Henkselit paukkuu

Huoh. Eipä todellakaan ole aihetta henkseleiden paukutteluun tämän päivän jälkeen. Miten sitä ei muka osaa suunnitella toista kurssipäivää etukäteen? Ihme homma. Joskus olen todellakin tyytyväinen, ettei kukaan ole siellä luokan perällä tuntejani seuraamassa. Ai niin, paitsi ne neljätoista opiskelijaa. ;)

Onneksi he eivät kai yleensä huomaa, miten opettaja sekoilee. On tehnyt tuntisuunnitelman, mutta muuttaa sitä noin seitsemäntoista kertaa päivän aikana. Esittää vain itsevarmaa, niin kuin olisi koko ajan selvillä siitä, mitä tehdään seuraavaksi.

Olen lukenut joskus jostain, että opettaja joutuu tekemään päivän aikana valtavan määrän päätöksiä. Päivä on täynnä pieniä valintoja, hetkiä, jolloin pitää salamannopeasti päättää, jatkaako etukäteen suunnittelemallaan polulla vai poikkeaako siitä jonkin ennakoimattoman tekijän tai oman päähänpiston vuoksi. Milloin on sopiva aika lopettaa jokin aktiviteetti, mitä kannattaa ottaa vielä ennen taukoa jne. 

Mitä pitempään olen opettanut, sitä enemmän lähden tilanteiden mukaan. Usein uusi suunnitelma onkin parempi kuin vanha. Siksi oikeastaan on turhaa tehdä kovin tarkkaa suunnitelmaa. Silti joskus huomaa suunnitelleensa liian vähän, kun teettää liian aikaisin liian vaikean harjoituksen. Se ei ole hyvä juttu.

Suggestopediassa tärkeä periaate on, että oppiminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Silloin opiskelija saa onnistumisen kokemuksia. Suunnittelu on tärkeää, ettei turhaan aiheuta opiskelijoille epäonnistumisen kokemuksia vaatimalla heiltä sellaista, mihin heillä ei ole vielä valmiuksia. Joskus me opettajat lankeamme ajattelemaan, että "olenhan minä tämän heille jo kertonut". Mutta kun se ei riitä, että opettaja on kertonut jotain. Asioita pitää harjoitella, ei niitä muuten opi. Ja harjoittelussa oikea järjestys on tärkeää, uuttahan opitaan entisen päälle.

Miksi alkeiskurssin päivä on sitten vaikeampi suunnitella kuin pidemmälle ehtineen kurssin? Koska alussa aktiviteetit ovat kovin lyhyitä. Kun kielitaitoa on vähän, päivä koostuu lukuisista 5-10 minuutin pituisista jaksoista. Ne palikat pitäisi sitten osata järjestää oikein ja arvella, mitä kaikkea vielä ehtii tehdä lopputunnin aikana. Harvoin osaa suunnitella päivän niin, että tekee juuri sen mitä on suunnitellut ja aikaa menee juuri sen verran kuin on ajatellut. Alkeiskurssilla tuntuu pitkältä ajalta viisikin sekuntia, kun opiskelijat tuijottavat sinua ja odottavat ohjeita, mitä seuraavaksi tehdään. Siinä sitten vaan esität taas tietäväsi sen tasan tarkkaan, vaikka samaan aikaan kuumeisesti mietit, mikä olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu.

Tänään opiskelimme suomen kielen äänteet, aakkoset ja piirteitä, jotka erottavat suomen muista kielistä. Teimme kuuntelu- ja ääntämisharjoituksia ja lauloimme aakkoslaulun. Opiskelimme numerot ja viikonpäivät sekä tervehdyksiä ja muita tavallisimpia fraaseja. Numeroiden opiskelussa käytin mm. yliopiston ruotsin kurssilta oppimaani peliä, jossa heitetään noppaa ja tehdään laskutoimituksia noppien silmäluvuilla. Teimme luokan keskellä myös pienen kyselyn opiskelijatovereille: "Kuka sinä olet? Miten se kirjoitetaan? Kuinka vanha sinä olet?". Sen jälkeen jokainen esitteli muille vierustoverinsa. Lisäksi luimme kirjan kappaleen rooleissa ja neljä opiskelijaa näytteli sen. (Tilanne: uusi suomen kurssi on alkamassa...) Päivän lopuksi järjestyimme aakkosjärjestykseen sukunimen mukaan ja lauloimme vielä kerran aakkoslaulun. 

Loppukevennykseksi eilen sattunut hassu tapaus. Kun olin esitellyt itseni ja kätellyt kaikki opiskeijat, eräs mies nousi tuolistaan ja sanoi olevansa todennäköisesti väärässä paikassa. Samana päivänä alkoi teknisen alan ammatillinen koulutus, johon tämän miehen oli pitänyt mennä. Missähän vaiheessa hänellä heräsi epäilys, onko oikeassa paikassa? Kenties silloin, kun hitaasti selitin, että tämä on minun E-T-U-N-I-M-I ja tämä S-U-K-U-N-I-M-I.