoin teema toteuttaa suggestopedisesti, muut aiheet vaativat enemmän mielikuvitusta. 

Olen toteuttanut matkateemaa suggestopedisesti monta kertaa, välillä olen tosin vaihtanut tekstiä ja kielioppiasioita. Olen saanut kokonaisuuden aika hyvin toimivaksi, joten olen tähän tyytyväinen. Opiskelijat tuntuvat oppivan suomea siinä sivussa, kun teemme kaikkea hauskaa. Ja se onkin koko suggestopedian idea. Miltäs tämä teistä muista vaikuttaa?

Uudessa Kiitäjät kotopolulla -materiaalissa on pari kokonaisuutta ihan erilaisista aiheista, jotka kollegani laati alun perin samaisella suggestopedian menetelmäkurssilla, jolta itsekin olen intoni ja oppini metodiin ammentanut. Luokkaretken olen kerran toteuttanut ja varmaan tämänkin ryhmän kanssa toteutan. Kollegalla on loistava mielikuvitus! (Itsehän enimmäkseen varastelen näitä ideoita muilta, olen tehnyt materiaaleistani itse häviävän pienen osan. :))

Tutustuin viime viikolla kollegan vinkistä Mansikkalaan. Ja innostuin! Sivusto esittelee yhteisöllisen kielenoppimismetodin, jossa on hyvin paljon samaa kuin suggestopediassa. Aion ehdottomasti kokeilla sitä joko tämän tai seuraavan ryhmäni kanssa. Ihanaa, kun saa taas uusia haasteita!