Ystävänkylä

Tervetuloa Ystävänkylään! Se on pieni kaupunki Suomessa, siellä asuu tavallisia suomalaisia ihmisiä, joilla on aivan tavallisia ammatteja ja työpaikkoja. Asukkailla on erilaisia harrastuksia ja lemmikkieläimiä. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin tavallista. Kuten se, että erään kerrostalon autotallissa asuu hevonen. 

Kerroin täällä jokin aika sitten kollegaltani saamastani vinkistä, kielenoppimiskylä Mansikkalasta. Viime viikolla perustimme ryhmäni kanssa oman kylän. Opiskelijat ehdottivat nimiä, listasin ne taululle ja kävimme nimestä suljetun lippuäänestyksen. Nimeksi tuli Ystävänkylä. Se sopiikin erittäin hyvin tälle ystävälliselle ja aina toisiaan auttavalle ryhmälle.

Aluksi jokainen keksi itselleen suomalaisen nimen ja perheen. Joukossa on veljeksiä ja siskoksia sekä eläkeläisäiti kahden aikuisen poikansa kanssa ja tietysti muutama sinkkukin pitää olla (tulevia treffejä ja häitä ajatellen). Sitten he yhdessä miettivät, missä asuvat ja millainen asunto heillä on. Samalla he leikkasivat aikakauslehdistä kuvia itsestään, perheestään ja kodistaan ja tekivät niistä ison kollaasin kartongille. Sinkut tekivät tämän yhdessä naapuriensa kanssa.

Kotitehtävinä jokainen kirjoitti verkko-oppimisalustalle omalle sivulleen pienet tekstit, joissa esittelivät itsensä ja kotinsa. Kotiteksti tehtiin Suomen mestari 1:n lisäharjoituksen avulla, jossa piti kuvailla huoneitaan postpositioita käyttäen, sillä olimme juuri tätä ennen harjoitelleet niitä.

Sitten vuorossa oli ammatin ja työpaikan valinta. Olimme sopivasti kirjassa viimeisen kappaleen kohdalla, jossa kerrotaan Alexin työstä, kokouksista jne. Siitä sainkin idean siihen, että pidimme kokouksen - samalla saimme luontevasti opiskeltua kokoussanastoa. Ensin opiskelimme vielä lisää ammatteja erilaisten kuvien ja pelien avulla.

Seuraavana päivänä pidimme asukasyhdistyksen perustamiskokouksen. Puheenjohtajan tehtävä lankesi minulle, mutta eräs opiskelija toimi sihteerinä. Hän kirjasi ylös kaikkien tiedot sitä mukaa, kun he esittelivät itsensä, perheensä ja asuntonsa koko porukalle. Ammattinsa he kertoivat pantomiimin avulla. Sihteeri laati siis pöytäkirjan, jonka lähetti muille tarkastettavaksi.

Kirjan kappale opiskeltiin oppimista tukevan arvioinnin prosessia käyttäen. Tässä metodissa opettaja häipyy taka-alalle ja opiskelijat tekevät työtä pareittain toisiaan auttaen. Ensin katsottiin otsikko ja kuvat ja mietittiin, mistä tekstissä on kysymys. Sitten jokainen luki tekstin ilman sanakirjaa ja apuvälineitä ja arvioi, kuinka paljon tekstistä ymmärsi. Sen jälkeen he tekivät pareittain erilaisia sanasto- ja tekstinymmärtämistehtäviä ja lopulta katsoimme sanastoa myös yhdessä. Sitten he lukivat tekstin uudestaan ja arvioivat, kuinka paljon nyt ymmärsivät. 

Jatkoimme kirjan kappaleen opiskelua myös kieliopin kannalta. Kyseisessä kappaleessa sitä riittääkin! Ihan liikaa. Aloitimme "kevyesti" objektista. Siinä kohtaa kirja feilaa kyllä täydellisesti. En ehtinyt valmistella sitä etukäteen, joten luotin, että kirjan avulla homma kyllä onnistuu. No ei todellakaan onnistunut, se oli katastrofi! Että voi näinkin kokenut opettaja mokata vielä niin pahasti. Tilanne korjaantui kyllä seuraavana päivänä, mutta parille opiskelijalle taisi tulla kammo objektista tuon kokemuksen takia. Onneksi hekin pääsivät kärryille kuitenkin melko hyvin, kun katsoimme seuraavana päivänä riittävän paljon muiden materiaalien havainnollistavia esimerkkejä.

Objektiharjoituksissakin toimimme Ystävänkylässä aina kun mahdollista. Hyvin menee 1 -kirjan opettajan oppaasta ottamani pariharjoituksen alustin niin, että nyt me ollaankin Ystävänkylässä oltu tosi uteliaita ja kytätty naapureita. Kerropa parille, mitä näit kaupungilla. Eli mitä neljä henkilöä osti eri paikoista. Parilta piti selvittää itseltä puuttuvat tiedot. Myöhemmin teimme samalla idealla Otetaan selvää -kirjan harjoituksen, jossa piti etsiä kuvista kymmenen eroa. Tapasimme myös toisemme kaupungilla ja kyselimme, mistä olet tulossa ja mitä ostit sieltä. Jokaisella oli erilaisia ruokatavaroita, joita myös vaihdeltiin, jotta saatiin harjoitusta erilaisista ruoista objekteina.

Kirjan kysymysryhmät työelämästä toteutimme niin, että ihmiset tapasivat toisiaan iltatilaisuudessa ja kyselivät toisiltaan heidän työ- tai opiskelupaikoistaan Ystävänkylässä. Tehtävä olisikin muuten tylsä, kun kaikki kertoisivat opiskelevansa suomea... 

Tähän tyyliin ajattelin jatkaa syksyllä. Meneillään olevassa toisessa moduulissa tulee paljon asiointitilanteita, joten voimme hyvinkin edetä sen mukaan, millaisia kielenkäyttötarpeita opiskelijat eli asukkaat milloinkin tuovat esille. Toki ohjailen itse koulutuksen etenemistä opetussuunnitelman sisältöjen mukaan, mutta haluan ainakin luoda mahdollisuudet opiskelijoiden ehdoilla etenemiseen.
 Pidän tästä metodista, sillä siinä on paljon yhteistä suggestopedian kanssa. Voin yhdistellä niistä asioita ja toteuttaa opetusta taas hieman elävämmin. Opiskelijat ovat olleet innostuneita Ystävänkylästä, se luo kivan illuusion kylästä, jossa jokainen voi elää sellaista elämää, johon oma mielikuvitus yltää. Roolit vapauttavat ihmiset puhumaan ja toimimaan eri tavalla. Saapa nähdä, mitä kaikkea Ystävänkylässä vielä tapahtuukaan!

P.S. Oppilaitoksemme on hankkinut taukojumppasovelluksen tietokoneille. Jumpan voi valita eri kehonosille ja ajastaa omaan aikatauluun sopivaksi. Ensin ohjelmoin sen vain iltapäivän tunneille, jotka istuin tietokoneella. Sitten tajusin, että taukojumppa olisi vähintään yhtä hyödyllistä opiskelijoille. Nyt teemme sitä kolme kertaa päivässä. Kun olin kolme päivää poissa ryhmästä, he suorastaan vaativat jumppaa! 


P.P.S. Huomenna pääsemme hyvin ansaitulle lomalle! Tarina Ystävänkylästä jatkuu elokuussa... Ihanaa heinäkuuta teille, jotka kesälläkin jaksatte tätä lukea! ;)

Mikä sua vaivaa?

Tässäpä pikainen kooste tämän viikon aktiviteeteista. Aihe oli erittäin kiitollinen opettaa, sillä se kiinnostaa kaikkia ja jokainen haluaa oppia hoitamaan nämä asiat itse. Kyseessä on siis asiointi lääkärissä.

Lukumatka jatkuu -kirjan teksti menee pitemmälle kuin perusasiointiin, joka on varmaankin käsitelty sitä edeltäneessä teoksessa Aasta se alkaa. Toki mekin olimme ensimmäisessä moduulissa opetelleet ihan perusasiat kuten ruumiinosat ja tavallisimmat sairaudet. Nyt harjoittelimme lääkäriasiointia kuitenkin perusteellisemmin muiden oppimateriaalien avulla ja tutustuimme vähän harvinaisempiinkin käsitteisiin.

Tästä teemasta olisi helppoa tehdä suggestopedinen kokonaisuus, mutta tällä(kään) kertaa minulla ei aika riittänyt siihen. Sen sijaan monenlaista mukavaa ja toiminnallista teimme. Alla pientä listaa. Kaikki ei välttämättä mennyt ihan tässä järjestyksessä, yritin teettää tehtävät helpoimmasta vaikeimpaan. (Olen pahoillani taas kummallisesti hyppivistä riviväleistä, en pysty aina säätämään niitä kohdilleen.)

Ruumiinosien ja perussairauksien kertaus

• Oikeesti aikuisten -teksti ja kuva. Teksti oli luettu ensin itsenäisesti kotona. Tunnilla luimme sen yhdessä niin, että opettaja luki ensin ja opiskelijat toistivat. 
• Fröbelin palikoiden laulu Huugi-guugi (takuuvarma menestys!)
• Aamujumppa: nosta oikea jalka ylös, laita silmät kiinni, kosketa olkapäätä jne.
• Suomen mestari 2 opettajan opas kpl 2: ruumiinosat + mikä ei kuulu joukkoon sekä sanastotehtävä terveydenhuollosta (kotitehtävinä), jonka yhteydessä tuli puhuttua niin koulu- kuin neuvolajärjestelmästäkin sekä mm. omavastuuosista ja verojen merkityksestä. :)
• Alias sanastotehtävän sanoista
• Pantomiimi perussairauksilla
• Pieni kertauskoe ruumiinosista

Lääkäridialogeja

• Hyvin menee 1 -kirjan kappaleeseen 8 tehty kuunteluharjoitus
• Oikeesti aikuisten -ajanvarausdialogit (toistettiin yhdessä keskellä)
• Kirjoita parin kanssa lääkäridialogiin potilaan kysymykset

Sairaus ja hoito

• Yhdistä parin kanssa sairaus ja siihen sopiva hoito (SM2 lisäharj. laminoiduilla lapuilla)
• Täytyy-lause; miten neuvot kaveria, jos hänellä on tämä vaiva
• Muutamalla opiskelijalla sairaus, muilla hoitovaihtoehdot; anna sopiva neuvo potilaalle
• Oikeesti aikuisten -sanalista
• Kirjoita ohje, mitä hänen täytyy tehdä (kotitehtävä)

Sormet

• Fröbelin palikoiden Soo-soo-sormi -laulu ja jumppa
• Sormien nimet ja peukalopottiloru
• Missä on peukalo -laulu

Lääke- ym. sanastoa

• Kuvasanakirjasta sairaalasanastoa, kuten lääkkeitä, murtuma, side jne.
• Vocabulary-sarjan kuva odotushuoneesta: keskustele parin kanssa kuvasta
• Yhdistä kuva ja sana, esim. kapseli, mikstuura, tabletti, ruisku jne.
• Kotoa tuotuja vanhentuneita lääkkeitä ja hoitotarvikkeita: Mikä tämä on?

Ajanvarausdialogit

• Dialogirunko Otetaan selvää -materiaalista
• Soita terveyskeskukseen, neuvolaan tai hammashoitolaan ja varaa aika (pari on työntekijä)

Kato hei -puhekieliset dialogit (kpl 6)

• Kuullunymmärtämistehtävä

Sanopa muuta -dialogit (kpl 14) 

• Kuuntele ensin koko dialogi ja toista sitten potilaan vuorosanat

Supisuomea -video osa 8

Käts-materiaalin dialogeja lääkäriasioinnista tekstinymmärtämisenä (etätehtävä)

Seuraavat aiheeseen liittyvät harjoitukset jäivät vielä ensi viikolle:

Parin etsiminen oire- ja hoitosanoilla

Lääkäridialogit 

• Roolileikki Oikeesti aikuisten -materiaalista; yksi on lääkäri, jolla on ohjeet diagnoosin tekemiseen, muut tulevat vastaanotolle vaivansa kanssa

Sattuuko vai koskeeko 

• Fröbelin palikoiden laulu Sattuu
• Esimerkkejä sattuu, koskee ja tapahtuu -verbien käytöstä ja monivalintatehtävä, jossa pitää valita lauseeseen sopiva verbi
• (Viime vuonna kuuntelimme myös Tommi Läntisen laulun Syvälle sydämeen sattuu, mutta se oli niin surullinen, etten tällä kertaa ajatellut ottaa sitä)

Alias pareittain kaikista aiheeseen liittyvistä sanoista

Tietokoneluokassa:

• Supisuomea osan 8 harjoitukset
• Kielisilta-ohjelma: Keho ja sairaudet

Ehkäpä ensi kerralla saan näistä aktiviteeteista koottua jo oikean suggestopedisen syklin. :) Emme vielä menneet ollenkaan kirjan kappaleeseen, jossa kerrotaan terveystarkastuksesta. Siinä esitellään mm. painoindeksin laskeminen ja käsitellään terveellistä ruokavaliota. 

P.S. Tänään oli edellisen ryhmäni päättäjäiset. Mukava tilaisuus, mutta niin haikeaa, kuten aina! Vuosi menee niin nopeasti... Hienoa oli kuitenkin taas nähdä, miten sujuvasti he jo puhuivat suomea ja miten moni oli löytänyt jatko-opiskelupaikan tai jopa työpaikan. Ihanan kiitoksen sain opiskelijalta, joka piti juhlassa puheen. Hän ihmetteli, miten hän on oppinut kurssilla niin paljon, vaikka ei ole oikeastaan opiskellut ollenkaan. Toivottavasti muut kokivat opetukseni samoin! Tavoitteenihan on, että oppiminen on hauskaa, ei mitään puurtamista. :)

Pullapäivä!

Parin viime viikon aikana opetuspäiväni ovat jääneet harvinaisen vähiin. Perjantainakin pidin vain puolikkaan päivän iltapäiväisen tiimipäivän vuoksi. Käytimme aamupäivän tutustumalla selkouutisiin. Kollegani oli tehnyt viime vuonna tehtäviä muutamaan Papunetin ja Ylen selkouutisten sivuilta löytyvään artikkeliin, mutta kun kävin edellisenä päivänä tarkistamassa, miten tehtävän linkit toimivat, en meinannut löytää koko juttuja. Tämäpä onkin haaste tänä nettiaikana. Teet suurella vaivalla hienon tehtävän jostakin nettimateriaalista, huomaat sen toimivan hyvin ja päätät käyttää sitä uudestaan. Meillä uusi tilaisuus tulee yleensä noin kerran vuodessa, jolloin - tadaa - kaikki sivut, niiden ilme ja jutut on uusittu. Jonkin aikaa siinä meni, ennen kuin löysin kaiken uusituilta sivuilta, Ylen artikkelit jouduin kaivamaan arkistosta. Onneksi sentään löytyivät sieltä. 

Olisihan se ihanteellista tehdä aina uutta ja uutta, mutta siihen ei kerta kaikkiaan aina aika riitä. Ja kun tehtävä on tosiaankin hyväksi ja hyödylliseksi todettu, sitä ei tahdo jättää kertakäyttöiseksi. Varsinaiset uutistehtävät tehtiin tietenkin tuoreista uutisista. Niihinhän Selkouutisten toimitus tekee tehtäviä, joten opettajan ei tarvitse itse vaivautua. 

Hieman yritin opettaa jonkinlaista strategiaakin uutisten lukemiseen. Onhan sekin tietysti eräänlainen strategia, jos kopioi koko tekstin Googlen kääntäjään, mutta jos haluaa oppia suomea, kannattaa yrittää selvittää uutisen pääasiat ihan itse, joskus jopa ilman sanakirjaa. Kehotin kiinnittämään huomiota erityisesti otsikkoon, kuvateksteihin ja verbeihin sekä siihen, mitä, missä ja milloin tapahtui. Myöhemmin perehdymme tarkemmin mm. Minä ja arki -kirjan vinkkeihin uutisten lukemisessa.

Sillä aikaa kun opiskelijat tekivät tehtäviä netissä omilla koneillaan, kävin itse selaamassa tänä vuonna ilmestyneitä nettimateriaaleja, Kotisuomessa.fi ja Asiointisuomea. Olin toki niitä aiemminkin katsellut ja käyttänyt, mutta ne ovat sen verran laajoja, ettei kaikkea kerralla näe eikä ehdi katsoa. Eikä muista! 

Hienoa, että uutta materiaalia tehdään, varsinkin kun se on toiminnallista ja käytännönläheistä. Välillä alkaa kuitenkin jopa ahdistaa sen runsaudenpula. Nytkin huomasin, että molemmissa materiaaleissa olisi ollut erittäin kivoja ja hyödyllisiä kirjastotehtäviä. Ja tämän huomasin tietysti viikko kirjastokäynnin jälkeen, eikä nytkään ollut aikaa tehdä niitä. Ehkä kertaamme niiden avulla myöhemmin. Tuli vain sellainen yleisahdistus siitä, että kaikkea ei ikinä ehdi tehdä, aina pitää priorisoida, mikä on tärkeää, mikä on hyödyllistä, mikä on hyödyllisempää kuin jokin muu. Kun ottaa ohjelmaan uutta, jostain vanhasta pitäisi luopua. No, eipähän käy tylsäksi tämä työ. Ja sitähän minä haluan, kehittääkehittääkehittää. Joskus tarttis vaan pari ylimääräistä tuntia vuorokauteen. Tai oikeastaan joka päivä...

Tänään meillä olikin sitten se pullapäivä. Aamulla pidin ryhmälle pienen kertauskokeen, ihan vain, että he itse ja minä samalla saan vähän tietää, miten parin edellisen kappaleen asiat ovat kaaliin painuneet. Olin antanut perjantaina heille itsearviointilomakkeen, jonka avulla saivat miettiä, ovatko oppineet ne asiat vai pitäisikö kenties hieman kerrata. 

Kokeen jälkeen teimme jonkun kollegan laatiman kuunteluharjoituksen Hyvin menee 1 -kirjan kappaleesta 17, jossa poika ja äiti leipovat pullaa. Sitten aloimmekin itse hommiin. Opiskelijat olivat taas vähän hämillään, että mitä, ai nytkö, tänäänkö. Joo, just nyt, kääri hihasi. :D

Vapaaehtoiset osallistuivat leipomishommaan, loput ihmettelivät, kommentoivat ja kuvasivat vieressä. (Ja tietysti siivosivat jäljet.) Vaivasin itse puolet taikinasta, yksi opiskelija toisen puolen, kolmas mittasi ainekset. Ruokatauon ajan annoimme taikinan kohota ja sitten vain korvapuusteja leipomaan! Näytin itse ensimmäisen satsin, halukkaat saivat tehdä seuraavat. Jokainen taaplaa tyylillään. Yksi perfektionisti hioi taikinamytystään viimeisen päälle kauniit pullat (toiset meinasivat jo kyllästyä odottamaan), toinen veti rennosti afrikkalaiseen tyyliin ja kolmas näppärästi kokeneen leipurin ottein.

Oikein kauniita ja herkullisia pullista lopulta tuli. Päivän päätteeksi juotiin tietysti pullakahvit ja samalla juteltiin vähän siitä, mistä suomalaisessa kahvipöydässä voi puhua ja mistä ei. Tabuiksi luokittelimme ainakin uskonnon, vaalisalaisuuden, palkan ja lapsiluvun. 

Leipomisen lomassa lauloimme Leipuri Hiivan. Siitä löysin kerran netistä hauskan version. Ensin lauletaan ihan normaalisti. Sitten amerikkalaisittain, Amerikassahan kaikki on isoa, niin myös leipurin ja laulajan liikkeet. Thaileipuri taas on ihan pikkuruinen ja laulukin vedetään hyvin pikkuruisilla eleillä ja pienellä äänellä. Saksalainen versio lauletaan sotilaallisen kulmikkaasti. Viimeisenä tulee kiinalainen. Koska kiinalaisia on niin paljon, siellä on pakko tehdä kaikki sarjatuotantonasarjatuotantonasarjatuotantona. Niinpä uuneja, piippuja ja leipureita on monta rinnakkain. Laulaja hyppii siis sivusuunnassa ja yrittää ehtiä hoitaa kaikki uunit... Olihan se taas hauskaa! :D 

(Alkuperäisessä, netissä näkemässäni versiossa oli myös laiska venäläinen, mutta koska venäläiset ovat oman kokemukseni mukaan kaikkea muuta kuin laiskoja, en ole sitä ottanut mukaan. Tänään tosin laulettiin siperialaisen opiskelijan toiveesta hidastettu siperialainen versio ja toinen venäläinen ehdotti, että venäläinen voisi olla juoppo... Että lienenkö vain turhan tarkka poliittisesta korrektiudesta?)

Kana in your dreams!

Tänään oli taas oikein hauska päivä. Herja lensi suuntaan jos toiseenkin. Aamulla kertasimme ruumiinosia mm. Ryhmä toimimaan -kirjan vinkillä, jota hieman sovelsin. Siis musiikki soimaan ja opiskelijat kävelemään luokan keskelle. Joka kerta kun pysäytän musiikin, sanon, millaiset ryhmät he muodostavat. Esim. neljä nenää, kuusi peukaloa, kahdeksan nilkkaa jne. Oikein hauska tapa kerrata ruumiinosia! Varsinkin, kun he ymmärsivät, että ne ruumiinosat piti laittaa yhteen. Kun tulimme peppuun ja napaan, sanoin, ettei tarvitse koskea. Tässä vaiheessa minun piti tietysti kertoa kaikki mieleen tulleet synonyymit ensin mainitulle. Saman tien, kun olimme jo keskellä, lauloimme reippaalla maanantaiaamun äänellä (ja leikimme tietysti myös) Missä on peukalo? :) 

Kotitehtävänä heillä oli paljon tehtäviä samasta aiheesta, mm. ristikoita, joiden avulla sanoja vielä kerrattiin. Parane pian -fraasin opetin samalla. Nostin myös esiin hätänumeroon soittamisen. Tässä vaiheessa emme vielä harjoittele sitä, mutta kaikkien on hyvä tietää, mikä se on ja missä asioissa siihen voi soittaa - ja että soittaa voi myös ilman rahaa ja sim-korttia.

Aloitimme asuntoasioiden opiskelun ja vihdoin jo moneen kertaan esiin nousseet paikallissijat. Tänään opiskelimme eri huoneisiin liittyvää sanastoa Aamun kuvilla ja harjoittelimme sanomaan, missä mitäkin on. Joidenkin on vaikea ymmärtää, ettei eri kieliä voi verrata yks yhteen. Niin että aukottomasti voisi sanoa, että esim. englannin in, on ja at ovat aina suomessa jokin tietty sija. Onneksi toiset opiskelijat tulevat tällaisissa tilanteissa opettajan avuksi. Jossain vaiheessa vain peli pitää puhaltaa poikki ja sanoa, että nyt opiskellaan suomen kielen systeemi, unohda englanti! Tietysti lohdutin häntä, että minunkin on vaikea muistaa englannin prepositioita ja että suomessahan on onneksi vain kaksi sijaa näiden englannin kolmen tilalla - pieni tauko ja viaton katse kattoon - mutta - tietysti meillä on sitten aika monta muuta sijaa... Opiskelijat ovat jo oppineet tunnistamaan, milloin vitsailen heille suomen kielen "helppoudella". Otetaan se huumorilla! ;)

Harjoittelimme tänään asiaa vain muutamalla harjoituksella, mutta kaikessa rauhassa. Aamun kuvista he kyselivät toisiltaan, mitä eri huoneissa on. Tässä tuli yksi päivän hauskoista tilanteista, jonka avulla luultavasti kaikki muistavat sanan uuni. Eräs opiskelija sanoi toiselle: "Peruna ja kana ovat unissa." Minä tietenkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja totesin: "Peruna ja kana ovat sinun unissasi, mutta ei vielä uunissa! Peruna ja kana in your dreams!" Englannin avulla he tietysti tajusivat vitsin ja kaikkia nauratti, mitä opiskelijan oli tullut sanotuksi. Tämä sattuikin sopivasti ruokatuntia edeltävällä tunnilla, joten kun ruokatauon aika tuli, sanoin opiskelijalle: "Nyt voit laittaa perunan ja kanan uuniin. Hyvää ruokahalua!" 

Lisäksi leikkasimme taas Suomi sujuvaksi -kirjan kuvat paikoista ja niitä harjoiteltiin pareittain: Missä hän on? Mitä hän tekee siellä? Muutama muukin ihan perusharjoitus tehtiin, ja luettiin kirjan teksti, mutta kun en ollut ehtinyt kunnolla valmistautua päivään ja säntäilin kaikki tauot edestakaisin kopioimassa seuraavan tunnin harjoituksia ja huomiselle etätehtäviä, ei päivästä tullut mikään hyvin suunniteltu kokonaisuus. Päästiin kuitenkin hyvin alkuun näiden asioiden kanssa. 

Torstaina jatketaan tämän ryhmän kanssa, nyt keskityn pari päivää työharjoittelusta palanneen ryhmäni loppuarviointiin. Upeita uutisia sainkin tänään, peräti neljä heistä on työllistynyt työharjoittelupaikkaansa! Tällaisena aikana se on loistava tulos! :) 

Hassuja naamoja ja asiatekstejä

On aina yhtä hauskaa opettaa ruumiinosia ja sairauksia. Niitä voi opettaa niin elävästi ja toiminnallisesti, leikkien ja laulaen. Tänään opiskelimme perusasiat, ihan vain siksi, että opiskelijat osaisivat vaikkapa kirjoittaa opettajalle tekstiviestissä tai ehkä jopa kertoa lääkärissä, mikä heitä vaivaa. Ruumiinosat opiskelimme ensin Aamun kuvien avulla. Sitten lauloimme ja jumppasimme Fröbelin palikoiden tahdissa Pää, olkapää, peppu... Saivat nämäkin opiskelijat ensikosketuksen tähän lempibändiini. ;) 

Kun olimme opiskelleet myös kasvojen osat ja katsoneet siihen liittyvän Power Point -esityksen, opiskelijat saivat paritehtävänä piirrostehtävän (kiitos kollegalleni tästä!), jossa toinen lukee, miltä henkilö näyttää ja toinen piirtää kasvot munanmuotoiseen pohjaan sanelun mukaan. Tämä on aina superhauska tehtävä! Nauruntirskahdukset tihenevät sitä mukaa, kun kuvat valmistuvat. Lopuksi ripustamme kuvat tietysti seinälle galleriaksi, joka naurattaa kaikkia joka kerta, kun niitä katselee. :D Tässä pääsevät loistamaan taiteelliset opiskelijat, jotka eivät välttämättä aina kielenopiskelussa loista taidoillaan. Hyvää itsetunnonvahvistusta heille ja muille muistutus siitä, että jokainen on hyvä jossain. Samalla saadaan molemmat aivopuoliskot käyttöön suggestopedian oppien mukaisesti.

Opiskelimme myös perussairauksia ja tunnin lopuksi lauloimme ja leikimme tietysti Huugiguugin, joka nauratti opiskelijoita aika lailla!

Olen jo pitkään ajatellut, että tekstilajien opettamiseen minun pitäisi panostaa enemmän. Toki olen niitä jonkin verran käyttänyt, mutta enemmänkin voisi, ja järjestelmällisemmin. Aihe tuli taas alkuviikosta esille, kun olin Opetushallituksen järjestämässä kaksipäiväisessä koulutuksessa. Siitä inspiroituneena otinkin tänään iltapäivällä vähän tekstilajeihin perehtymistä. Viime viikolla olimme katselleet jo mainoksia, mikä oli yllättävän hedelmällistä. Niinkin pienistä teksteistä voi oppia aika paljon uutta sanastoa! Tehtävänä oli silloin etsiä parin kanssa paikallislehdestä mainos ja siitä seuraavat tiedot:

- Mikä kaupan/firman nimi on?

- Missä se sijaitsee?

- Milloin se on auki?

- Mitä siellä myydään?

- Mitä on tarjouksessa? Kuinka iso alennus (%) on?

Lopuksi jokainen pari esitteli etsimänsä mainoksen muille.

Tänään tutustuimme ensin yhteen ilmoitukseen, joka kertoi Infopankki-portaalista (kiitos toiselle kollegalle!). Mietimme, mikä ero on ilmoituksella ja mainoksella. Sitten etsin netistä muita ilmoituksia Googlen kuvahaulla ja listasimme, millaisia ilmoituksia on olemassa (ensi kerralla tästä voisi tehdä vaikkapa miellekartan). 

Sen jälkeen tutustuimme yhteen uutiseen, josta opiskelijoiden piti etsiä seuraavat tiedot:

- Mitä tapahtui?

- Missä tapahtui?

- Milloin tapahtui?

Mietimme, millaista lukustrategiaa kannattaa käyttää, kun lukee uutista, josta ei vielä voi eikä tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. Harjoittelemme kurssilla usein näiden keskeisten tietojen etsimistä ja yritän samalla siedättää heitä siihen, että jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää eikä etsiä sanakirjasta.

Lopuksi annoin jokaiselle paperin, jolle oli kopioitu yksi jokaista em. tekstilajia. Nyt tehtävänä oli ensin tunnistaa, mikä niistä on ilmoitus, mainos ja uutinen. Sitten jokaiseen tekstilajiin oli tehty kysymykset. Mainoksen ja uutisen kysymykset olivat kutakuinkin samat kuin yllä, lisäksi ilmoituksesta kysyttiin:

- Mitä tapahtuu?

- Missä tapahtuu?

- Milloin tapahtuu?

- Mitä sinun täytyy tehdä, jos haluat osallistua tapahtumaan?

- Miten saat lisätietoa?

Näitä tehtäviä he tekivät yhdessä parin kanssa. Viimeisestä tehtävästä oli kolme erilaista versiota. Emme ehtineet tänään purkaa niitä, joten huomenaamuna he saavat kertoa muille omista teksteistään. 

Mielestäni on tärkeää, että tämäntyyppiset tehtävät puretaan aina yhdessä. Silloin tehtävää ei ole tehty suoraan mappi Ö:hön, vaan sillä on oikeasti merkitystä. Samalla saa tietysti puhe- ja esiintymisharjoitusta suomeksi, kun kertoo koko ryhmälle tuotoksestaan. Näitä voi myös kerätä portfolioonsa.

Eilen purimme yhteisesti kirjan kuvasta tehdyt dialogit, joista tulikin taas hulvattoman hauskoja! :) Kotona tehdyt kirjoitustehtävät puretaan yleensä niin, että ne luetaan parille ennen kuin palautetaan opettajalle. Kokeissa tehtyjä hyviä kirjoitelmia näytän opiskelijoiden luvalla muille esimerkkeinä.

Tänä aamuna pidin pienen verbikokeen. Sen annoin opiskelijoille korjattavaksi, niin että jokainen korjasi vieruskaverinsa paperin. Samalla kun säästän omaa työtäni, he saavat nähdä, että muutkin tekevät virheitä. Ja korjatessaan itse oppivat paremmin kuin opettajan tekemiä korjauksia katsoessaan. Muuten en kokeissa testaa erikseen kielioppia, mutta joskus saatan yksittäisestä asiasta pitää tällaisen pienen kertauskokeen.

Lopuksi on pakko hehkuttaa, että en lakkaa ihastelemasta erään opiskelijani taitoa omaksua kieltä! Hän on lapsuudestaan kaksikielinen nuori mies, joka puhuu sujuvasti myös kolmatta kieltä. Joka päivä hän kysyy uskomattoman hyviä kysymyksiä, kerää näin itselleen kielitietoa - ja muuttaa sen hetkessä kielitaidoksi! Käyttää seuraavana päivänä suvereenisti näitä vastaoppimiaan sanoja ja fraaseja toisessa yhteydessä. VAU!

Hassuttelua

Tänä aamuna nolasin itseni ihan tarkoituksella. Kirjasta poiketen aloitimme eilen vaatesanaston opiskelun, joten otin kotoa mukaan kaikenlaista vaatetta (omia ja mieheni liian isoja) ja vedin ne päälleni ennen kuin menin luokkaan. Opiskelijoiden piti sitten sanoa, mitä opettajalla on päällä ja sitä mukaa riisuin ne pois. 

Minulla oli: musta sateenvarjo (en tajunnut ajoissa, että autossani olisi ollut tytön pinkki Hello Kitty -varjo), valkoinen lippis, liila kaulaliina, valkoiset lapaset, liilat hanskat, harmaa talvitakki, neonkeltainen huomioliivi, valkoinen neuletakki, ruudullinen kauluspaita, vaaleanpunainen Muumi-reppu, reikäiset (!) keltaiset villasukat ja keltaiset kumisaappaat. Siinäpä tuli harjoitusta, ja oli hauskaa!

Huumori onkin tosi hyvä opettaja, ihmeellisen hyvin jäävät mieleen ne sanat, jotka opitaan jonkin koomisen jutun kautta. "Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!", sanoo kollegani, jolta löytyy joka tilanteeseen sopiva sananlasku. Siksi viljelen huumoria kursseillani usein. Jotkut nopeat heitot menevät tietysti osalta ohi, mutta se joka ne tajuaa, saa hienon oivalluksen ja hykertelee tyytyväisenä. Ennen kaikkea tykkään tilannekomiikasta enkä yleensä suunnittele etukäteen kertovani jotain vitsiä tietyssä tilanteessa. 

Usein ihan puhtaasti kielellisetkin asiat huvittavat fiksuja opiskelijoita, kun ne perustuvat siihen, jota olemme juuri harjoitelleet. Vaikkapa, kun harjoittelemme Onko sinulla... -rakennetta, kysyn juuri ennen ruokataukoa korostetun selvästi: Onko teillä nälkä? Tai kun harjoittelemme puhekieltä, käytän sen jälkeen korostetun puhekielisiä ilmauksia, jotka he sitten omaksi yllätyksekseen osaavatkin eritellä. Vaikkapa Onks teil kysymyksii? (Näin kirjoitettuna tämä ei kuulosta yhtään hauskalta, mutta oikeassa tilanteessa se hymyilyttää. Toki oikeasti hauskojakin juttuja tulee viljeltyä, yritän muistaa joskus niitäkin kertoa.)

No, kerrotaan nyt yksi juttu, jonka opiskelija väläytti. Kerroin heille omasta isosta perheestäni, johon eräs opiskelija asiaa hetken sulateltuaan totesi englanniksi: "Eli... Suomessa on vain viisi miljoonaa asukasta ja puolet heistä on teidän perhettä."

Opetan aina muutamaa asiaa limittäin, eihän koko päivää jaksa samaa asiaa harjoitella. Toki pyrin opettamaan asiat aina mielekkäinä kokonaisuuksina, enkä teetä irrallisia harjoituksia, jotka eivät liity mihinkään. Nyt olemme harjoitelleet näiden Minulla on -lauseiden rinnalla myös partitiivia, jota tietysti tarvitaan esimerkiksi perheenjäsenien lukumäärästä kerrottaessa. Tällä kertaa otin sen ihan kirjan mukaisesti kappaleessa 4, ensin numeroiden ja Minulla ei ole -rakenteen kanssa ja sitten myös muutaman yleisimmän partitiiviverbin kanssa. Hieman sitä taas nikotellaan, kun se on niin erilainen rakenne kuin muissa kielissä. Kuitenkin opiskelijat ymmärtävät, kun kerron, että usein silloin kun englannissa tai saksassa ei ainesanojen kanssa käytetä artikkelia (I drink coffee.), suomessa käytetään partitiivia. Numeroiden yhteydessä mitään tällaista selitystä ei oikein ole, mutta kyllä se pikku hiljaa uppoaa silti. Sitähän harjoitellaan pitkään ja hartaasti ja moneen otteeseen. Ja korostetaan aina, kun käytetään.

Tänään perehdyimme taas puhekieleen ihan peruskysymysten avulla. Paradoksaalista kyllä, puhekielen kysymykset olivat ainoat asiat, jotka tänään kirjoitimme, muuten puhuimme, pelasimme ja lauloimme koko päivän. Toki harjoittelemme puhekielen fraaseja vielä huomenna toistamalla ja puhumalla, tänään siihen ei vain jäänyt aikaa. Yllättävän hienosti opiskelijat ovat ottaneet puhekielen jo käyttöön. Siihen auttaa varmasti se, kun sanoin heti alussa, että jos haluat erottua suomalaisista, puhu vain kirjakieltä. Varsinkin nuorempi polvi alkaa heti käyttää puhekieltä. Kun olimme ensimmäistä kertaa harjoitelleet Mä oon -tyyppiset fraasit ja puhekielen numerot, seuraavana päivänä osa esitteli itsensä vierailijalle puhekielellä. :)

Vaatteita olemme opiskelleet mm. seuraavilla harjoituksilla:

- Aamun sinisen kirjan kuvat vaatteista: Kirjoita kaikki, jotka tiedät, sitten katsotaan yhdessä kirjan värikuvat ja toistetaan sanat.
- Väritä Aamun kuvat tytöstä ja pojasta (parilla erilainen kuva) ja kerro sitten parille, mitä heillä on päällä.
- Kerro, mitä sinulla on tänään päällä.
- Aamuverryttelynä: Seisotaan ringissä, valitse yksi opiskelija ja kerro, mitä hänellä on päällä. Muut arvaavat, kuka hän on. Heitä pallo hänelle, hän jatkaa kuvailemalla seuraavaa opiskelijaa.
- Hauska laululeikki Kenellä on päällä jotain punaista... Hyvä taukojumppa!
- Katso laminoituja perheiden kuvia ja kerro, millainen perhe kuvassa on, minkänäköisiä he ovat ja mitä heillä on päällä.
- Suomen mestari 1 -kirjan opettajan oppaasta peli neljän hengen ryhmissä: Sano ensin esim. Jos sinulla on siniset farkut... Nosta sitten kortti, jossa lukee Mene 1 askel eteenpäin tai Mene 3 askelta taaksepäin tms. Sitten kaikki, joilla on kyseisenlaiset vaatteet, liikkuvat pelilaudalla. Pelilaudan reitti on tosin niin pitkä, ettei siinä koskaan pääse maaliin asti, kun tulee jatkuvasti noita takapakkeja. Pitäisi muistaa ensi kerralla tehdä lauta, jolla on lyhyempi reitti.
- Sama peli peilinä. 

(Kirjoittelen näitä tehtäväluetteloita aina kotona ulkomuistista, joten saatan jälkikäteen lisäillä näihin jotakin.)

Pidin tänään pienen kertauskokeen, jossa oli vain kaksi tehtävää: tekstinymmärtämistehtävä, jossa piti yhdistää lauseet ja kuvat (Merko-materiaalista vuodenaikakuvat) ja kirjoitustehtävä värikuvasta, jossa perhe on aamupalalla. Pitäisi varmaan useamminkin pitää pieniä kokeita, jotta näkisi, mitä opiskelijat oikeasti osaavat. Toisaalta olen osoittanut, että heillä on itsellä vastuu omasta oppimisestaan ja kannustan kysymään. Tässä ryhmässä opiskelijat ovatkin todella rohkeita kysymään, mikä on hieno asia! Äkkiseltään arvelisin, että suurin osa on jo tasolla A1.3, sen verran mukavasti ovat perusasiat jo omaksuneet.

Stressiä ja toimintaa

Viime yönä tuli vähän valvottua. Säikähdin unissani, että tyttäreni putoaa sängystä ja tarrasin häneen kaksin käsin. Heräsin, ja tajusin tarranneeni mieheni käsivarteen. Tyttö nukkui omassa huoneessaan... Sitten aloinkin miettiä työasioita enkä saanut pariin tuntiin unta. 

Stressaavaa tämä alkeiskurssin aloitus! Lähinnä minua huolestutti se, kun en ollut saanut ryhmääni täyteen peruutusten takia ja mietin, miten myöhemmin aloittaneet pärjäävät. Kun opiskellaan viisi tuntia päivässä, on kolmenkin päivän jälkeen vaikea päästä kärryille, varsinkin jos on täysin kielitaidoton. Useimmathan omaksuvat kieltä ympäristöstään jonkin verran ilman kurssiakin, mutta jos on tullut vasta maahan, ei välttämättä ymmärrä vielä yhtään mitään. Ja toiset jo puhua pälpättävät! (Tai siltä se ainakin kuulostaa...)

Alkeiskurssilla opettaminen on ihan fyysisesti raskasta hommaa. Koko ajan pitää olla skarppina, keskittyä täysillä. Opiskelijat tarvitsevat paljon enemmän ohjausta kuin pidemmälle ehtineet, jotka ovat itseohjautuvampia. Olen ollut joka päivän jälkeen fyysisesti ihan poikki.

Tänään olikin tosi toiminnallinen päivä. Eilen selailin loputonta ideoiden lähdettä, PS-Kustannuksen Ryhmä toimimaan! -kirjaa ja käytin tänään kahta siitä löytämääni harjoitusta. Molemmat liittyivät numeroihin. Ensimmäisen teimme aamujumppana. Jokainen heitti vuorollaan noppaa ja teki sitten jonkin liikkeen, jota kaikki toistivat niin monta kertaa kuin nopan silmäluku osoitti. Kyllä he keksivätkin hauskoja muuveja - ja meillä oli hauskaa! Viimeinen liike oli pahin. Numeroksi tuli kuusi ja meidän piti pyöriä ympäri. Kuuden kierroksen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä... Oikein onnistunut taukojumppa millä tahansa kurssilla!

Tuo kirja onkin siitä mainio, että se sopii mille ikätasolle ja mille alalle tahansa. Jokainen opettaja löytää sieltä varmasti omaan ryhmäänsä sopivia toiminnallisia menetelmiä, joilla voi piristää opetusta, käyttää draamaa, aktivoida, ryhmäyttää jne. Aina kun minulla on aikaa, avaan kirjan ja etsin sopivia aktiviteetteja. Ja niitä riittää! Rinnakkaisteos on Ryhmä liikkumaan!, joka sopii myös kaikille kouluasteille ja -aloille. Useimmat ideoista eivät vaadi erityisiä valmisteluja vaan ovat heti sovellettavissa. Suosittelen lämpimästi. 

Toinen tuosta kirjasta nappaamani idea oli sydänparit. Tarkoituksena on etsiä uusi pari. Tein Wordilla sydämiä, joiden sisään kirjoitin kaksi numeroa, joiden summa oli 20. Sitten laminoin ne ja leikkasin kahtia. Jokainen opiskelija sai yhden puolikkaan ja toisen puolikkaan haltija oli tietysti hänen uusi parinsa. 

Suggestopediassa paria vaihdetaan alvariinsa ja itsekin olen varsinkin kurssin alussa vaihdellut pareja lähes päivittäin. Näin opiskelijat tutustuvat muihinkin kuin siihen, jonka viereen sattuvat ensimmäisenä päivänä istumaan. Meillä kaikillahan on taipumus palata aina samalle paikalle, jonka olemme ensimmäisellä kerralla valinneet. Joskus parinvaihdon voi tehdä yksinkertaisesti järjestämällä nimilaput eri paikoille, mutta usein käytän erilaisia toiminnallisia menetelmiä, joista samalla voi oppia jotain.

Näiden lisäksi luokan keskellä tehtiin tänään mm. musiikkikävely. Laitoin musiikin soimaan ja kun pysäytin sen, opiskelijan piti sanoa kohdalle osuneelle kaverilleen jokin fraasi, johon tämä vastasi asiaankuuluvasti. Sekin tuntui olevan hauskaa. Annoin opiskelijoille myös roolikortit ja he kyselivät toisiltaan perustietoja.

Kuten jo mainitsin, suggestopediassa tehdään oppiminen mahdollisimman helpoksi. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun laitan opiskelijat kyselemään toisiltaan jotakin, heijastan harjoituksessa käytettävät kysymykset valkokankaalle. Jos ei muista, miten kysymys tai vastaus meni, voi tukeutua esimerkkeihin. (Ei siis nolaa itseään, jos ei muista.) Se tarkoittaa myös sitä, että uuden asian harjoittelussa edetään helpommasta harjoituksesta vaikeampaan, analyyttisestä synteettiseen. Eli ensin harjoitellaan jotain pientä osataitoa ja kun niitä on harjoiteltu riittävän monella erilaisella tavalla, edetään laajempaan, vapaaseen tuottamiseen. Ensimmäiset harjoitukset ovat tiukan strukturoituja: niihin on olemassa vain yksi oikea vastaus, joka on helposti saatavilla (esim. pariharjoituksessa parilla) ja vasta kun ollaan saatu vähän varmuutta, voidaan edellyttää omaa laajempien kokonaisuuksien tuottamista. Kuten mainosjulisteen laatimista, radiohaastattelua tai mitä ikinä keksitäänkään. Koskaan ei teetetä samanlaista harjoitusta kahta kertaa; silloinhan opiskelija kokisi, ettei hän ole oppinut sitä mitä piti. Täytyy keksiä erilaisia tapoja harjoitella samaa asiaa. Onneksi ideoita ja materiaaleja löytyy nykyään jo tosi paljon! Ei todellakaan tarvitse itse keksiä kaikkea.

Kielioppiakin toki opiskelimme. Verbin negatiivista taivutusta ja ko-kysymystä eilisten m-kysymysten lisäksi. Yritän keskittyä luokassa mahdollisimman paljon suulliseen harjoitteluun, mutta kun uutta kielioppiasiaa harjoitellaan kirjallisesti, laitan yleensä taustalle soimaan jotain musiikkia, joka auttaa keskittymisessä ja keventää tunnelmaa. Youtubesta löytyy mielin määrin tähän tarkoitukseen sopivaa musiikkia esim. hakusanoilla "music without words" tai " concentration music". Käytän myös omia CD-levyjäni, esim. panhuilumusiikkia. Tiedän, että kaikki eivät näitä rakasta, mutta koskaanhan ei voi kaikkia miellyttää. Kun tehdään kirjoitustehtäviä, kysyn usein opiskelijoilta, haluavatko he musiikkia. Useimmiten haluavat.

Viikon lopuksi teetin opiskelijoilla itsearvioinnin. He saivat lomakkeen, johon piti rastittaa, mitä osaan jo ja mitä pitää vielä harjoitella. Siinä oli esimerkiksi seuraavanlaisia taitoja: 

Osaan 
- sanoa aakkoset
- sanoa  numerot
- kertoa, kuka olen
- kertoa, minkämaalainen olen
- kertoa, mitä kieltä puhun
- kysyä parilta nämä asiat
jne.

Aika monta taitoa saavutetaan jo ensimmäisen viikon aikana! Jos johonkin kohtaan rastittaa "Tarvitsen harjoitusta", tietää, että sitä pitää viikonloppuna kotona harjoitella. Näin pyrin saamaan opiskelijat alusta asti itse vastuuseen omasta oppimisestaan.