Eka päivä

Hämmästyttävää, miten vähän lopulta jännitin uuden koulutuksen aloittamista. 

Etukäteen kuvittelin, ettei seitsemän vuoden kokemus ole vienyt alkujännitystä, mutta niin vain menin luokkaan tänään ilman sen kummempia kipristelyjä mahanpohjassa. 

Sen sijaan yllätyin, miten pihalla olin, kun aloin iltapäivällä suunnitella toista kurssipäivää. Voisi kuvitella, että alkeiden opettaminen on ihan helppoa. Siitä vaan suomen kielen äänteet, tervehdykset ja esittelyt. Mutta eipä se niin yksinkertaista olekaan. Kun joukossa on ihmisiä, jotka eivät puhu suomea vielä ollenkaan, pitää suunnitella tarkat askelmerkit, joiden mukaan etenee. Rakentaa kielitaitoa palikka kerrallaan. Perustuksissa ei saa olla aukkoja.

Ensimmäisen kurssipäivän aloitan aina itseni esittelyllä. "Minä olen H. Kuka sinä olet?" Hitaasti, huolellisesti äännettynä. Jokaiseen sanaan keskittyen. Pysähdyn jokaisen opiskelijan kohdalle, tervehdin, esittelen itseni ja kysyn: "Kuka sinä olet?". Kättelen ja sanon iloisesti: "Hauska tutustua!". 

Näin saan heti kurssin alussa jokaiseen opiskelijaan henkilökohtaisen kontaktin. Saman kuvion toistan joka päivä, kun jaan heille monisteita. Annan jokaiselle monisteen käteen, en koskaan laita nippua kiertämään. Tämä tapa minulla oli jo ennen suggestopediakoulutusta, jossa sitä suositeltiin. Tykkään ottaa henkilökohtaisen katsekontaktin jokaiseen. Jokainen saa tuntea olevansa yksilö, opettajan huomion kohde. Edes sen pienen hetken, kun ojennan paperin ja hymyilen.

Juuri muuta emme ensimmäisenä päivänä opiskelekaan. Kerron koulutuksen tavoitteet ja tärkeät käytännön asiat. Yritän tulkita ihmisten katseita: ymmärtävätkö he, mitä puhun. Sillä minä puhun suomea, vaikka joukossa on niitä ummikkojakin. Joku kysyy tarkennusta englanniksi ja tietysti vastaan hänelle. Muistutan kuitenkin alusta asti, että tämä on suomen kielen kurssi ja täällä puhutaan suomea. Se on tärkeä sääntö, josta lipsuminen johtaa helposti siihen, että opiskelijat käyttävät pitkään englantia, mikä tietysti estää heitä käyttämästä suomea.

Pienen toiminnallisen harjoituksenkin ehdimme tänään tehdä. Olen järjestänyt luokkani U:n muotoon, niin että opiskelijat näkevät toisensa ja luokan keskelle jää tilaa liikkumiseen. Pyysin siis heidät keskelle, heijastin pienen dialogin taululle ja annoin heidän tutustua toisiinsa. Ihanaa, miten iloinen puheensorina täytti hetkessä luokan! Tein itseni tarpeettomaksi jo ensimmäisenä päivänä! :)