Rakkautta ilmassa

Pääsimme tämän ryhmän kanssa aika kivasti toteuttamaan jo viime kerralla suunnittelemaani aihekokonaisuutta perheen perustamisesta. En vieläkään ehtinyt toteuttaa sitä suggestopedisesti tai Mansikkala-idealla, jospa ensi kerralla...

Lähdimme liikkeelle seuranhakuilmoituksista. Ensin vakuutin kaikki siitä, että nyt he ovat sinkkuja ja etsivät tyttö- tai poikaystävää. Sitten teimme yhdessä mind mapin siitä, mitä ominaisuuksia ihannenaisella tai -miehellä pitäisi olla. Tässä vaiheessa eräs opiskelija tarjoutui näyttämään oman profiilinsa nettideittipalvelusta. Mikäs sen hienompaa! Tutkimme yhdessä hänen ilmoituksensa lisäksi muiden seuranhakijoiden ilmoituksia ja pohdimme mm. sitä, kuinka rehellisiä ihmiset ovat ilmoituksissaan. 

Uskollisuudesta puhuessamme pääsimme perkaamaan erään opiskelijan parisuhdeongelmia. Yleensä käsittelemme tässä yhteydessä vain kuvitteellisia ongelmia, mutta jos joku haluaa tuoda oikean elämänsä ongelmat käsittelyyn, mikäpä siinä. Tämän jälkeen ymmärsin paremmin sen, miksi hän itkisi äitinsä kuolemaa, muttei miehensä.

Opiskelijat pääsivät ensin valitsemaan partneria Otetaan selvää -kirjan ilmoituksista, joissa piti valita viidestä naisesta tai miehestä sopivin. Harmi vain, että ehdokkaat olivat enimmäkseen turhankin nuoria. No, seuraavaksi pääsimme pikadeiteille, johon roolit saimme Opettajan idearepun korteista. Niissä on aika paljon uutta sanastoa, joten ensin jokaisen piti perehtyä omaan rooliinsa huolellisesti. Lopulta pääsimme kuitenkin tutustumaan toisiimme ja etsimään pariamme pikadeiteillä. Naiset ja miehet seisoivat vastakkain ja kolmen minuutin välein vaihdettiin paria. Jokainen löysi vastaparinsa. Ryhmässä on enemmän naisia kuin miehiä, joten osa naisista oli miehen roolissa. No, sehän sopi vain syksyn sukupuolineutraaliin teemaan!

Kotitehtäväksi annoin Käts-materiaalin kappaleen Kippis!, jossa kerrotaan kihlajaisista ja häistä. Sen ja kirjan kappaleen avulla käsittelimme seurustelua ja naimisiinmenoa sekä tietysti avoliittoa ja kulttuurieroja parisuhteiden muodostamisessa siinä samalla. 

Tutustuimme myös erilaisiin kutsuihin hääkutsuista synttärikutsuihin. Teetin aiemmin käyttämäni tehtävän, jossa piti puhelimitse ilmoittaa hääkutsun lähettäjille, onko tulossa vai ei. Huomasin, että melko avoin tehtävänanto oli tälle ryhmälle aivan liian vaikea, joten päätin teettää hieman strukturoidumman tehtävän kutsuista. Pikaisesti keksin kotitehtäväksi selvittää jokaisesta kutsusta perusasiat muutaman kysymyksen avulla. Tekstilajin rakenne tuli tätä kautta varmasti kaikille selväksi. Miksiköhän sitä aina olettaa opiskelijoiden tuntevan ja ymmärtävän nämä meidän kirjalliset konventiomme niin hyvin? Hyvä kokemus opettajalle tipahtaa välillä maan pinnalle ja palata perusasioihin. 

Seuraavana päivänä askartelimme kutsut kartongista ja silkkipaperista. Kivaa vaihtelua! Opiskelijat saivat tehdä kutsut itsekseen tai pareittain haluamaansa juhlaan. Tuli yksi naisparin hääkutsukin sitten nähtyä. ;)

Kun nyt olimme päässeet naimisiin (vaikka emme varsinaisia hääjuhlia viettäneetkään), seuraava aihe oli tietysti lapsen hankinta. Kollegani on laatinut aiheesta varsin mainion tehtäväkokonaisuuden, jota hieman muokkasin ja laajensin hitaan ryhmän tarpeisiin. Liikkeelle lähdettiin raskaudesta, käytiin neuvolassa ja synnytettiin. Tutustuimme samalla naisen ja miehen anatomiaan ja muihinkin sukupuoliasioihin viiden kielen kuvasanakirjan avulla. Siinä yhteydessä kävimme hurjan hyviä ja tarpeellisia keskusteluja mm. ehkäisystä. Mitä vaihtoehtoja on, millaisia kokemuksia kelläkin on ja mistä voisi saada apua näihin asioihin Suomessa. Myös alapään termistö tuli käytyä läpi sillä ajatuksella, että maahanmuuttajienkin on hyvä tietää, mikä termi on alatyylinen ja mitä sopii käyttää vaikkapa lääkärissä tai milloin lapsi käyttää sopivaa termiä, milloin hän puhuu rumia. Tai mitä ihmettä ne suomalaiset toisilleen tai maahanmuuttajille huutelevat.

Parisuhdetta käsittelimme myös kahden Otetaan selvää -materiaalin sarjakuvan kanssa. Laitoin parit ensin yhdessä tutustumaan yhteen sarjakuvaan ja sitten kertomaan sen hassut tapahtumat toiselle parille. Seuraavaksi päiväksi keksin kuvasarjaan lauseita, jotka heidän piti järjestää oikeaan järjestykseen. Helpompaa olisi tietysti ollut tehdä tehtävät toisin päin, mutta joskus uusi idea tulee vähän jälkijunassa... 

Tästä teemaa voisi vielä laajentaa lapsen ensihetkiin ja -hoitoon. Puhuimme toki äitiyspakkauksesta ja neuvolajärjestelmästä, joita työelämäopettaja avaa vielä sosiaaliturvan kannalta. Jatkoimme edelleen päivähoitoon ja esikouluun Puhutaan asiaa ja Suomea, ole hyvä -materiaaleihin tehtyjen kuunteluharjoitusten ja autenttisten tekstitehtävien avulla. Myös Kotiäidin  työhönpaluu -keskusteluharjoitus Otetaan selvää -materiaalista sopii hyvin tähän kohtaan.

Tykkään koota aiheita tällaisiksi aihekokonaisuuksiksi. Melko pienellä vaivalla saisin tehtyä niistä oikean suggestopedisen syklinkin, mutta tänä vuonna rahkeeni eivät ole siihen riittäneet. Ehkä ensi vuonna, kuka tietää? 

Mikä sua vaivaa?

Tässäpä pikainen kooste tämän viikon aktiviteeteista. Aihe oli erittäin kiitollinen opettaa, sillä se kiinnostaa kaikkia ja jokainen haluaa oppia hoitamaan nämä asiat itse. Kyseessä on siis asiointi lääkärissä.

Lukumatka jatkuu -kirjan teksti menee pitemmälle kuin perusasiointiin, joka on varmaankin käsitelty sitä edeltäneessä teoksessa Aasta se alkaa. Toki mekin olimme ensimmäisessä moduulissa opetelleet ihan perusasiat kuten ruumiinosat ja tavallisimmat sairaudet. Nyt harjoittelimme lääkäriasiointia kuitenkin perusteellisemmin muiden oppimateriaalien avulla ja tutustuimme vähän harvinaisempiinkin käsitteisiin.

Tästä teemasta olisi helppoa tehdä suggestopedinen kokonaisuus, mutta tällä(kään) kertaa minulla ei aika riittänyt siihen. Sen sijaan monenlaista mukavaa ja toiminnallista teimme. Alla pientä listaa. Kaikki ei välttämättä mennyt ihan tässä järjestyksessä, yritin teettää tehtävät helpoimmasta vaikeimpaan. (Olen pahoillani taas kummallisesti hyppivistä riviväleistä, en pysty aina säätämään niitä kohdilleen.)

Ruumiinosien ja perussairauksien kertaus

• Oikeesti aikuisten -teksti ja kuva. Teksti oli luettu ensin itsenäisesti kotona. Tunnilla luimme sen yhdessä niin, että opettaja luki ensin ja opiskelijat toistivat. 
• Fröbelin palikoiden laulu Huugi-guugi (takuuvarma menestys!)
• Aamujumppa: nosta oikea jalka ylös, laita silmät kiinni, kosketa olkapäätä jne.
• Suomen mestari 2 opettajan opas kpl 2: ruumiinosat + mikä ei kuulu joukkoon sekä sanastotehtävä terveydenhuollosta (kotitehtävinä), jonka yhteydessä tuli puhuttua niin koulu- kuin neuvolajärjestelmästäkin sekä mm. omavastuuosista ja verojen merkityksestä. :)
• Alias sanastotehtävän sanoista
• Pantomiimi perussairauksilla
• Pieni kertauskoe ruumiinosista

Lääkäridialogeja

• Hyvin menee 1 -kirjan kappaleeseen 8 tehty kuunteluharjoitus
• Oikeesti aikuisten -ajanvarausdialogit (toistettiin yhdessä keskellä)
• Kirjoita parin kanssa lääkäridialogiin potilaan kysymykset

Sairaus ja hoito

• Yhdistä parin kanssa sairaus ja siihen sopiva hoito (SM2 lisäharj. laminoiduilla lapuilla)
• Täytyy-lause; miten neuvot kaveria, jos hänellä on tämä vaiva
• Muutamalla opiskelijalla sairaus, muilla hoitovaihtoehdot; anna sopiva neuvo potilaalle
• Oikeesti aikuisten -sanalista
• Kirjoita ohje, mitä hänen täytyy tehdä (kotitehtävä)

Sormet

• Fröbelin palikoiden Soo-soo-sormi -laulu ja jumppa
• Sormien nimet ja peukalopottiloru
• Missä on peukalo -laulu

Lääke- ym. sanastoa

• Kuvasanakirjasta sairaalasanastoa, kuten lääkkeitä, murtuma, side jne.
• Vocabulary-sarjan kuva odotushuoneesta: keskustele parin kanssa kuvasta
• Yhdistä kuva ja sana, esim. kapseli, mikstuura, tabletti, ruisku jne.
• Kotoa tuotuja vanhentuneita lääkkeitä ja hoitotarvikkeita: Mikä tämä on?

Ajanvarausdialogit

• Dialogirunko Otetaan selvää -materiaalista
• Soita terveyskeskukseen, neuvolaan tai hammashoitolaan ja varaa aika (pari on työntekijä)

Kato hei -puhekieliset dialogit (kpl 6)

• Kuullunymmärtämistehtävä

Sanopa muuta -dialogit (kpl 14) 

• Kuuntele ensin koko dialogi ja toista sitten potilaan vuorosanat

Supisuomea -video osa 8

Käts-materiaalin dialogeja lääkäriasioinnista tekstinymmärtämisenä (etätehtävä)

Seuraavat aiheeseen liittyvät harjoitukset jäivät vielä ensi viikolle:

Parin etsiminen oire- ja hoitosanoilla

Lääkäridialogit 

• Roolileikki Oikeesti aikuisten -materiaalista; yksi on lääkäri, jolla on ohjeet diagnoosin tekemiseen, muut tulevat vastaanotolle vaivansa kanssa

Sattuuko vai koskeeko 

• Fröbelin palikoiden laulu Sattuu
• Esimerkkejä sattuu, koskee ja tapahtuu -verbien käytöstä ja monivalintatehtävä, jossa pitää valita lauseeseen sopiva verbi
• (Viime vuonna kuuntelimme myös Tommi Läntisen laulun Syvälle sydämeen sattuu, mutta se oli niin surullinen, etten tällä kertaa ajatellut ottaa sitä)

Alias pareittain kaikista aiheeseen liittyvistä sanoista

Tietokoneluokassa:

• Supisuomea osan 8 harjoitukset
• Kielisilta-ohjelma: Keho ja sairaudet

Ehkäpä ensi kerralla saan näistä aktiviteeteista koottua jo oikean suggestopedisen syklin. :) Emme vielä menneet ollenkaan kirjan kappaleeseen, jossa kerrotaan terveystarkastuksesta. Siinä esitellään mm. painoindeksin laskeminen ja käsitellään terveellistä ruokavaliota. 

P.S. Tänään oli edellisen ryhmäni päättäjäiset. Mukava tilaisuus, mutta niin haikeaa, kuten aina! Vuosi menee niin nopeasti... Hienoa oli kuitenkin taas nähdä, miten sujuvasti he jo puhuivat suomea ja miten moni oli löytänyt jatko-opiskelupaikan tai jopa työpaikan. Ihanan kiitoksen sain opiskelijalta, joka piti juhlassa puheen. Hän ihmetteli, miten hän on oppinut kurssilla niin paljon, vaikka ei ole oikeastaan opiskellut ollenkaan. Toivottavasti muut kokivat opetukseni samoin! Tavoitteenihan on, että oppiminen on hauskaa, ei mitään puurtamista. :)

Hidas uusi alku

Jee, viimeinkin se alkaa sujua! Olen opettanut nyt reilut kolme viikkoa kahta ryhmää vuoron perään. Vanhan ryhmän opettaminen on kuin lepoa uuden rinnalla. Päivät hitaasti etenevässä alkeisryhmässä ovat niin intensiivisiä, että hädin tuskin ehdin opetuksen lomassa kirjata läsnäolot koneelle. 

Mutta tänään uudessa ryhmässä opettaminen tuntui vihdoin koko päivän kivalta. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Kun opettaa samaa ryhmää päivästä toiseen, ei opiskelijoiden kehitystä huomaa. Vähän sama juttu kuin lapsen kasvaessa; yhtäkkiä vain huomaa, että hihat ja lahkeet ovat jääneet lyhyiksi. Nyt kun vanha ryhmä on loppuvaiheessa, he todella ovat "vanha ryhmä", jota uudet opiskelijat ihaillen katsovat, kun he puhuvat niin hyvin suomea. Tänään kuulin vanhojen opiskelijoiden puhua pulputtavan ruokatunnilla iloisesti eri maiden kansalaisuuksien saamisesta - suomeksi! Toistuva muistutteluni suomen käyttämisen hyödyllisyydestä lienee kantanut viimeinkin hedelmää.

Sopeutumiseni uuteen ryhmään on ollut takkuista. Syitä on monia. Ensinnäkin he olivat tottuneet toiseen opettajaan ja hänen tyyliinsä ja ymmärrettävästi suhtautuivat minuun ensi alkuun hieman varautuneesti. Opiskelijoilla kun on tapana kiintyä ensimmäiseen opettajaansa ja pitää häntä parhaana, omana opettajana. 

Ennen ensimmäistä päivääni uudessa ryhmässä näinkin ihan kamalan painajaisunen, jossa kaikki oli kaaosta ja opiskelijat suorastaan vihasivat minua. Onneksi se ei sentään toteutunut, vaan alusta asti opiskelijat ovat olleet ihania ja ystävällisiä. Pieniä välikohtauksia on tullut johtuen siitä, ettemme vielä ole tunteneet toisiamme, mutta niistä on päästy yli.

Toiseksi olen opettanut ryhmää edelleen vain pari päivää viikossa. Olen ollut aika pihalla siitä, mitä he osaavat, mitä he ovat ehtineet jo opiskella ja millaiset oppimistaidot kullakin on. Koska vuorottelemme toisen opettajan kanssa ja päiväni ovat edelleen hyvin kiireisiä, joudun jatkuvasti menemään luokkaan huonosti valmistautuneena ja osittain epätietoisena siitä, mitä edellisinä päivinä on tehty.

Kolmanneksi, hitaan ryhmän sisälläkin on melkoisen suuria eroja. Toiset osaavat ennestään ja oppivat nopeammin, kun taas osa tuijottaa tyhjyyteen, vaikka vääntäisit itsesi solmuun heidän edessään. Ihmisillä saattaa myös olla hyvin erilaiset taustat ja elämäntilanteet, huonoja kokemuksia koulusta, traumoja sodasta tai jotain muuta, mikä rajoittaa heidän kykyään vastaanottaa uutta.

Osalla opiskelijoista on myös ongelmia keskittymiskyvyn kanssa. Ja kun ryhmässä on nyt 20 opiskelijaa aiemman 16 sijaan, tuntuu opetustilanne paljon levottomammalta kuin ennen, varsinkin kun edellinen ryhmäni on superrauhallinen. Välillä tuntuu, että ympärilläni pyörii hullunmylly, vähän niin kuin yläkoulussa. 

Halusin aikuiskouluttajaksi juuri siitä syystä, että voin keskittyä opettamiseen kasvattamisen sijaan. Ja mitä nyt teen? Pidän kuria ja yritän opettaa ihmisiä tavoille: kuuntelemaan, kun toinen puhuu, tulemaan ajoissa tunnille jne. Tämä ei todellakaan ole sitä, mistä nautin.

Tänään koin kuitenkin ensimmäisen todellisen onnistumisen elämyksen. Huomasin viime viikolla, että koska kaikkien opiskelijoiden äidinkielet ovat hyvin kaukana suomen kielestä, heidän on hyvin vaikea omaksua suomen kielen äänteitä. He tarvitsevat siinä paljon enemmän harjoitusta kuin perusraiteen opiskelijat. Niinpä päätin aloittaa systemaattisen harjoittelun Mitä kuuluu? -kirjan harjoitusten avulla. Olemme hankkineet oppilaitokseemme kyseisiä kirjoja ison pinon, jotta jokaisella opiskelijalla on käytössä oma kirja. 

Perusryhmien kanssa olemme tehneet kirjan harjoituksia kielistudiossa yksilöllisesti tarpeen mukaan eli jokainen on harjoitellut niitä äänteitä, jotka omassa äidinkielessä eroavat suomesta. Hitaan ryhmän kanssa kielistudion käyttö on lähinnä sähläämistä, joten en nyt heti edes yritä sitä. Muutenkin on parempi tehdä kuuntelu- ja ääntämisharjoitukset yhdessä, jolloin opettaja voi pitää nauhassa taukoja ja selittää enemmän, mitä tehdään. 

Entä se onnistumisen elämys? Se tuli siitä, kun tajusin, että hitaan ryhmän kanssa suomen kielen rytmiä ja kestoa kannattaa harjoitella taputtamalla. Ihan perusjuttu esim. luku- ja kirjoitustaidottomien opetuksessa, mutta aiempien ryhmien kanssa en ole tainnut sitä tehdä. Kun taputimme yhdessä seisaallaan ta-ta, ta-taa, tat-ta jne., heräsivät nekin eloon, jotka yleensä eivät reagoi mihinkään. Näin heidän silmissään oivaltamisen ilon. Ja juuri se on parasta, mitä opettaja voi nähdä. Näitä hetkiä varten teen tätä työtä!

Kun vielä jatkoimme päivää vaatteiden opiskelulla monin toiminnallisin tavoin (joista tarkempi kuvaus tässä postauksessa), päivä todella sujui hauskasti ja kevyesti, niin kuin sen kuuluukin sujua. Alan vihdoinkin tuntea opiskelijoita vähän paremmin ja he ovat pikku hiljaa tottuneet minun tapoihini ja tyyliini. 

Valitsimme tämän koulutuksen oppikirjaksi uuden Lukumatka jatkuu -kirjan, joka on tehty nimenomaan hitaan raiteen opiskelijoita ajatellen. Suomen mestarin kielioppitykitys ei tälle ryhmälle sovi. Onneksi hitaille ryhmille on tehty monia vapaasti kopioitavia materiaaleja, joilla voimme täydentää kirjaa. Käytämme esimerkiksi seuraavia materiaaleja: Oikeesti aikuisten, Naapuri hississä, Opettajan puhepaketti, Käts, Aamu. Ja tietysti monia niitäkin, joita ei ole erikseen hitaille suunniteltu.

Vaikka alku hitaasti etenevän ryhmän kanssa on tuntunut todella takkuiselta, uskon tämänkin kokemuksen lopulta kääntyvän voitoksi. Ainakin minun on taas kerran pakko kyseenalaistaa aiemmat toimintatapani ja miettiä yhä lisää keinoja, miten saan opiskelijat saavuttamaan toiminnallisen kielitaidon. Kieliopista en osaa kokonaan luopua, mutta sen opettamiseen pitää löytää uusi näkökulma ja yhä uusia keinoja, sillä vaikka perusryhmässä suuri osa tykkää opiskella kielioppia sääntöjen perusteella, hitaassa ryhmässä harvempi saa sellaisesta mitään. Tärkeintä olisi saada sellainen kielitaito, jolla pärjää edes suullisesti. Eli ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. 

Olemmekin päättäneet keskittyä tämän ryhmän kanssa alusta lähtien puhekielen opettamiseen. Esimerkiksi numerot he opiskelivat suoraan puhekielellä. Suomen kielen pitkiä ja hankalia kirjakielisiä numeroita heille on ihan turha opettaa. He pärjäävät Suomessa, jos ymmärtävät mitä ihmiset ympärillä puhuvat ja osaavat itse ilmaista itseään ymmärrettävällä suomella. Siihen tavoitteeseen päästään ainoastaan oppimalla puhekieltä.

Kotiinpaluu

Hei taas! Mites on loma mennyt? Mitä ootte tehny Lapissa? Mä oon hiihtänyt, lasketellut ja käynyt kylpylässä rentoutumassa. Mutta tänään me palataankin kotiin. Ja arvatkaa mitä?! Tattadadaa - mä voitin lauantaina lotossa! Me voidaankin mennä lentokoneella takaisin, mä maksan! Ei tarvii istua junassa niin pitkään. 

Ottakaapa matkalaukkunne, mennään lentokentälle. Mitäs siellä lentokentällä pitää tehdä? Mihin mennään ensin? Joo, ensin lähtöselvitykseen, sitten turvatarkastukseen. Mitä pitää muistaa turvatarkastuksessa? Niin, nesteet pieneen pussiin ja jos ostitte Lapista matkamuistoksi puukon, se pitää laittaa isoon matkalaukkuun. Mitäs muuta ei saa olla käsimatkatavaroissa? ---

Tässä lentokoneessa ehditäänkin pelata yhtä peliä. Otin mukaan tällaisen kirjainruletin, voitte pelata vieruskavereiden kanssa yhdessä. Lentomatka meneekin niin nopeasti, että muuta tässä ei ehditäkään.

(Lentoemäntä kävi välillä kyselemässä, juovatko kahvia vai teetä. Sattui sopivasti olemaan käytävässä kahvikärry, jota hieman lainasin. Hiukset vaan nutturalle ja huivi kaulaan...)

Mennään sitten taksilla kotiin, minä maksan. Lauletaan autolaulu: Autolla ajetaan varo-varovasti...

No niin, nyt sun täytyykin palata suoraan töihin. Työkaveri kyselee sinulta, miten loma meni. Tässä on vuorosanat sinun työkaverille, vastaa hänen kysymyksiin.

Siihen loppui meidän loma. Teimme vielä muutamia kuuntelu- ja puheharjoituksia aiheesta, mm. Suomea paremmin -kirjan kappaleeseen itse tehty kuunteluharjoitus sekä Oikeesti aikuisten -materiaalin matkatoimistotehtävä. Kielistudiossa äänitettiin kertomistehtävä, jossa piti puhua kaksi minuuttia nauhalle omista matkoista ja matkahaaveista. 

Kertasimme aihetta atk-luokassa  myös kotisuomessa.fi-sivustolla sekä Kielisilta ja Valttikortit -materiaalien tehtävillä.

Suomen mestari 2 -kirjan ensimmäisessä kappaleessa oli monta uutta asiaa, joita käsittelimme vielä. Ajanilmauksia tulikin jo harjoiteltua, mutta lisäksi otimme Oikeesti aikuisten -materiaalin listauksen, jossa oli jaoteltu ajanilmaukset siihen, mitä teit, kuinka usein teet ja mitä aiot tehdä. Jokaisen piti tehdä parille muutama kysymys kaikista kohdista. Kirjan paritehtävän teimme taas luokan keskellä niin, että kyseltiin kaikilta.

Puhekieltä harjoittelimme aiheeseen sopivilla dialogeilla Kato hei -kirjasta. Kun kuuntelimme ensimmäisiä dialogeja, eräs opiskelija kysyi, että onko tämä suomea? Joo, näin ihmiset puhuvat. Kun saimme dialogit käsiteltyä (selkokielistettyä) hän sanoi: Mi ymm. - Täh? - Minä ymmärrän. Saatiin hyvät naurut! :D

Kirjassa oli vielä pari uutta sanatyyppiä, -us/ys/os/ös/es-loppuiset (joihin tosin olemme tutustuneet jo aiemmin), mennään-muoto me-persoonassa ja kehotuksissa sekä monenlaisia pikkusanoja ja huudahduksia, joita on aina ah, niin ihana yrittää selittää!

Lisäksi luimme Oikeesti aikuisten -materiaalista Postissa-tekstin ääneen ja opiskelijat vastasivat tekstinymmärtämiskysymyksiin yhdessä parin kanssa. Siinä vierähtikin aika tovi, sillä tämän tekstin kysymykset vaativat peräti hieman tulkintaa. Olin iloinen siitä, sillä yleensä tuon materiaalin sinänsä ihan hyvien tekstien ymmärtämistehtävät ovat tyyliä: Hän asuu Espoossa. - Missä hän asuu? Tämänkertaisessa tekstissä oli jo vähän enemmän haastetta.

Tällä(kin) kertaa suggestopedinen sykli meni oikein mukavasti. Opiskelijat lähtivät tosi kivasti mukaan, eläytyivät rooleihinsa ja innostuivat improvisoimaann tilanteissa oma-aloitteisesti. Meillä oli oikeasti hauskaa! 

Sain Facebookin puolella yhden kommentin, että matkateema on siitä vähän hassu, kun eivät nuo työttömät maahanmuuttajat hirveästi lomille matkustele ja tee näitä juttuja. Eli nämä tilanteet eivät ole niin relevantteja kuin meille suomalaisille vieraiden kielten opiskelussa. Se on totta ja itsekin mietin aina, minkä verran niihin tilanteisiin kannattaa panostaa. Koko syklissä käsittelemme kuitenkin enimmäkseen muita asioita ja tilanteita, ne saa vain hyvin ujutettua tähän matkajuoneen. Tämä onkin varmasti helpoin teema toteuttaa suggestopedisesti, muut aiheet vaativat enemmän mielikuvitusta. 

Olen toteuttanut matkateemaa suggestopedisesti monta kertaa, välillä olen tosin vaihtanut tekstiä ja kielioppiasioita. Olen saanut kokonaisuuden aika hyvin toimivaksi, joten olen tähän tyytyväinen. Opiskelijat tuntuvat oppivan suomea siinä sivussa, kun teemme kaikkea hauskaa. Ja se onkin koko suggestopedian idea. Miltäs tämä teistä muista vaikuttaa?

Uudessa Kiitäjät kotopolulla -materiaalissa on pari kokonaisuutta ihan erilaisista aiheista, jotka kollegani laati alun perin samaisella suggestopedian menetelmäkurssilla, jolta itsekin olen intoni ja oppini metodiin ammentanut. Luokkaretken olen kerran toteuttanut ja varmaan tämänkin ryhmän kanssa toteutan. Kollegalla on loistava mielikuvitus! (Itsehän enimmäkseen varastelen näitä ideoita muilta, olen tehnyt materiaaleistani itse häviävän pienen osan. :))

Tutustuin viime viikolla kollegan vinkistä Mansikkalaan. Ja innostuin! Sivusto esittelee yhteisöllisen kielenoppimismetodin, jossa on hyvin paljon samaa kuin suggestopediassa. Aion ehdottomasti kokeilla sitä joko tämän tai seuraavan ryhmäni kanssa. Ihanaa, kun saa taas uusia haasteita!

Loman muistelua ja suunnittelua

Hyvää huomenta! Tervetuloa Kodin kuvalehden lukijamatkan suunnittelukokoukseen. Minä olen Minna Matkanjohtaja. Te voitte ottaa omat nimilappunne tuolta pöydältä. 

Hyvä. Sitten voimmekin vähän tutustua toisiimme. 
- Kukas te olette? Ahaa, Lassi Laskettelija, te siis tykkäätte lomailla vuoristossa? 
- Ja täällä on Noora Nojatuolimatkailija. Jos on rahat vähissä, voi istua nojatuolissa ja lukea matkakirjoja tai katsella televisiosta matkaohjelmia. 
- Ahaa, täällä on Eero Eränkävijä. Te siis viihdytte metsässä, tykkäätte kalastaa ja istua nuotiolla. 
- Seuraavana on Veikko Valokuvaaja, jolla näyttääkin olevan jo kamera kädessä. Onpa kiva, että meillä on mukana innokas valokuvaaja. Voitte sitten varmasti jakaa muillekin kuvia matkan jälkeen. (Jne.)

Nyt kun olemme tutustuneet toisiimme, voisittekin etsiä porukasta viime vuoden matkakaverinne. Ottakaa tästä kortti. Toisella puolella on kysymyksiä, esim. Missä olit lomalla? Kenen kanssa olit lomalla? Mitä teitte lomalla? jne. Toisella puolella on vastaukset. Etsi kaveri, jolla on samat vastaukset. Hyvä, kaikki löysivät vanhan kaverinsa porukasta. - Missäs te olittekaan? Mitä teitte siellä? Entä tämä pari, missä te olitte?

Sitten haluat tietää, mitä kaverillesi kuuluu. Täällä  käytävässä on seinällä kysymyksiä: Mitä teit viime kesänä? Mitä teit viime viikonloppuna? ja Mitä teit eilen? Toisessa lapussa on vastaukset, kuten käydä uimaranta - grillata makkara - uida järvi. Lapun toiselta puolelta voi tarkistaa, menikö oikein.

Tervetuloa takaisin istumaan. Olette saaneet tällaiset matkaopaskirjat. Katsotaan sieltä muutamia ohjeita. Sivuilla 18-19 on erilaisia aikasanoja. Katsotaanpa. Mitä teit viime viikolla, viime vuonna, viime kuussa jne. Nyt haluat tutustua eri ihmisiin. Tule luokan keskelle ja kysele heiltä, mitä he tekivät. Sivulla 28 on kuvia, voit valita niistä tai keksiä itse lisää.

Hyvä, nyt olette vähän tutustuneet toisiinne. Pidetään pieni kahvitauko ja jatketaan sitten.

Nyt haluattekin muistella kaverin kanssa sitä viime vuoden lomaa. Tässä on paperi, jolle voitte kirjoittaa siitä. Paperilla on erilaisia asioita, joita tehdään ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen. Kirjoittakaa yhdessä, mitä teitte. Esim. soittaa matkatoimistoon - valita matkakohde ja hotelli... Näin: "Ensin soitimme matkatoimistoon. Valitsimme matkakohteen ja hotellin..." Laitan tästä vähän mukavaa pianomusiikkia soimaan taustalle.

Katsotaanpa sitten yhdessä, mitä kaikkea teittekään. Teittekö jotain muutakin? Sukelsitte, lensitte kuumailmapallolla... Hienoa, teillä oli kiva loma viime vuonna!

Sitten meidän pitäisi vähän miettiä, millä lähtisimme lomalle. Voisimmekin kuunnella yhden laulun. Tässä on laulu Viisi vauhtiveikkoa, jotka lähtivät liftaamaan. Olisiko se hyvä tapa matkustaa? Halvaksi se ainakin tulisi. Sitten vaan tänne keskelle laulamaan ja leikkimään!

Mitähän kaikkea me tarvitaan siellä lomalla? No ainakin vaatteita. Katsotaanpa tästä paperista, millaisia naisten, lasten ja miesten vaatteita voimme tarvita. Toistetaan yhdessä ja kirjoitetaan puhekielisiä sanoja sinne lisäksi.

Oho, nyt onkin jo ruoka-aika. Pidetään ruokatauko ja tullaan sitten jatkamaan suunnittelua.

Nyt voisitte miettiä kaverinne kanssa, mihin haluaisitte matkustaa tällä lomalla. Tässä on asioita, joita voitte suunnitella. Mihin matkustatte? Mitä pakkaatte mukaan? Mitä teette lomalla? jne. Kun suunnitelmanne on valmis, jokainen pari esittelee oman ideansa muille ja mietitään sitten yhdessä, mikä niistä olisi paras.

Onpa hyviä ideoita. Mutta jos me lähdetään ulkomaille, meidän pitää hankkia passi. Tässä on kaikille passihakemus. Nyt pari on poliisi ja hän kyselee sinun henkilötiedot hakemukseen. Sitten siihen tulee tietysti valokuva, jonka pari ottaa (piirtää)... Hyvä, nyt on kaikilla passi.

Sitten katsotaan taas matkaopaskirjaa. Siellä on sivulla 15 asioita, jotka pitäisi tietää, kun lähtee matkalle. Eli ensin varataan matka. Ostetaanko meno- vai meno-paluuliput? Sitten otetaan matkavakuutus. Mihin aikaan lento lähtee? Kun mennään lentokentälle, ensin pitää tehdä lähtöselvitys. Sitten mennään turvatarkastukseen. (Jne.) Teillähän oli siellä tehtäväkin sivulla 33, katsotaanpa se vielä yhdessä.

Olen vähän hajamielinen matkanjohtaja. Minulla kun menee aina nämä paperit sekaisin, niin voisitteko vähän auttaa? Minulla on tässä sanoja, jotka liittyvät hotelliin, lentokoneeseen, laivaan ja junaan. Voisitteko järjestää oikeat sanat näiden sanojen alle?

Hyvä, nyt ollaan niin ahkerasti suunniteltu matkaa, että mennäänpä vielä illaksi yhdessä baariin. Kuunnellaan yksi laulu ja katsotaan kuinka meidän käy. Tässä on laulu Lauantai-ilta... Ohhoh, hänelle kävi vähän huonosti, toivottavasti teille ei käy noin huonosti! Nähdään huomenna ja jatketaan matkan suunnittelua! Kiitos tästä päivästä!



(Materiaaleina käytetty Suomen mestari 2 -kirjaa, Fröbelin palikat: Viisi vauhtiveikkoa, Suomi sujuvaksi 1, Oikeesti aikuisten, Mamba: Lauantai-ilta)

Aamulla ennen tämän session alkua tarkistimme kotitehtävät. Yleensä roolit jaetaan jo preludissa ja tekstissä voisi olla henkilöinä samoja ihmisiä, mutta tällä kertaa meillä ei ollut niin. Kotitehtäväksi annoin erilaisia ristikoita päivän aikana esiintyneistä uusista sanoista sekä kirjoittaa imperfektilauseita, jotka alkavat aika-sanoilla: Minuutti sitten... Eilen... Tänä aamuna...

Mummo-räppiä ja ravintola-asiointia

Tällä viikolla opetin siis ryhmääni vain kaksi päivää. Keskiviikkona menikin roimasti aikaa ihan vain kotitehtävien ja edellisen viikon kurssi-ilmoitustehtävän purkamiseen. Maanantaisen tekstitehtävän jätin purkamatta, kun opiskelijat sanoivat, ettei sen kanssa ollut ongelmia. Oppivat samalla, että ihan itsekseenkin voi oppia, aina siihen ei tarvita opettajaa. Partitiivin käyttöä kertasimme vielä yhdessä, vaikka opiskelijat olivatkin omin päin tutustuneet siitä kertovaan monisteeseen (kirjasta Suomea leikiten). Lisäksi annoin heille pitkän liudan partitiiviverbejä esimerkkilauseineen.

Keskiviikkona opiskelimme vielä kirjasta viimeisen Puhutaan-osion, jossa työkaverit käyvät lounaalla. Harjoittelimme siis ravintola-asiointia, lopuksi ihan käytännössä. Joka ryhmässä neljä opiskelijaa oli perhe, joka meni ravintolaan ja yksi oli tarjoilija. Harjoitusta elävoitettiin ihan vain sillä, että opiskelijat järjestivät pöydät vastakkain ja istuivat niin kuin ravintolassa. Tarjoilijoille annoin kouraan vihkon ja kynän, jotta he voivat kirjata tilaukset ylös. Heille annoin kirjan fraasien lisäksi malliksi oikeita fraaseja, joita tarjoilijat käyttävät, kuten "Haluatteko jo tilata vai mietittekö vielä?" jne. Tämä ryhmä eläytyikin harjoitukseen oikein hyvin ja asioi kaikessa rauhassa. Aina välillä intoutuu joku myös esittämään hankalaa asiakasta tai töykeää tarjoilijaa, mikä tekee koko jutusta himppusen hauskempaa. Itse esitän tietysti ravintolan johtajaa, joka käy välillä kyselemässä, miten menee.

Syvennyimme myös hieman puhekieleen. Kirjan lopussa on siihen liittyviä harjoituksia, jotka tosin eivät aina ihan vastaa todellisuutta. Pitää sitten vähän oikoa, että oikeesti puhekielessä sanotaan kyllä näin. Teimme suullisesti myös Oikeesti aikuisten -materiaalin harjoituksen, jossa pari pientä tekstiä pitä "kääntää" puhekieleltä kirjakielelle ja kuuntelimme iki-ihanaa Mummo-räppiä, joka sai opiskelijoiden suun loksahtamaan auki. :D Tuli samalla vähän slangisanastokin tutuksi. Esittelin heille vielä Urbaanisanakirjan, joka auttaa puhekielen sanojen ymmärtämisessä.

Torstaina vuorossa oli vielä pari uutta sanatyyppiä eli puhelin, puhelinta, puhelime-, potilas, potilasta, potilaa- sekä kaunis, kaunista, kaunii-. Niitä (sekä tyyppiä kokous, kokousta, kokoukse-) harjoittelimme kirjan lisäksi pariharjoituksella, joissa toinen kysyi tähän tapaan: Kenen kanssa menet ulos? - (KAUNIS NUORI NAINEN). Parilla oli oikea vastaus, joten hän tarkisti, vastasiko toinen oikein. Toinen harjoitus on Hyvin menee 1 -kirjan opettajan oppaasta. Siinä pitää kertoa parille, mistä mihin eri bussit kulkevat, esim. Bussi numero 11 kulkee ostoskeskuksesta rautatieasemalle. Samalla kertasimme kaikki aiemmin opitut sanatyypit. Suomen mestarissa tuo kokous-tyyppi tulee vasta toisessa kirjassa, mutta koska se esiintyy jo tässä vaiheessa niin usein, opiskelemme sen yleensä samalla muiden s-päätteisten tyyppien kanssa.

Päivän päätteeksi tehtiin julisteet kaikista sanatyypeistä. Jokainen pari sai yhden tai kaksi sanatyyppiä, joita edustavia sanoja heidän piti etsiä aikakauslehdistä, leikata niitä sekä niihin liittyviä kuvia ja liimata julisteeseen. Tähän menikin tunteroinen ja saatiin kiva kollaasi seinälle. Yllättävän vaikea heidän oli tunnistaa sanoja teksteistä. Varsinkin -in-loppuista tyyppiä oli todella vaikea löytää, jouduin itsekin ihan tosissani etsimään ryhmän apuna. Tässä vielä kuva aikaansaannoksista.

Perjantaina minulla oli vapaapäivä ja ryhmä opiskeli atk:ta. Kirjoittivat Wordillä omia tekstejään ja harjoittelivat samalla virheiden korjaamista ja ohjelman tarjoamia apukeinoja siihen. 

Työstä, harrastuksista ja arvioinnista

Torstaina olimme atk-luokassa. Ensin teimme kuunteluharjoituksen, jonka kollegani on tainnut vääntää yhteen Puhutaan asiaa -materiaalin kappaleeseen. Sitten teimme keskusteluharjoituksen, joka oli tarkoitus tehdä kielistudiossa parikeskusteluna niin, että parit keskustelevat ikään kuin puhelimessa, mutta kielistudio teki tenän ja niinpä se tehtiin tavallisena parikeskusteluna. Olin laatinut rektiokysymyksiä, joihin parin piti itse keksiä vastaus, toinen tarkisti mallivastauksesta. 

Lisäksi tehtiin vielä yksi puhumisharjoitus, jossa tallennettiin puhetta kaksi minuuttia. Aiheena oli Minun työpaikkani. Puhuja sai valita kahdesta vaihtoehdosta niin, että kertoi joko entisestä työpaikastaan tai toivomastaan tulevasta työpaikasta. Olin laittanut muutamia apukysymyksiä, kuten Missä olit töissä? Millainen pomo oli? Millainen työmatka sinulla oli? jne. Valmistautumisaikaa oli kaksi minuuttia ja sitten vaan rohkeasti puhumaan! Toiset ovat tietysti rohkeampia kuin toiset, mutta näitä harjoitellaan pitkin kurssia ihan jo senkin takia, että jonakin päivänä suuri osa opiskelijoista menee yki-testiin ja siellä ei passaa jännittää omaan mikrofoniin puhumista muiden pälättäessä ympärillä. Muutenkin on hyvää harjoitusta yrittää puhua pari minuuttia yhteen kyytiin ja sitten vielä kuunnella omaa puhettaan. Se voi olla hyvin opettavaista itsensä "monitorointia". Lopuksi puhenäytteet tallennetaan omille tikuille, joten siitä jää hyvä muisto omaan portfolioon senhetkisestä kielitaidosta.

Loppupäivän opiskelijat saivat tehdä omatoimisesti harjoituksia Kielisilta-ohjelmassa sekä Kotisuomessa.fi -nettisivuilla. Itse aloin sillä aikaa laatia taulukkoa, johon ohjelmoin noiden (ja muutamien muidenkin) sähköisten materiaalien hyödylliset harjoitukset koulutuksen ohjelmaan. Niitä on ilmestynyt viime aikoina niin paljon, että harmittaa, kun niitä jää tekemättä ihan vain sen takia, kun ei aina muista, mihin aiheeseen mitäkin harjoituksia on olemassa.

Perjantaina harjoittelimme (vielä kerran!) rektioita. Tein uuden harjoituksen, jossa opiskelijan piti reagoida parin tekemään kysymykseen. Tähän tyyliin: Mä tykkään jäätelöstä. Tykkäätsä siitä? - En mä tykkää siitä. Mä tykkään enemmän ______________. Mä ostin tän paidan Stockalta. Ostatko sä sieltä usein vaatteita? - En mä osta. Mä ostan yleensä _____________. Tarkoituksena oli paitsi kerrata rektioita, myös harjoitella luonnollista puhekielistä vastaamista. Suomessahan negatiivinen vastaus aloitetaan yleensä ei-sanalla, mutta suomen kielen oppikirjoissa tällaista lauserakennetta harvemmin tunnetaan. Kovin sujuvasti tuo ei vielä mennyt, mutta tulipahan kertausta. Ensin saivat parin kanssa miettiä vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja sitten kysyä eri ihmisiltä eri kysymyksiä. Jatkoimme myös työelämäteeman käsittelyä ja kuuntelimme mm. laulun Mä joka päivä töitä teen.

Perjantain ohjelmassa oli myös uusi tekstilaji, kurssi-ilmoitukset. Olin tulostanut paikallisen kansalaisopiston ohjelmaa netistä ja laatinut ymmärtämistehtävän ilmoittautumiseen liittyvistä asioista. Se piti tehdä parin kanssa yhdessä niin, että yritetään vain etsiä tarvittava tieto tekstipaljouden keskeltä. Jälleen sai korostaa otsikoiden tärkeyttä olennaisen tiedon löytämisessä! Sen jälkeen piti valita jonkin itseä kiinnostavan kurssin esite ja kirjoittaa siitä muutama perusasia. Osalla tämä tehtävä jäi kotitehtäväksi ja tehtävä siis puretaan vasta tällä viikolla. Kotona piti etsiä vielä joidenkin keskeisten sanojen omankielinen vastine.

Taka-ajatuksena kurssi-ilmoituksiin tutustumisessa on tietysti paitsi tekstilajin ja sen sanaston tuleminen tutuksi, myös saada opiskelijoiden tietoon kansalaisopistojen tarjoamat laajat harrastusmahdollisuudet. Varsinkin, jos koulutuksen loppuessa ei ole työtä tai uutta kurssipaikkaa, harrastus voi tarjota tilaisuuksia paitsi puhumiseen myös suomalaisiin tutustumiseen. Vieläpä varsin kohtuulliseen hintaan. Tuli niitä lukiessa itsellekin sellainen olo, että siellähän olisi tarjolla vaikka mitä kivaa!

Olen ollut (taas) sairaan tyttäreni kanssa pari päivää kotona, joten ohjelmaan tuli muutos. Eiliseksi annoin toiselle opettajalle kollegalta saamani oppimista tukevan arvioinnin tehtävän, jossa oli teksti ulkosuomalaisista. Teksti luetaan moneen kertaan, ensi vaiheessa ilman sanakirjaa ja jokainen arvioi itse, minkä verran siitä ymmärsi. Sen jälkeen tulee erilaisia ymmärtämis-, sanasto- ja keskustelutehtäviä. Teksti luetaan aina välillä uudestaan ja arvioidaan, onko ymmärtäminen parantunut. Keskeistä on yhteistyö parin kanssa, joka on yleensä hyvin hedelmällistä ymmärtämisen kannalta.

Jo ennen joulua aloitimme päivänavaukset. Jokainen opiskelija on siis laatinut Power Point -esityksen omasta kotimaastaan ja pitää esityksen omalla vuorollaan päivänavauksena. Esitykset kestävät yleensä noin 10-20 minuuttia, joskus paljon pidempäänkin. (Olen joutunut asettamaan maksimiksi puoli tuntia, kun eräänä vuonna eräs esitys kesti kaksi tuntia...) Toiset opiskelijat saavat lomakkeen, jolla antavat toistensa esityksistä palautetta. Lomake on muokattu Minä ja arki -kirjan opettajan oppaan lomakkeesta. Esitykset ovat tietysti tosi mielenkiintoisia, opin itsekin monenlaista eri maista. Matkakuume nousee usein, joskaan ei aina, kuten viime viikolla Siperian-esityksestä. ;) Maassa on kylmää ja köyhää, lähistöllä maailman suurimmat timanttikaivokset, joiden tuotto menee Moskovaan ja lisäksi kuusi suurta vankilaa, joiden takia on sen verran turvatonta, että ulkona ei voi iltaisin liikkua kuin autolla.

Ruokapäivä

Tällä viikolla oli joka päivä jotain erityisohjelmaa, niin että yksikään päivä ei ollut normaali opiskelupäivä. Maanantaina ryhmällä oli atk-opetusta, jossa he tekivät Power Point -esityksen omasta kotimaastaan. Jatkossa he esittävät niitä aamuisin päivänavauksina koko ryhmälle. Olen vuosien mittaan kuullut kymmeniä esityksiä eri maista. Se on opettajallekin tosi mielenkiintoista, aina oppii uutta eri maista ympäri maailmaa.

Tiistaina opiskelijat tekivät kotitehtäviä ja loppuviikon päivätkin olivat lyhyempiä eri syistä. Etäopetus kuuluu kotoutumiskoulutuksen ohjelmaan ihan suunnitellusti. Sen avulla opiskelijat oppivat omatoimisuutta ja vastuun ottamista. Jos he myöhemmin opiskelevat vaikkapa ammatillisessa koulutuksessa, näitä taitoja tarvitaan paljonkin. Usein etätehtävät ovat kirjallisia tehtäviä, mutta toisinaan myös johonkin asiointiin liittyviä tehtäviä. Opiskelijan pitää esimerkiksi käydä tutustumassa oman alueensa kirjastoon, etsiä tietoa kirjaston materiaaleista, lainata kirja ja esitellä se muulle ryhmälle. Tällä kertaa annoin vain kirjallisia tehtäviä. 

Mielestäni on turhaa käyttää ryhmän yhteistä aikaa hiljaa istumiseen, joten tuntityöskentelyssä keskitymme suullisiin harjoituksiin ja keskusteluun, ja suurimman osan kielioppi- ja kirjoitustehtävistä opiskelijat tekevät kotonaan. Näin saamme mielestäni parhaiten hyödynnettyä ryhmäoppimisen sosiaaliset mahdollisuudet. Uusia kielioppiasioita harjoittelemme tietysti vähän myös tunnilla ja joskus teemme tekstinymmärtämistehtäviä esimerkiksi aikarajoitettuina tai pareittain tai vaikkapa kirjoitustehtäviä ilman sanakirjaa. Silloinkin laitan useimmiten taustalle soimaan jotakin musiikkia, joka paitsi parantaa keskittymistä, myös keventää tunnelmaa. Muun yhteisen aikamme käytämme sanaston ja suullisen vuorovaikutuksen harjoitteluun.

Keskiviikkona olimme taas atk-luokassa. Päivän aikana opiskelijat kirjoittivat Wordilla suomeksi sen ruoan reseptin, jonka toivat perjantain ruokapäivään. Autoin heitä kirjoitusprosessin aikana ja tarkistin samalla, että kieli on ymmärrettävää. Lopulta jokainen lähetti reseptinsä keittokirjavastaavalle, joka tallensi ne yhteen tiedostoon ja stilisoi ne yhtenäiseksi kirjaseksi. Lisäsin itse kirjaan kannen ja kopioin sen perjantaiksi jakoon kaikille.

Torstaina jatkoimme ruokateeman opiskelua. Kertasimme niin pitää- ja tykätä-verbien rektiota kuin monikon partitiiviakin. En tykkää siitä, että ne tulevat kirjassa samassa kappaleessa, mielestäni yksi tämäntyyppinen kielioppiasia riittäisi yhtä tekstiä kohti. Olihan tuota pitää-verbiä tietysti jo vähän harjoiteltu aikaisemminkin, mutta nyt harjoiteltiin vähän perusteellisemmin. Edellisellä viikolla olimme jo vähän harjoitelleet sitä. Siinä tulikin hauskoja tilanteita, kun kyselin opiskelijoilta, mistä he pitävät ja mistä eivät pidä. Yksi miesopiskelija sanoi, ettei tykkää pinkistä. Vilkaisin  paitaa päälläni ja ilmehdin muka pettyneenä ja nolostuneena - päälläni oli pinkki paita. Teimme myös Oikeesti aikuisten -materiaalista kyselyn, jossa opiskelijat kyselevät muilta, mistä viikonpäivästä/eläimestä jne. he pitävät eniten. Tällä viikolla, kun kertasimme asiaa heittämällä palloa ja kysymällä, mistä sä tykkäät, moni sanoi tykkäävänsä auringosta. Eihän siihen voinut muuta kommentoida, kuin että miksi ihmeessä te sitten asutte Suomessa. Sai taas hyvät naurut aikaan. Kuuntelimme myös Juha Tapion laulun Tykkään susta niin että halkeen. Fraasi toistui laulussa niin monta kertaa, että sanoin, että nyt osaatte varmasti sanoa illalla tuon puolisoillenne. 

Monikon partitiivia drillasimme viime viikolla perusteellisesti. Kirjassa on melko yksinkertaiset säännöt asiasta ja tässä vaiheessa siinä käsitellään vain ruokasanoja. Lisäksi olen tehnyt tehtävän, jossa opiskelijat taivuttavat mallin mukaan ison määrän sanoja. Tarkoituksena on, että malli jää mieleen toiston kautta, ettei tarvitsisi muistella sääntöjä. Että "korva" sanoisi, miten sana taipuu. Lisäksi harjoittelimme asiaa mm. seuraavin tavoin:

• Kotitehtävänä kauppatehtäviä; mitä ostat kaupasta, jos teet kakkua, salaattia jne.
• Vocabulary-materiaalin keittiökuvista kertominen parille
• Jokainen ottaa kaksi leluruokaa korista ja kysyy toiselta opiskelijalta, mitä hän osti kaupasta. Kun molemmat ovat sanoneet omat ruokansa: Ostin kaupasta munia ja mansikoita, he vaihtavat ruokia ja kysyvät seuraavalta.
• Pallonheitto: Millaisia suomalaiset ovat? - Suomalaiset ovat hiljaisia. Jokaiselta kysyttiin, millaisia omanmaalaiset ihmiset ovat. Vastaus sai olla joko oma näkemys tai yleinen stereotypia. 

Viimeksi mainitussa tehtävässäkin tulee usein mielenkiintoisia tilanteita. Viime vuonna esimerkiksi venäläisillä oli hyvin erilaisia näkemyksiä kotimaansa asukkaista. Toisen mielestä he ovat vieraanvaraisia ja ystävällisiä, toisen mielestä epärehellisiä juoppoja. Tällä kertaa eräs opiskelija sanoi, että englantilaiset ovat surullisia. Kun ihmettelin miksi, hän vastasi nopeasti, että koska siellä sataa aina vettä. Ja taas naurettiin. Tätä tehtävää ei kyllä kannattaisi ehkä tehdä vielä tässä vaiheessa, koska usein sanat ovat sellaisia, ettei sanatyyppiä ole vielä opiskeltu, joten opiskelijat eivät osaa tehdä siitä monikon partitiivia. Tällä kertaa esiin tuli esimerkiksi avulias-avuliaita ja puhelias-puheliaita. Totta kai uusia sanoja ja sanatyyppejä opiskellaan myös esiin nousevien sanojen avulla ja sitten kun ne aikanaan varsinaisesti opiskellaan, asia on jo jollakin tavalla tuttu ja helpompi oppia. Pallonheittotehtävässä tarkoitus on kuitenkin, että vastauksen voi keksiä nopeasti eli asian pitäisi olla jo tuttu ja sitä vain kerrataan. Pelin nimihän on alun perin hot ball, eli pallo polttelee käsissä ja pitää heittää nopeasti eteenpäin. 

Torstaina tutustuimme myös ruokien ravintoainemerkintöihin. Opiskelijoilla oli ollut kotitehtävänä selkokielistetty teksti ruokaympyrästä, ruokakolmiosta ja lautasmallista. Katsoimme sen vielä yhdessä läpi ja puhuimme vähän siitä, millaisia ovat suomalaiset ravitsemussuositukset ja että ne voivat erota heidän kotimaidensa suosituksista. Tekstiin liittyvistä ruokavaliokysymyksistä opiskelijat keskustelivat vieruskaverinsa kanssa. Sitten katsoimme yhdessä, millaisia ravintoarvomerkintöjä ruokapakkauksissa on ja mitä ne tarkoittavat (energia, proteiini, hiilihydraatti, kuitu jne.). Jaoin jokaiselle parille muutaman ruokapakkauksen, jonka merkintöjä he yhdessä tutkivat ja kirjasivat taulukkoon. Yksi pari sai maitotuotteita, toinen lihatuotteita, kolmas viljatuotteita, joku makeispakkauksia jne. Pakkaukset olin tuonut kotoani. Lopuksi jokainen pari kertoi muille tutkimiensa ruokien ravintosisällöstä, mikä oli terveellisintä ja mikä epäterveellisintä ja miksi. 

Perjantaina vuorossa oli ruokapäivä. Jokainen toi oman maansa ruokaa, jotkut myös koristeita, vaatteita ja soittimia. Nautimme monipuolisesta herkkupöydästä alkupaloista jälkiruokiin. Afrikkalainen opiskelija esitti afrikkalaista tanssia ja ukrainalaiset polkkaa. Erään opiskelijan vaimon kanssa esitimme suomalaista letkajenkkaa, johon myös hänen miehensä lähti mukaan, muut eivät uskaltautuneet. Opiskelijat kehittivät myös pelin, jossa jokaisen piti nostaa kulhosta lappu, jolla luki tehtävä. Jokainen vuorollaan lauloi, tanssi tai vaikkapa esitti, mitä kukko sanoo. Mukana oli myös muutamien opiskelijoiden (ja opettajan) lapsia ja puolisoita. He pääsivät samalla tutustumaan vanhempansa tai puolisonsa kouluun. Se on aina mielenkiintoista. Puoliso saa ehkä paremman käsityksen siitä, mitä koulutuksessa opiskellaan ja voi kenties entistä paremmin tukea puolisoaan kielenoppimisessa. Lasten kanssa leikimme myös muutaman laululeikin. Päivä oli jälleen kerran oikein hauska ja antoisa!

Sokkomaistajaiset ja muuta mukavaa

Matkateema alkaa olla tältä erää taputeltu. Alkuviikosta keskityimme vielä lähiliikenteeseen. Ensin tutustuimme lähiliikenteen aikatauluihin ja teimme joitakin niihin liittyviä tehtäviä. Naapuri hississä -materiaalista otimme tekstin ja kuvasarjan, jossa käsiteltiin matkakortin lataamista ja bussilla matkustamista. Näin tulivat perusfraasit tutuiksi. 

Harjoittelimme matkustusteemasta puhumista myös puhekielellä. Tässä käytän apuna Kato hei! -kirjaa, jonka CD:ltä voi kuunnella puhekieliset, aiheeseen liittyvät dialogit, jotka myös kopioin opiskelijoille. Koko kirjaahan ei tietenkään saa kopioida, mutta lupien rajoissa pystyy muutamaa aihetta käsittelemään ja samalla vinkkaamaan innokkaita vaikkapa lainaamaan materiaalin kirjastosta. 

Itse ei aina tajua, miten vaikea opiskelijoiden on hahmottaa puhekielen sanoja. Että soot tarkoittaa sinä olet tai että toi on tuo tai ihan mitä vaan. Kaikki pitää tehdä näkyväksi. Katsoimme myös muutamia muita tavallisia puhekielisiä sanoja, jotka piti yhdistää kirjakieliseen muotoon. Makkari-mäkkäri-parista saa aina myös hauskan vitsin aikaiseksi. ;) Olin tehnyt puhekielen sanoista myös Clipart-kuvia ja laminoinut ne, opiskelijoiden piti siis yhdistää kuva ja sana. Ei ihan helppoa ainakaan tässä vaiheessa vielä! Yritän kuitenkin ottaaa alusta asti  mahdollisimman paljon puhekieltä mukaan ja käyttöön, koska se on joka tapauksessa todellisuutta luokan ulkopuolella.

Seuraavan päivän vietimme atk-luokassa. Ensin rekisteröidyimme oppilaitoksemme omalle verkko-oppimisalustalle, jota voimme jatkossa käyttää vaikkapa tiedottamiseen, viestittelyyn, kotitehtävistä ilmoittamiseen ja tiedostojen jakamiseen. Sitten tutustuimme niin Hsl:n kuin Vr:nkin nettisivuihin kollegan tekemien tehtävien avulla, joita toki muokkasin hieman oman ryhmäni asuinalueen mukaisiin tarpeisiin. Kiitos, Krista! :) 

Tehtävien avulla opiskelijat oppivat käyttämään Reittiopasta, joka helpottaa huomattavasti liikkumista pääkaupunkiseudulla. Lisäksi he löysivät tiedot siitä, kuka saa matkustaa ilmaiseksi ja kuka saa alennusta sekä oppivat vertailemaan, mitä maksaa mikäkin lippu, kun sen ostaa matkakortilla tai käteisellä. Erot hinnoissa ovat yllättävän suuret, joten tämä oli ihan rahanarvoista tietoa. 

Aina välillä sitä kuvittelee, että joku tehtävä on opiskelijoille ihan pikku juttu, mutta huomaa tunnilla, että eipäs olekaan. Noihin aikataulutehtäviin saatiin hyvinkin menemään melkein koko päivä, muuta ei juuri ehditty. Aamupäivällä opiskelijat olivat sitä mieltä, että tehtävä on vaikea, mutta iltapäivällä jo sanoivat, että tämä oli hyödyllinen. 

Näinhän se usein menee. Eihän liian helposta tehtävästä ole mitään hyötyä, siitä ei opi mitään uutta. Liian vaikeasta taas ei selviä ja lannistuu. Tiedonhakutehtävät ylipäätään ovat tosi hyödyllisiä, kun opiskelijat  pääsevät ihan oikeasti ratkaisemaan ongelmia käyttämällä kaikkea sitä osaamista, mitä heillä ennestään on. Samalla saavat rohkeutta lähteä selvittämään vaikeampiakin tekstejä, olkoonkin, että usein Googlen kääntäjän avulla. Ja mikäpä vika siinä, paitsi että se on tietysti epäluotettava ja tuottaa karmeaa kieltä, jos yksinomaan sen avulla kääntää. Mutta siis mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, että opiskelijat käyttävät apuvälineitä. Ennen oli vain sanakirja, nyt on kaiken maailman sovellukset puhelimissa, tableteissa ja netissä. Kaikkea kannattaa hyödyntää, kunhan osaa suhtautua niihin terveellä kriittisyydellä. Sitä tässä samalla harjoitellaan.

Itsenäisen työskentelyn lisäksi atk-luokassa opiskelijat pääsevät selvittämään asioita myös yhdessä. Se, jolla on paremmat atk-taidot, auttaa muita ja kun yksi on selvittänyt asian, hän voi selittää sen kaverilleen. Pyrin opetuksessani aina ohjaamaan opiskelijoita yhteistyöhön, se kun tuottaa yleensä parempaa jälkeä pienemmällä vaivalla kuin yksin puurtaminen. Samaa mieltä olen tietysti myös opettajan työstä. Siksi tätä blogiakin kirjoitan, että jonkun muun työ helpottuisi eikä tarvitsisi itse keksiä kaikkea. :)

Keskiviikkona siirryimme sitten ruokateemaan. Kirjassa olemme siis kappaleessa 8, jonka tekstin aiheena ovat tupaantuliaiset (eikä mun mielestä -tulijaiset, kuten kirjassa). Ruokasanastoa opiskelimme jo kurssin alkuvaiheessa kirjan ulkopuolelta, koska se on mielestäni niin keskeistä, ettemme voi opiskella kieltä kolmea ensimmäistä kuukautta puhumatta ruoasta. Nyt siis laajennamme sanavarastoa ja opettelemme uusia tapoja käyttää partitiivia sekä yksikössä että monikossa. Mielestäni perusnopeudella etenevälle ryhmälle monikon partitiivin voi ihan hyvin ottaa tässä vaiheessa, koska sitä käytetään kuitenkin autenttisissa tilanteissa niin paljon. Lähinnä drillaamme sitä nyt, myöhemmin opiskelemme tarkemmin kaikkien sanatyyppien taivutusta.

Apropo, sanatyypit. Pidin keskiviikkona tukiopetusta. Sinne ilmaantui lopulta puolet porukasta ja kysymyksiä sateli laidasta laitaan. Huomasin, että olisi pitänyt pitää useammin, eihän yhden iltapäivän aikana kovin monta aihetta ehdi käsitellä. Vaikka tämän ryhmän opiskelijat kysyvät melko rohkeasti ja spontaanisti, jos eivät jotain ymmärrä, oli monelta silti jäänyt kysymättä jokin kysymys oikealla hetkellä. Joillakin oli ollut myös poissaoloja, niin että perusteet olivat jääneet heikoiksi. No, jatkossa yritän järjestää tukiopetusta vähän useammin. Toisaalta on vaikeaa saada opiskelijoita ymmärtämään, että kolmessa kuukaudessa suomen koko kielioppia ei voi heille opettaa, vaikka heillä olisi kuinka suuri tiedonjano... Eli epävarmuuttakin pitää sietää. Tärkeintä on, että pystyy sanomaan asioita sillä sanavarastolla, jonka on ehtinyt hankkia. Ei se, että kielioppi on aina kohdallaan. Vaikka ymmärtäähän senkin, että fiksut ihmiset haluaisivat puhua oikein.

Sillä aikaa muu ryhmä oli atk-luokassa työskentelemässä itsenäisesti. Päätimme nimittäin pitää ensi viikolla ruokapäivän ja jaoimme tehtävät, joten heillä riitti puuhaa mm. kutsun ja ohjelman suunnittelemisessa. Yksi ryhmä tekee kutsun, toinen suunnittelee ja kirjoittaa ruokalistan, kolmas järjestää päivälle ohjelmaa. Jokainen kirjoittaa oman ruokansa reseptin, jotka yksi ryhmä kokoaa keittokirjaksi. (Olen muuten saanut tätä kautta vuosien mittaan monia hyviä reseptejä eri maiden herkullisiin ruokiin!) Yksi ryhmä huolehtii tilan koristelusta ja siivouksesta, toinen valokuvauksesta ja Power Point -esityksen tekemisestä tähänastisista valokuvista. 

Ennen olin niin hölmö, että tein kaiken valmistelutyön itse. Viime vuosina olen antanut sen opiskelijoiden hommaksi ja ruokapäivistä on tullut hauskempia kuin koskaan! Hehän osaavat ja keksivät vaikka mitä! Work smart, not hard! 

Tänään tutustuimme ruokareseptiin tekstilajina ja harjoittelimme ruoanlaitossa ja leipomisessa tarvittavia verbejä. Olen koonnut niistä listan, jolla on perusmuoto, verbityyppi, minä-muoto ja imperatiivi. Minä-muoto siksi, että siitä saa helposti imperatiivin, jota taas tarvitaan reseptin kirjoittamisessa. Jokaisesta verbistä puuttuu  pari muotoa, jotka opiskelijan pitää itse täydentää ja tietysti kirjoittaa viereen, mitä se on omalla kielellä. Onneksi Clipartista löytyy taas paljon havainnollistavia kuvia. Sitten tutustuimme jonkin verran astiastoon ja muuhun välineistöön, jota keittiössä puuhatessa tarvitaan.

Päivän päätimme sokkomaistajaisilla. Toin kotoa joitakin ruokatarvikkeita, joista valmistelin jokaiselle pienen lautasellisen makupaloja. Toinen parista laittoi huivin silmilleen ja toinen syötti. Maistajan piti kertoa, millaista ruoka on ja mitä se on. Ennen tätä olimme harjoitelleet ainesanojen partitiivia, joten tämä oli hyvinkin konkreettista harjoittelua: Banaani on makeaa ja pehmeää. Tällä kertaa olin melko reilu ja jätin parsa- ja kukkakaalin väliin. Vahvimpina makuina olivat mustaherukka ja tyrnimarja, muuten listalla oli omenaa, kurkkua, tomaattia, karkkia, suklaavanukasta, piimää, suklaata, ketsuppia, goudaa ja mozzarellaa. Ai että oli hauskaa! :D

Ei paljon mitään - tai sittenkin aika paljon

Kulunut viikko oli taas aika rikkonainen. Omassa ryhmässäni olin vain kaksi ja puoli päivää, kahtena päivänä ryhmällä oli yhteiskuntaopin opetusta: kierrätystä, jätteiden lajittelua, kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet jne. Kaiken lisäksi perjantaiaamupäivänä puolet opiskelijoista jäi junalakon vuoksi (luvallani) tulematta puolikkaaseen päivään, joten mitään kovin ihmeellistä emme ehtineet opiskella. Tai no, arvioikaa itse...

Harjoittelimme edelleen paikansijoja, mm. missä kerroksessa asut ja mihin kerrokseen menet hissillä. Ex tempore tein hissikeskusteluharjoituksen, joka vaatii hieman hiomista ensi kerraksi. :D Aina välillä täytyy kuitenkin tarttua hetkeen ja kokeilla mieleen juolahtanutta ideaa. Olimme ensin monisteelta harjoitelleet sanomaan, missä kerroksessa asut, kirjakielellä ja puhekielellä. Kirjoitimme samalla yhdessä tietokoneelle dialogiskeeman, miten keskustelu hississä voisi sujua. Tietysti totesimme heti alkuun, että yleensä suomalaiset eivät puhu hississä mitään, mutta JOS kuitenkin haluaa jotain jutella, mitä sopii sanoa.

Ensin tietysti se napin painaminen. Joskushan sitä tulee kysyttyä toiselta hissiintulijalta: "Mihin sä meet?" ja kun toinen vastaa esim. "Kolmoseen.", niin voi vielä sanoa, että "Okei, mä voin painaa." Hissiintulijalla saattaa tietysti olla mukana lapsi, joka ehättää vinkaisemaan: "Eiku mä haluun painaa!" johon vanhempi: "Okei, sä saat painaa." jne. Uudelta naapurilta voi myös kysyä: "Ooksä uus täällä?" ja koiranomistajalta: "Mikä sun koiran nimi on? Onko se kiltti? Saako sitä silittää?" tms. En tosin tiedä, miten koiranomistajat suhtautuvat tuohon keskimmäiseen kysymykseen, kun vauvoista ei kai ainakaan saa nykyään kysyä, onko hän kiltti (=nukkuu hyvin eikä tee vanhempiaan hulluksi huutamalla kaiket illat). ;)

Raapustelin paperille hissin nappulat kellarista kymmenenteen kerrokseen ja liimailin niitä eri puolille luokkaa. Jokainen opiskelija sai numeron, joka kuvasi kerrosta, johon hän oli menossa. Sitten vaan hissiin ja kysymään toiselta, mihin tämä on menossa jne. Tulostin skeeman opiskelijoille ja tietysti tässä vaiheessa olisi pitänyt toistattaa fraaseja Kjellinin metodilla, mutta ehkä ensi kerralla sitten muistan. Tällä kertaa teimme sen kuitenkin lopuksi. Netistä löytyy oppimateriaali nimeltä Naapuri hississä, jossa on arkielämän dialogeja ja niihin liittyviä kuvasarjoja. Pitääkin ensi viikolla katsoa, kannattaisiko sen samannimistä dialogia käyttää vielä kertauksena. 


Käsittelimme tällä viikolla myös kodin ongelmatilanteita. Kirjassa on dialogi Pedro soittaa huoltomiehelle. Sen lisäksi opiskelimme siivoamiseen ja korjaustöihin liittyvää sanastoa. Tähän käytämme Early learning -liikkeestä ostamaamme monistettavaa kuvamateriaalia (jota löytyy kaikista mahdollisista eri aiheista eri kieliä varten, en nyt muista materiaalin nimeä) sekä kollegalta saamastani materiaalista, jossa harjoitellaan kodin ongelmien kuvaamisen lisäksi kodin materiaaleista puhumista. (Kiitos, Anna!) 

Kirjan dialogia käytämme toistona niin, että annan opiskelijoille kuvia eri huoneista ja heidän pitää soittaa huoltomiehelle aina uudestaan ja keksiä eri huoneissa olevia ongelmia. Kirjan dialogia voi käyttää hyvänä runkona keskusteluissa. Kirjassa on myös kuuntelutehtävä, josta pitää selvittää ongelma ja ratkaisu. Viimeisessä tapauksessa ongelmana on, että henkilöllä ovat rahat lopussa ja hänen pitää neuvotella vuokranmaksusta vuokranantajan kanssa. Se toimii hyvänä alustuksena keskustelulle, mitä tehdä, jos rahat ovat lopussa. Teemme yhdessä miellekartan, jonka avulla kartoitamme hyviä ja huonoja vaihtoehtoja. 

Tähän aiheeseen on materiaalia myös Otetaan selvää -materiaalissa. Käytämme yhtä kuvaa kodin puuhista kertomiseen ja lopuksi teemme  pantomiimin Vladimirin ongelma, jossa pitää siis kuvata kodin eri ongelmatilanteita ilman sanoja ja toiset arvaavat, mistä on kysymys. Tämä jäi tällä kertaa ensi viikolle, en halunnut toteuttaa sitä, kun vain puolet ryhmästä oli paikalla. Yhteiskuntaopin opettajan kanssa he käsittelivät samaa aihetta mm. netistä löytyvän Sukellus suomeen -materiaalin avulla.

Ai niin, opiskeltiinhan me vielä imperatiiviakin. Kirjan tässä kappaleessa on ärsyttävän monta kielioppiasiaa, joita joutuu oikein urakoimaan: paikansijat, monikko, demonstratiivipronominit ja imperatiivi. Maanantaina harjoittelimme näistä kolmea viimeistä. Monikon ja partitiivin suhde on asia, johon pitäisi keksiä hyvät esimerkit. Pikaisesti keksin muutaman esimerkin, jotta perusasia eli definiittisyys-indefiniittisyys-akseli tuli selväksi. Kuin tilauksesta näyttää tänään ilmaantuneen asiasta päivitys tuohon loistavaan blogiin (yritinkin etsiä sellaista sieltä, mutta nyt se tuli!). :)  

Imperatiivin opiskelun yhteydessä oli luontevaa laatia ryhmälle omat säännöt. Tällä kertaa emme koonneet niistä yhtä seinätaulua vaan annoin jokaisen parin kirjoittaa itse keksimänsä säännöt värilliselle paperille ja laittaa seinälle. Velikullat keksivätkin varsin hauskoja sääntöjä, kuten "Anna kaikki rahasi X:lle ja Y:lle." jne. En allekirjoittanut kaikkia sääntöjä ja oikaisin muutaman negatiivisen positiiviseksi, kun joku meinasi, että kurssilla ei saa laulaa, nauraa tai kysyä paljon kysymyksiä... Ihmettelen, että vielä tässä vaiheessa joku on tuota mieltä. Ehkä he tarkoittivatkin vain häiritsevää, opetuksen ulkopuolista toimintaa.

Vielä yksi asia meinasi unohtua. Jossain kotitehtävässä tuli vastaan verbi osata. Osa oli ymmärtänyt sen väärin, joten oli paikallaan selvittää verbien osata-voida-pystyä-saada-jaksaa merkitysten erot. Olen keksinyt tähän ihan omat esimerkit autolla ajamisesta. 

VOIDA, SAADA, PYSTYÄ, OSATA, JAKSAA

• Jos sinulla on auto, sinä voit ajaa autolla. (VOIDA)
• Jos sinulla on ajokortti, sinä saat ajaa autolla. (SAADA = OLLA LUPA)
• Jos sinä olet terve, sinä pystyt ajamaan autolla. (PYSTYÄ)
• Jos sinä ajat paljon autolla, sinä osaat ajaa autolla. (OSATA)
• Jos sinä olet tosi väsynyt, et jaksa ajaa autolla. (JAKSAA)
• Jos sinulla on ajokortti, mutta ei autoa, sinä saat ajaa, mutta et voi ajaa autolla.
• Jos sinulla on auto, mutta ei ajokorttia, sinä voit ajaa, mutta et saa ajaa autolla.
• Jos sinulla on jalka poikki, et pysty ajamaan autolla.
• Kun sinä ajat autolla ensimmäisen kerran, sinä et osaa ajaa autolla.

Nyt tuota listaa tikulta etsiessäni löysinkin sieltä viimevuotiset muistiinpanoni, joissa oli paljon enemmänkin vastaavia verbejä, joten laitan senkin listan tähän. Pitääkin antaa tuo vanha lista ensi viikolla. Saa käyttää! :)

• Jos en ole koskaan ajanut autolla, en osaa ajaa autoa.
• Jos minulla ei ole ajokorttia, en saa ajaa autoa.
• Jos minulla ei ole autoa, en voi ajaa autolla.
• Jos minulla on jalka poikki, en pysty ajamaan autolla.
• Jos työpaikalleni ei pääse bussilla tai junalla, minä joudun ajamaan sinne autolla, kävelemään tai pyöräilemään.
• Jos voin ajaa autolla töihin, en viitsi / en jaksa mennä junalla.
• Jos juna on ihan täynnä, en mahdu siihen.
• Jos minulla on paljon rahaa, minulle ei kelpaa huono auto.
• Jos minulla on vähän rahaa, huonon auton täytyy kelvata minulle.
• En kehtaa ajaa näin huonolla autolla. Kaikki nauravat minulle!
• Mun auto meni taas rikki. Siis mä en kestä sitä enää!
• Mun silmälasit unohtui kotiin. Mä en uskalla ajaa autolla, koska en näe kunnolla.
• Jos on tarpeeksi rahaa, kannattaa ostaa uusi auto. Se ei mene niin helposti rikki.
• Mun pitäis herätä aamulla aikaisin, vaikka mua ei yhtään huvita.
• Huvittaisko sua lähteä illalla baariin? – Ei mua nyt oikein huvita.
• Mä en suvaitse tuollaista käytöstä mun autossa. Lopeta tuo kiljuminen tai mä jätän sut tielle!

No, tulihan sitä jotain uutta opittua ehkä noissakin parissa päivässä. :)