Toki ne viimevuotiset matskut ja suunnitelmat toimii ja välillä keksii jotain uuttakin sinne väliin, mutta tässä huomaa rutiinien ikävyyden. En jaksaisi tehdä tätä työtä rutiinilla, vuodesta toiseen samalla tavalla. Minulla on sisäinen pakko uudistua ja uudistaa koko ajan, muuten kuolen itse pystyyn. Opettamisesta häviää herkkyys, jos vain tekee niin kuin on ennenkin tehnyt. Unohtelee ihan perusasioita.
Tunsin itseni epäonnistuneeksi myös, koska menin taas kerran vaatimaan opiskelijoilta liikoja. Kirjassa esiintyvien transitiivisten ja intransitiivisten verbien lisäksi annoin heille turhan paljon ja turhan vaikeita lisätehtäviä aiheesta. Osa tietysti osasi ne hienosti, mutta heikoimmat taisivat masentua, kun eivät kerta kaikkiaan saaneet vastauksia oikein. Miksi ihmeessä en anna noita ylimääräisiä tehtäviä vain vahvemmille lisätehtäviksi? Plääh.
Yritän ottaa opiksi tästä ja miettiä loppukurssin ajan tarkkaan, mistä lisätehtävistä on hyötyä kaikille, mistä vain vahvimmille. Sehän olisi hyvää eriyttämistä, joka ei muuten ole koskaan ollut minun vahvuuteni. Samalla säästän aikaa, sillä tiedän jo nyt, että kiire tulee, kuten aina. (On se kumma, ettei koskaan ehdi vuodessa opettaa koko suomen kieltä! ;))
Silti, kun mietin viikkoa taaksepäin, on tässä monta asiaa taas opittu. Luonto- ja mökkiteema on käsitelty loppuun ja siinä sivussa harjoiteltu erilaisten apuverbien käyttöä. Tässä käytin hyväksi kollegan tämän postaukseni pohjalta tekemiä ja toisen kollegan kansiosta löytämiäni tehtäviä.
Nämä verbit, kuten osata, voida, pystyä, kannattaa, uskaltaa, saada jne. ovat tärkeitä, koska niitä käytetään jokapäiväisessä puheessa paljon. Muunkielisten on kuitenkin joskus vaikea ymmärtää niiden merkitystä tarkasti mm. siksi, että niiden merkityskenttä voi olla erilainen heidän omassa äidinkielessään. Tai sitten koko verbiä ei ole muissa kielissä olemassakaan. Tällaisia ovat esimerkiksi viitsiä ja jaksaa. Suomalaiset lienevät harvinaisen laiskoja, kun tarvitsevat tällaisia verbejä. ;)
Tarvitaan siis riittävästi havainnollisia esimerkkejä, missä yhteyksissä kyseisiä verbejä käytetään. Kun ensin on täydennetty sopiva verbi eri lauseisiin, pitää myös tuottaa itse useita lauseita, joissa näitä verbejä käytetään. Niitä luetaan paitsi pareittain, myös yhdessä, jotta saadaan oikea ymmärrys varmistettua. Onneksi kirjassakin näitä verbejä esiintyy useammassa yhteydessä, tulee vielä kerrattua lisää. Käytin verbejä yhtenä aamuna myös parin etsimiseen. Yöllä valvoessani ja työasioita vatvoessani keksin lauseita, jotka tarkoittavat samaa, aamulla naputtelin ne koneelle ja laitoin opiskelijat etsimään uuden parin.
Näissä tilanteissa samankielisistä opiskelijakavereista on hyötyä. Jos yksi ymmärtää verbin merkityksen, hän voi kääntää ja selittää sen muille. Annan opiskelijoiden siis puhua tunneilla sen verran omaa kieltään, että he voivat konsultoida toisiaan tämäntyyppisissä asioissa. Minulta menisi paljon enemmän aikaa kaiken selittämiseen suomeksi niin, että kaikki ymmärtäisivät.
Kun kerran olimme perehtyneet maaseutuun, oli mielestäni tarpeen opiskella myös kaupunkiympäristön sanastoa. Tähän olen joskus käyttänyt Aamu-kirjan kuvia sekä Oikeesti aikuisten -materiaalia. Tällä kertaa taisimme käyttää vain itse koostamaani materiaalia keskeisistä sanoista. Lisäksi laajensimme sanavarastoa vaaratilannekuvilla, joista piti etsiä tiettyjä asioita. Tutustuimme myös tärkeimpiin liikennemerkkeihin ja keskustelimme muutamista liikennesäännöistä.
Kalevalan henkilöihin ja tarinoihin tutustuimme hieman jälkijunassa tämän viihteellisen artikkelin avulla. Lisäksi luin heille vähän alkua, kuuntelimme kalevalaista laulua ja katsoimme Pohjolan häistä kertovan pätkän Rauta-aika-elokuvasta. Esiin nousi myös se, miten monet suomalaiset firmat on nimetty Kalevalan mukaan ja miten monelle kielelle teos on käännetty. Että ei jäänyt ihan hoitamatta tämä suomen kielen opettajan velvollisuus. ;)
Valitettavasti tänä vuonna laskiaistiistaina ei ollut sen vertaa lunta, että olisimme voineet mennä pulkkamäkeen. (Viime talvena meillä oli oikein hauska ulkoilupäivä.) Koska olimme leiponeet itse pullia jo aikaisemmin, ostin tällä kertaa kaupasta valmiit pakastepullat, jotka paistoin ruokatunnilla. Toiseksi viimeinen pellillinen jäi uuniin, kun menin takaisin luokkaan ja ajattelin käydä ottamassa sen uunista "ihan kohta". Jokainen opettajan työtä tehnyt tietää varmaan, miten luokkatyö vie mukanaan ja kaikki muu unohtuu... Puolen tunnin päästä pälkähti päähäni: "Ai niin ne pullat!" No, onneksi olin varannut muutaman ylimääräisen, joten jokainen halukas pääsi täyttämään itse pullansa ja joimme yhdessä laskiaispullakahvit. Kuuntelimme laskiaisen kunniaksi myös Jänöjussin mäenlasku -laulun, josta ovat tehneet Jakomäen koulun neljäsluokkalaiset hienon animaation!
Tutustuimme Oikeesti aikuisten -materiaalin avulla sanojen johtamiseen. Asia on esitetty todella havainnollisesti, niin että opiskelijoille tulee ihan ahaa-elämys. He tajuavat, miten helppoa suomen kielessä on tehdä uusia sanoja ja miten helposti voi ymmärtää suuren joukon sanoja, kun vain tietää muutaman perusasian johtamisesta. Esimerkiksi, että paikan päätteenä voi olla -la tai -mo, ihmistä tarkoittavassa sanassa -ja tai -ri jne. Toki näitä on havainnoitu aiemminkin, mutta tuossa materiaalissa asia on koottu hienosti yhteen.
Loppuviikosta etenimme Suomen mestari 2 -kirjan neljänteen kappaleeseen, jossa aiheena on vapaa-ajan vietto ja harrastukset. Kirjan lisäksi opiskelimme harrastuksia myös ClipArtista koottujen kuvien avulla. Pelasimme myös peliä, jossa piti yhdistää harrastuksen kuva ja nimi. Perjantai-iltapäivän päätteeksi olikin sitten mukava pelata pantomiimia harrastussanoilla. :)
Opiskelimme perjantaina vielä sitä, miten verbistä tehdään -minen-substantiivi. Asia on erittäin hankala, koska kaksi muotoa menee todella helposti sekaisin. Rakastan uimista. Pidän uimisesta. Jokainen näitä asioita opettanut tietää, että puolet ryhmästä sekoittaa ne vielä seuraavalla viikolla (ja seuraavana vuonnakin), vaikka niitä jauhaisi kuinka paljon. Yritin kuitenkin parhaani teettämällä taas kirjan keskusteluharjoituksen niin, että he kyselivät luokan keskellä mahdollisimman monelta: Inhoatko sinä vessan pesemistä? Nautitko sinä tanssimisesta? jne.
Kiireisen, alavireisen ja huonosti nukutun viikkoni pelastivat ihanat opiskelijat. Perjantaiaamuna he jakelivat ruusuja kaikille toimipisteemme naisille. Huomisen naistenpäivän kunniaksi tietenkin, venäläisille se on tärkeä päivä. Minulle he eivät antaneet yhtä ruusua, sillä luokassa minua odotti valtava ruusupuska sekä iso suklaarasia. Kortissa luki: "Parhaalle opettajalle!" Vaikka tällä viikolla en ole ollenkaan tuntenut itseäni sellaiseksi, mieltäni lämmitti opiskelijoiden tyytyväisyys ja kiitollisuus.
Päivän lopussa eräs venäläinen nainen kysyi, voiko opettajalle sanoa lähtiessä: "Heippa!", kun Venäjällä ei voisi. Sanoin, että tietysti voi, Suomessa opettajakin on ihminen. ;)
Hyvää naistenpäivää, rakkaat lukijani! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti