Ihanaiset opiskelijani

Aina ei fiilikset ole yhtä korkealla. Tämä(kin) viikko meni oikeastaan suunnittelematta, kun tuli muka kaikenlaista muuta kiireellisempää. Tällainen "päivä ja hetki kerrallaan" -tyyli alkaa pitemmän päälle tuntua ikävältä. Koko ajan pitää miettiä, mitä tehdään seuraavaksi. Käydä hakemassa ja monistelemassa unohtuneita tehtäviä kesken tunnin. 

Toki ne viimevuotiset matskut ja suunnitelmat toimii ja välillä keksii jotain uuttakin sinne väliin, mutta tässä huomaa rutiinien ikävyyden. En jaksaisi tehdä tätä työtä rutiinilla, vuodesta toiseen samalla tavalla. Minulla on sisäinen pakko uudistua ja uudistaa koko ajan, muuten kuolen itse pystyyn. Opettamisesta häviää herkkyys, jos vain tekee niin kuin on ennenkin tehnyt. Unohtelee ihan perusasioita.

Tunsin itseni epäonnistuneeksi myös, koska menin taas kerran vaatimaan opiskelijoilta liikoja. Kirjassa esiintyvien transitiivisten ja intransitiivisten verbien lisäksi annoin heille turhan paljon ja turhan vaikeita lisätehtäviä aiheesta. Osa tietysti osasi ne hienosti, mutta heikoimmat taisivat masentua, kun eivät kerta kaikkiaan saaneet vastauksia oikein. Miksi ihmeessä en anna noita ylimääräisiä tehtäviä vain vahvemmille lisätehtäviksi? Plääh. 

Yritän ottaa opiksi tästä ja miettiä loppukurssin ajan tarkkaan, mistä lisätehtävistä on hyötyä kaikille, mistä vain vahvimmille. Sehän olisi hyvää eriyttämistä, joka ei muuten ole koskaan ollut minun vahvuuteni. Samalla säästän aikaa, sillä tiedän jo nyt, että kiire tulee, kuten aina. (On se kumma, ettei koskaan ehdi vuodessa opettaa koko suomen kieltä! ;))

Silti, kun mietin viikkoa taaksepäin, on tässä monta asiaa taas opittu. Luonto- ja mökkiteema on käsitelty loppuun  ja siinä sivussa harjoiteltu erilaisten apuverbien käyttöä. Tässä käytin hyväksi kollegan tämän postaukseni pohjalta tekemiä ja toisen kollegan kansiosta löytämiäni tehtäviä. 

Nämä verbit, kuten osata, voida, pystyä, kannattaa, uskaltaa, saada jne. ovat tärkeitä, koska niitä käytetään jokapäiväisessä puheessa paljon. Muunkielisten on kuitenkin joskus vaikea ymmärtää niiden merkitystä tarkasti mm. siksi, että niiden merkityskenttä voi olla erilainen heidän omassa äidinkielessään. Tai sitten koko verbiä ei ole muissa kielissä olemassakaan. Tällaisia ovat esimerkiksi viitsiä ja jaksaa. Suomalaiset lienevät harvinaisen laiskoja, kun tarvitsevat tällaisia verbejä. ;) 

Tarvitaan siis riittävästi havainnollisia esimerkkejä, missä yhteyksissä kyseisiä verbejä käytetään. Kun ensin on täydennetty sopiva verbi eri lauseisiin, pitää myös tuottaa itse useita lauseita, joissa näitä verbejä käytetään. Niitä luetaan paitsi pareittain, myös yhdessä, jotta saadaan oikea ymmärrys varmistettua. Onneksi kirjassakin näitä verbejä esiintyy useammassa yhteydessä, tulee vielä kerrattua lisää. Käytin verbejä yhtenä aamuna myös parin etsimiseen. Yöllä valvoessani ja työasioita vatvoessani keksin lauseita, jotka tarkoittavat samaa, aamulla naputtelin ne koneelle ja laitoin opiskelijat etsimään uuden parin.

Näissä tilanteissa samankielisistä opiskelijakavereista on hyötyä. Jos yksi ymmärtää verbin merkityksen, hän voi kääntää ja selittää sen muille. Annan opiskelijoiden siis puhua tunneilla sen verran omaa kieltään, että he voivat konsultoida toisiaan tämäntyyppisissä asioissa. Minulta menisi paljon enemmän aikaa kaiken selittämiseen suomeksi niin, että kaikki ymmärtäisivät.

Kun kerran olimme perehtyneet maaseutuun, oli mielestäni tarpeen opiskella myös kaupunkiympäristön sanastoa. Tähän olen joskus käyttänyt Aamu-kirjan kuvia sekä Oikeesti aikuisten -materiaalia. Tällä kertaa taisimme käyttää vain itse koostamaani materiaalia keskeisistä sanoista. Lisäksi laajensimme sanavarastoa vaaratilannekuvilla, joista piti etsiä tiettyjä asioita. Tutustuimme myös tärkeimpiin liikennemerkkeihin ja keskustelimme muutamista liikennesäännöistä.

Kalevalan henkilöihin ja tarinoihin tutustuimme hieman jälkijunassa tämän viihteellisen artikkelin avulla. Lisäksi luin heille vähän alkua, kuuntelimme kalevalaista laulua ja katsoimme Pohjolan häistä kertovan pätkän Rauta-aika-elokuvasta. Esiin nousi myös se, miten monet suomalaiset firmat on nimetty Kalevalan mukaan ja miten monelle kielelle teos on käännetty. Että ei jäänyt ihan hoitamatta tämä suomen kielen opettajan velvollisuus. ;)

Valitettavasti tänä vuonna laskiaistiistaina ei ollut sen vertaa lunta, että olisimme voineet mennä pulkkamäkeen. (Viime talvena meillä oli oikein hauska ulkoilupäivä.) Koska olimme leiponeet itse pullia jo aikaisemmin, ostin tällä kertaa kaupasta valmiit pakastepullat, jotka paistoin ruokatunnilla. Toiseksi viimeinen pellillinen jäi uuniin, kun menin takaisin luokkaan ja ajattelin käydä ottamassa sen uunista "ihan kohta". Jokainen opettajan työtä tehnyt tietää varmaan, miten luokkatyö vie mukanaan ja kaikki muu unohtuu... Puolen tunnin päästä pälkähti päähäni: "Ai niin ne pullat!"  No, onneksi olin varannut muutaman ylimääräisen, joten jokainen halukas pääsi täyttämään itse pullansa ja joimme yhdessä laskiaispullakahvit. Kuuntelimme laskiaisen kunniaksi myös Jänöjussin mäenlasku -laulun, josta ovat tehneet Jakomäen koulun neljäsluokkalaiset hienon animaation!

Tutustuimme Oikeesti aikuisten -materiaalin avulla sanojen johtamiseen. Asia on esitetty todella havainnollisesti, niin että opiskelijoille tulee ihan ahaa-elämys. He tajuavat, miten helppoa suomen kielessä on tehdä uusia sanoja ja miten helposti voi ymmärtää suuren joukon sanoja, kun vain tietää muutaman perusasian johtamisesta. Esimerkiksi, että paikan päätteenä voi olla -la tai -mo, ihmistä tarkoittavassa sanassa -ja tai -ri jne. Toki näitä on havainnoitu aiemminkin, mutta tuossa materiaalissa asia on koottu hienosti yhteen.

Loppuviikosta etenimme Suomen mestari 2 -kirjan neljänteen kappaleeseen, jossa aiheena on vapaa-ajan vietto ja harrastukset. Kirjan lisäksi opiskelimme harrastuksia myös ClipArtista koottujen kuvien avulla. Pelasimme myös peliä, jossa piti yhdistää harrastuksen kuva ja nimi. Perjantai-iltapäivän päätteeksi olikin sitten mukava pelata pantomiimia harrastussanoilla. :)

Opiskelimme perjantaina vielä sitä, miten verbistä tehdään -minen-substantiivi. Asia on erittäin hankala, koska kaksi muotoa menee todella helposti sekaisin. Rakastan uimista. Pidän uimisesta. Jokainen näitä asioita opettanut tietää, että puolet ryhmästä sekoittaa ne vielä seuraavalla viikolla (ja seuraavana vuonnakin), vaikka niitä jauhaisi kuinka paljon. Yritin kuitenkin parhaani teettämällä taas kirjan keskusteluharjoituksen niin, että he kyselivät luokan keskellä mahdollisimman monelta: Inhoatko sinä vessan pesemistä? Nautitko sinä tanssimisesta? jne.

Kiireisen, alavireisen ja huonosti nukutun viikkoni pelastivat ihanat opiskelijat. Perjantaiaamuna he jakelivat ruusuja kaikille toimipisteemme naisille. Huomisen naistenpäivän kunniaksi tietenkin, venäläisille se on tärkeä päivä. Minulle he eivät antaneet yhtä ruusua, sillä luokassa minua odotti valtava ruusupuska sekä iso suklaarasia. Kortissa luki: "Parhaalle opettajalle!" Vaikka tällä viikolla en ole ollenkaan tuntenut itseäni sellaiseksi, mieltäni lämmitti opiskelijoiden tyytyväisyys ja kiitollisuus.

Päivän lopussa eräs venäläinen nainen kysyi, voiko opettajalle sanoa lähtiessä: "Heippa!", kun Venäjällä ei voisi. Sanoin, että tietysti voi, Suomessa opettajakin on ihminen. ;)

Hyvää naistenpäivää, rakkaat lukijani! :)

Hurlumhei

Lomalta palattu ja heti täyttä höyryä! En ollut tietenkään ehtinyt ennen lomaa valmistella ensimmäistä päivää mitenkään, hyvä että sain kunnialla pidettyä perjantai-iltapäivänä kollegoille kielistudiokoulutuksen (vähän tiukille meni siihenkin valmistautuminen, kun piti samana aamupäivänä ehtiä hoitaa kynnet kuntoon ennen lomaa ;)). 

Loma osui sellaiseen ajankohtaan, että sijainen sai pitää ryhmälle kirjalliset kokeet, jotka kokosin etukäteen. Ja heti tänään lomalta palattuani olin luvannut pitää kuuntelukokeen. Tapani mukaan turasin aamulla kotona niin pitkään, että olin töissä varttia vaille yhdeksän. Onneksi viimevuotinen kuuntelukoe kelpasi sellaisenaan, joten ehdin vielä kopioida sen. Sain joskus kollegalta sellaisen vinkin lunttaamista vastaan, että kopioin kokeet kahdelle eriväriselle paperille ja annan joka toiselle erivärisen. Kyllähän se kuikistelu silti onnistuu, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Tauoilla pitikin sitten äkkipäätä keksiä, mitä tehdään seuraavilla tunneilla ja mitä annan seuraavaksi päiväksi etätehtäviksi. Onneksi työhuoneesta löytyy aina jotain hauskaa ja hyödyllistä. Tarkastettuamme kotitehtävät opiskelimme kirjasta joka-pronominin ja siihen löytyikin kiva peli Opettajan idearepusta. Iltapäivällä kertasimme vielä terveysteemaa Vocabulary-materiaalin kuvan avulla. Opiskelijat olivat saaneet mustavalkoisen kuvan kotiin, mutta annoin jokaiselle parille vielä värikopiot, joista he keskustelivat. Sitten kokosimme yhdessä kuvan sanastoa ja lauseita. Kuvassa on siis terveyskeskuksen odotusaula täynnä ihmisiä erilaisine sairauksineen ja vammoineen. Lisäksi pöydillä oli asiaankuuluvia tarvikkeita ja seinillä mainoksia, joista sai hyödyllistä sanastoa.

Ruokatunnilla työkaveri kysyi, että olikos sulla tänään kehityskeskustelu. Joo, tosiaan. Olisin unohtanut kokonaan! Onneksi olin kuitenkin valmistautunut siihen ennen lomaa, joten hyvin meni. Sen jälkeen oli vielä puolisen tuntia aikaa tsekata sähköpostit ja valmistella huominen suullinen testi ja pari muuta juttua. Ja olin vartin myöhässä hakemassa lasta hoidosta! Onneksi on joustava hoitaja...

Tuolla työkassissa odotteleekin sitten iso pino korjattavia kokeita, tänä iltana oli pakko päästä jumppaan, joten yritetään huomenna...

Loppuun vielä mainostan hienoa blogia, jota nyt ahkerasti linkkaillaan tuolla somessa tämän hyvän, maahanmuuttajiin liittyvän postauksen vuoksi (eikä ole sitten ollenkaan niin kuivakkaa tekstiä kuin täällä...).

Kotiinpaluu

Hei taas! Mites on loma mennyt? Mitä ootte tehny Lapissa? Mä oon hiihtänyt, lasketellut ja käynyt kylpylässä rentoutumassa. Mutta tänään me palataankin kotiin. Ja arvatkaa mitä?! Tattadadaa - mä voitin lauantaina lotossa! Me voidaankin mennä lentokoneella takaisin, mä maksan! Ei tarvii istua junassa niin pitkään. 

Ottakaapa matkalaukkunne, mennään lentokentälle. Mitäs siellä lentokentällä pitää tehdä? Mihin mennään ensin? Joo, ensin lähtöselvitykseen, sitten turvatarkastukseen. Mitä pitää muistaa turvatarkastuksessa? Niin, nesteet pieneen pussiin ja jos ostitte Lapista matkamuistoksi puukon, se pitää laittaa isoon matkalaukkuun. Mitäs muuta ei saa olla käsimatkatavaroissa? ---

Tässä lentokoneessa ehditäänkin pelata yhtä peliä. Otin mukaan tällaisen kirjainruletin, voitte pelata vieruskavereiden kanssa yhdessä. Lentomatka meneekin niin nopeasti, että muuta tässä ei ehditäkään.

(Lentoemäntä kävi välillä kyselemässä, juovatko kahvia vai teetä. Sattui sopivasti olemaan käytävässä kahvikärry, jota hieman lainasin. Hiukset vaan nutturalle ja huivi kaulaan...)

Mennään sitten taksilla kotiin, minä maksan. Lauletaan autolaulu: Autolla ajetaan varo-varovasti...

No niin, nyt sun täytyykin palata suoraan töihin. Työkaveri kyselee sinulta, miten loma meni. Tässä on vuorosanat sinun työkaverille, vastaa hänen kysymyksiin.

Siihen loppui meidän loma. Teimme vielä muutamia kuuntelu- ja puheharjoituksia aiheesta, mm. Suomea paremmin -kirjan kappaleeseen itse tehty kuunteluharjoitus sekä Oikeesti aikuisten -materiaalin matkatoimistotehtävä. Kielistudiossa äänitettiin kertomistehtävä, jossa piti puhua kaksi minuuttia nauhalle omista matkoista ja matkahaaveista. 

Kertasimme aihetta atk-luokassa  myös kotisuomessa.fi-sivustolla sekä Kielisilta ja Valttikortit -materiaalien tehtävillä.

Suomen mestari 2 -kirjan ensimmäisessä kappaleessa oli monta uutta asiaa, joita käsittelimme vielä. Ajanilmauksia tulikin jo harjoiteltua, mutta lisäksi otimme Oikeesti aikuisten -materiaalin listauksen, jossa oli jaoteltu ajanilmaukset siihen, mitä teit, kuinka usein teet ja mitä aiot tehdä. Jokaisen piti tehdä parille muutama kysymys kaikista kohdista. Kirjan paritehtävän teimme taas luokan keskellä niin, että kyseltiin kaikilta.

Puhekieltä harjoittelimme aiheeseen sopivilla dialogeilla Kato hei -kirjasta. Kun kuuntelimme ensimmäisiä dialogeja, eräs opiskelija kysyi, että onko tämä suomea? Joo, näin ihmiset puhuvat. Kun saimme dialogit käsiteltyä (selkokielistettyä) hän sanoi: Mi ymm. - Täh? - Minä ymmärrän. Saatiin hyvät naurut! :D

Kirjassa oli vielä pari uutta sanatyyppiä, -us/ys/os/ös/es-loppuiset (joihin tosin olemme tutustuneet jo aiemmin), mennään-muoto me-persoonassa ja kehotuksissa sekä monenlaisia pikkusanoja ja huudahduksia, joita on aina ah, niin ihana yrittää selittää!

Lisäksi luimme Oikeesti aikuisten -materiaalista Postissa-tekstin ääneen ja opiskelijat vastasivat tekstinymmärtämiskysymyksiin yhdessä parin kanssa. Siinä vierähtikin aika tovi, sillä tämän tekstin kysymykset vaativat peräti hieman tulkintaa. Olin iloinen siitä, sillä yleensä tuon materiaalin sinänsä ihan hyvien tekstien ymmärtämistehtävät ovat tyyliä: Hän asuu Espoossa. - Missä hän asuu? Tämänkertaisessa tekstissä oli jo vähän enemmän haastetta.

Tällä(kin) kertaa suggestopedinen sykli meni oikein mukavasti. Opiskelijat lähtivät tosi kivasti mukaan, eläytyivät rooleihinsa ja innostuivat improvisoimaann tilanteissa oma-aloitteisesti. Meillä oli oikeasti hauskaa! 

Sain Facebookin puolella yhden kommentin, että matkateema on siitä vähän hassu, kun eivät nuo työttömät maahanmuuttajat hirveästi lomille matkustele ja tee näitä juttuja. Eli nämä tilanteet eivät ole niin relevantteja kuin meille suomalaisille vieraiden kielten opiskelussa. Se on totta ja itsekin mietin aina, minkä verran niihin tilanteisiin kannattaa panostaa. Koko syklissä käsittelemme kuitenkin enimmäkseen muita asioita ja tilanteita, ne saa vain hyvin ujutettua tähän matkajuoneen. Tämä onkin varmasti helpoin teema toteuttaa suggestopedisesti, muut aiheet vaativat enemmän mielikuvitusta. 

Olen toteuttanut matkateemaa suggestopedisesti monta kertaa, välillä olen tosin vaihtanut tekstiä ja kielioppiasioita. Olen saanut kokonaisuuden aika hyvin toimivaksi, joten olen tähän tyytyväinen. Opiskelijat tuntuvat oppivan suomea siinä sivussa, kun teemme kaikkea hauskaa. Ja se onkin koko suggestopedian idea. Miltäs tämä teistä muista vaikuttaa?

Uudessa Kiitäjät kotopolulla -materiaalissa on pari kokonaisuutta ihan erilaisista aiheista, jotka kollegani laati alun perin samaisella suggestopedian menetelmäkurssilla, jolta itsekin olen intoni ja oppini metodiin ammentanut. Luokkaretken olen kerran toteuttanut ja varmaan tämänkin ryhmän kanssa toteutan. Kollegalla on loistava mielikuvitus! (Itsehän enimmäkseen varastelen näitä ideoita muilta, olen tehnyt materiaaleistani itse häviävän pienen osan. :))

Tutustuin viime viikolla kollegan vinkistä Mansikkalaan. Ja innostuin! Sivusto esittelee yhteisöllisen kielenoppimismetodin, jossa on hyvin paljon samaa kuin suggestopediassa. Aion ehdottomasti kokeilla sitä joko tämän tai seuraavan ryhmäni kanssa. Ihanaa, kun saa taas uusia haasteita!

Perillä

Hyvää huomenta! Nukuitteko hyvin makuuvaunussa? No, voihan siellä vähän kuulua junan meteliä, mutta aika hyvät sängyt täällä on kuitenkin. 

Kohta me tullaankin jo Rovaniemelle, mutta sitä ennen meidän pitää varmistaa, että saamme hotellista huoneet. Kirjoititteko sähköpostit hotelliin? Hyvä, katsokaa sitten parin kanssa toistenne sähköposteja. Onko niissä kaikki asiat, mitä piti? 

Tarkistetaan vielä, onko hotelli meille sopiva. Mainoksessa oli sellaistakin, mikä ei ole meille niin tärkeää, mutta katsotaan tärkeimmät asiat. Eli millaisia huoneita hotellissa on, mitä siellä voi tehdä jne.

Koska sähköposteihin ei ole tullut vielä vastausta ja me ollaan jo tänään menossa hotelliin, soittakaa vielä sinne ja varmistakaa, että saamme sieltä huoneet. Toinen teistä soittaa ja toinen on hotellin työntekijä. 1) Tässä on toiselle ohjeet, mitä kysyt ja työntekijälle valmiit vuorosanat. 

Äh, vielä on matkaa jäljellä, mutta olemme ehtineet jutella jo kaikesta mahdollisesta kaverin kanssa. Ei jaksa enää jutella mitään, mutta salakuunnellaanpa vähän muita matkustajia. Tuossa Annika kertoo kaverilleen omasta lomastaan. 2) Otapa matkaopaskirjasta sivu 45 ja kirjoita ylös, mitä Annika teki lomalla. Heilläkin taitaa olla tylsää, kun Annika kertoo vielä toisen kerran samat  jutut... Kerro sitten kaverille, mitä kuulit Annikan kertovan.

Vihdoinkin tultiin Rovaniemelle! Tästä jatketaankin matkaa bussilla, joten tulkaa tänne keskelle laulamaan bussilaulu. 3) Pyörät ne pyörivät ympäri...

Bussin ikkunasta alkaa näkyä kivoja 4) Lapin maisemia, katsokaapa. Nyt on kyllä pakko laittaa Facebookiin päivitys ja kertoa kavereille, missä ollaan. Kirjoita tähän 5) statuspäivitys, kaverit voivat sitten kommentoida niitä. Ja sitten lueskellaan toisten päivityksiä. Ahaa, yhdellä tekee mieli pizzaa. Toinen pelkää hyttysiä! Ei Lapissakaan talvella sentään hyttysiä ole. Ai, nyt sua naurattaa niin paljon, että hyttysetkin herää... ;) 

Bussissa on vielä aikaa muistella viime vuoden lomaa. Te olette matkustelleet niin paljon ympäri maailmaa, että jokaisella on jotain kerrottavaa kaverille. Kuka olikaan Brasiliassa? Entä Kiinassa? Venäjällä? 6) Näytä kaverille kuvia ja kerro, millaista siellä oli. Mitä teit, millaisia ihmiset olivat?

No niin, nyt tultiin hotellille. Voitte mennä ensin käymään kahvilla, mennään sitten huoneisiin.

(Tauolta palatessani otan villapaidan pois kauluspaidan päältä, kääräisen huiviin kaulaan, sutaisen hiukset kiinni ja puhun muunnetulla äänellä.)

"Hyvää päivää! Tervetuloa tänne Ylläs Saaga -hotelliin! Onneksi meillä oli vielä huoneita vapaana, saatte ihan pian oikein kivat saunalliset huoneet käyttöönne. Hyvä, että löysitte tänne konferenssihuoneeseen. Saatte täällä vähän tietoa siitä, mitä kaikkea kivaa täällä Ylläksellä voi tehdä. Oikein mukavaa lomaa teille!"

(Matkanjohtaja tulee huoneeseen.) Noin, hotelli toivotti meidät tervetulleiksi. Voisimmekin sitten miettiä, mitä haluamme tehdä tämän viikon aikana. Mieti hetki kaverin kanssa, mitä kaikkea täällä voisi tehdä. Hyvä, katsotaan sitten yhdessä. (Tehdään mind map Lapin aktiviteeteista.) 

Katsotaanpa sitten 4) esittelyvideo Lapista. Tässä kerrotaan Lapin elinkeinoista ja luonnosta. Kuuntele tarkasti, mitä niistä kerrotaan. Mitä elinkeinoja ja mitä erityistä Lapissa on? Sitten katsotaan vielä 4) mainosvideo koirasafareista, jos joku haluaa vaikka lähteä sellaiselle. 

Seuraavaksi saammekin 4) Joulupukin vieraaksi, hän kertoo meille, mitä kiltteys tarkoittaa. Tässä on muutama kysymys, yritä saada niihin vastaus Joulupukin puheesta. Hyvä, onkin jo lounasaika ja voimme mennä hotellin ravintolaan syömään.  

Olipas hyvä ruoka siellä hotellin ravintolassa! Katsellaanpa vähän 7) postikortteja täältä hotellin myymälästä. Voisitte lähettää opettajallenne kortin Lapin-lomalta. Täällä onkin tällaisia design-kortteja, joihin saa itse piirtää kuvan. Voitte nyt piirtää sen ja kirjoittaa vaikka viikonloppuna, mitä olette tehneet. Käykää sitten postissa ostamassa siihen postimerkki ja lähettäkää se. Laitetaan tästä vähän musiikkia soimaan, ikkunasta voitte seurata 4) revontulien räiskettä.

Täällä hotellissa onkin paljon aikaa vielä illalla, kun pimeä tulee niin aikaisin. Onneksi otin muutaman pelin mukaan, voidaan ajankuluksi pelailla vaikka 8) aliasta.

Hienoa. Nyt saattekin sitten ihan itse päättää, mitä teette lomallanne seuraavina päivinä. Palaamme takaisin kotiin maanantaina. Hyvää lomaa!

------

Käytetyt materiaalit:
1) dialogimalli puhelun soittamiseen
2) Suomen mestari 2
3) Laulun sanat taululla
4) Youtube-video, mm. Santatelevision
5) paperilla tilaa fb-päivitykselle ja parille kommentille
6) Viva-kortit, joissa 6-10 kuvan sarja eri maista
7) tyhjät korttipohjat ja värikynät
8) Hyvin menee 2, opettajan oppaan alias matkasanoista.

Matkaan!

Tervetuloa takaisin suunnittelemaan yhteistä matkaa! Ensin voisit vaihtaa kuulumisia vieruskaverin kanssa. Kysy häneltä, mitä hän teki eilen illalla ja miten hänen baari-iltansa sujui. Sitten katsotaan näitä matkasanoja, joita teidän piti koota 1) ristikkoon selitysten perusteella. Kun se on tehty, saatte etsiä itsellenne uuden kaverin. On hyvä tutustua muihinkin matkakavereihin. Jokainen saa yhden lapun. Toisella parilla on siis sana, toisella selitys. Mene istumaan uuden tuttavuutesi viereen.

Muistatteko vielä, mitä Mäkelän perheelle tapahtui lomalla? Aivan, vene meni rikki ja he myöhästyivät lennolta. Mitä he sitten tekivät? ... Hyvä, tehän muistatte hyvin, mitä heille tapahtui. Kuunnellaan vielä kerran tämä kertomus. (Tarkoitus oli tässä vaiheessa myös toistaa dialogi yhdessä, mutta unohdin...) Katsotaanpa vielä täältä matkaopaskirjasta sivua 32. Täällä on vastauksia, mutta teidän pitäisi parin kanssa miettiä, miten kysytte näitä asioita. 

Apua, nyt meillä on iso ongelma! Meidän matkakassa on yön aikana varastettu! Emme voikaan lähteä ulkomaille vaan meidän pitää nyt tyytyä kotimaan matkaan. Mennään siis junalla Rovaniemelle. Ainakin Lassi Laskettelija on tyytyväinen, kun pääseekin Lappiin! Lauletaan siis laulu 2) Yöjuna Rovaniemelle. Katsotaan ensin kerran video, jotta näette, mitä junassa tapahtuu. Sitten täydennetään lauluun puuttuvat sanat. Ja sitten kahvitauolle!

Mitäs matkatavaroita me tarvitaan? Tässä on 3) matkalaukku, jossa on erilaisia tavaroita. Mitä siellä Lapissa voisi tarvita? Jokainen saa valita laukusta kaksi esinettä, jotka haluaisi ottaa lomalle mukaan. Perustele, miksi otat juuri ne tavarat. 

Joo, totta kai hiihto- ja laskettelumonot otetaan mukaan. Myös pipo, villasukat ja lapaset tarvitaan ilman muuta. Mutta entäs kynttilä ja tulitikut muovipussissa? No joo, jos mennään metsäretkelle ja tehdään nuotio. Tarvitaankos tablettia? Metsään sitä ei kannata ottaa, kun ei siellä ole sähköäkään, mutta jos yövymme hotellissa, se on tietysti kätevä. Siellä on kartat ja kaikki. Sukkahousut ja kumisaappaat voi olla tarpeen ulkoillessa, mutta aurinkolaseja ja lippistä ei kyllä tähän vuodenaikaan tarvita. Lapissa ei tammikuussa paista aurinko vielä ollenkaan. Jos maaliskuussa mennään, tarvitaan jo aurinkolasitkin. Rahakukkaro? Totta kai. Pitäähän meidän ostaa tuliaisia...

Tässä on vielä 4) lista erilaisista tavaroista. Mieti nyt parin kanssa, mitkä viisi tavaraa otatte Lapin-matkalle mukaan. Kun olette tehneet valinnan, yrittäkää päästä toisen parin kanssa yhteisymmärrykseen viidestä tavarasta. Lopuksi katsotaan yhdessä, mitä otatte mukaan ja miksi. Makuupussi, kiikarit, huulirasva, villasukat ja rahaa. Kuulostaa järkevältä!

No, nyt teiltä saattaa puuttua vielä joitakin tavaroita. Pitää siis mennä tavarataloon ostamaan puuttuvat tavarat. Katsotaan ensin yhdessä, mitä asioita pitäisi tietää, kun mennään vaateostoksille. 5) Eri materiaalit, koot, värit jne. Tässä on vielä malli siitä, miten keskustelette myyjän kanssa. Sitten toinen on myyjä, toinen asiakas. Täällä on sovituskoppi.

Kun menette tavarataloon, tarvitsette muitakin tavaroita. 6) Kysykää myyjältä, missä eri osastot sijaitsevat. Parilla on eri tiedot kaupan pohjapiirroksesta. Neuvo parille, miten hän pääsee eri osastoille. Kun pohjapiirros on selvitetty, huomataan, että tavaratalossa onkin alennusmyynti. Kuunnellaan muutama kuulutus ja selvitetään, mitä täällä on tarjouksessa. Kirjoittakaa tiedot matkaoppaan sivulle 38 (kirjan kuunteluharjoitus).

Apua! Näit kaupassa varkaan! Mene kertomaan varkaan tuntomerkit myyjälle. Kerro, mitä hän varasti, minkä näköinen hän oli ja mitä hänellä oli päällä. Kirjan sivulla 35 on kuvia varasehdokkaista, myyjä yrittää arvata, kuka heistä oli varas.

Sitten voidaankin mennä tavaratalon ravintolaan syömään...

No niin, nyt päästään ostamaan matkalippuja. Täällä on neljä lippuluukkua eli tarvitaan neljä lipunmyyjää. 7) Tässä on myyjälle ohjeet, mitä asiakkaalle pitää sanoa ja tässä matkaliput, joihin kirjoitetaan mistä mihin matkustetaan ja milloin. Asiakas saa myös ohjeet, mitä hänen pitää sanoa. 

Hyvä, nyt on kaikilla matkaliput. Sitten voimmekin mennä junaan, mutta lauletaan ensin junalaulu. Kuunnellaan ensin kerran läpi, miten laulu menee. Ja sitten kaikki tänne laulamaan! (Riehaantuivat ihan oma-aloitteisesti leikkimään vauhdikkaasti piirileikkinä Pienen pieni veturi -laulua. :D)

Tässä onkin sitten juna (luokan keskellä). Kaksi penkkiä molemmilla puolilla. Voit valita, kenen vieressä istut, onko käytävä- vai ikkunapaikka. Junassa voit keskustella aikasi kuluksi vieruskaverin kanssa vaikkapa siitä, mitä hän teki eilen, viime talvena jne. (kotitehtävä). 

"Hyvää päivää hyvät matkustajat! Tämä on pikajuna 865 Helsingistä Rovaniemelle! Matkalippujen tarkastus, olkaa hyvä!" (Opettajalla kirppikseltä hankittu "konnarin asu" ja suu tötteröllä.) 

Jaahas, mitenkäs kun teillä on vain Tikkurila-Järvenpää-lippu? Olitteko Rovaniemelle menossa? Sitten teidän pitäisi kyllä ostaa uusi lippu. -- Valitettavasti luottokortti ei käy junassa. Teidän pitää poistua seuraavalla asemalla tai käydä ostamassa asemalta uusi lippu. Hyvä, teillä on ihan oikea lippu. Laitetaan siihen leima (nitojalla). 

Mutta mikäs jänis se tuolla puree porkkanaa? (Opiskelija käärinyt oranssin paperin rullalle ja pureskelee sitä.) Eikö kenelläkään olisi lainata hänelle rahaa, että pääsisi matkalle mukaan? Onpas monenlaista yrittäjää tässä junassa, onneksi muutamalla sentään on oikea lippu! 

Mitenkäs rouva Turisti on menossa Pietariin, vaikka teidän mies Timo Turisti on menossa Lappiin? Ahaa, onko hänellä toinen nainen? Vai kostatteko hänelle sen, kun hän eilen jätti teidät yksin? Ehkä yhteinen loma olisi hyvä juttu, voisitte ratkaista tämän aviokriisin...

(Matkanjohtaja palaa paikalle konduktöörin poistuttua.) Jaahas, mitenkäs matka sujuu? Kävikö konduktööri jo katsomassa liput? Ai kävi, hyvä juttu. Meillä on pitkä matka edessä, joten järjestin teille vähän puuhaa matkalle. Tässä on 8) yksi peli, jota voitte pelata aikanne kuluksi. Matkaopaskirjassa sivulla 38 on myös ideoita, mistä voitte keskustella. Siellä on kysymyksiä vaatteista, joilla voitte aloittaa keskustelun vieruskaverin kanssa, kuten Mikä on sinun lempivaate? tai Milloin viimeksi ostit uudet kengät?

Katsellaan vielä vähän ikkunasta 9) maisemia, kun ajellaan halki Suomen. Tutustukaa illalla tähän 10) hotellimainokseen ja etsikää siitä tärkeimmät tiedot, kuten milloin hotelli on rakennettu, mitä siellä voi tehdä jne. Ja koska minä unohdin varata hotellihuoneet, kirjoittakaa hotelliin sähköposti ja varatkaa itsellenne huoneet. Sitten voitte mennä makuuvaunuun yöksi nukkumaan.

Hyvää yötä, nähdään aamulla!

---

Käytetyt materiaalit: 

1) Hyvin menee 2 opettajan opas (tästä tehty sana ja selitys -kortit parinetsintään)
2) Ella ja Aleksi: Yöjuna Rovaniemelle
3) tyttäreni Hello Kitty -matkalaukku täynnä erilaista tarpeellista ja random-kamaa
4) kollegan tekemä tehtävä, jossa lista erilaisista tavaroista, joista valitaan viisi matkalle mukaan
5) Otetaan selvää -materiaalista vaatesanasto sekä dialogimalli (tähän voisi vielä koota vaaterekille oikeita vaatteita, jotta tilanteesta tulisi aidompi)
6) Hyvin menee 2 opettajan opas
7) itse laadittu dialogirunko A/B sekä netistä tulostettu VR:n lippupohja
8) pelipohjalla verbejä, tee imperfektilauseita eri persoonissa, oikea vastaus toisella paperilla
9) Youtube-video, jolla suomalaisia maisemia ja mukavaa musiikkia
10) Hyvin menee 2 -kirjasta Ylläs Saaga -hotellin mainos kirjoitettu uudestaan ja siihen liittyvä tehtävä.

Tylsääkin tylsempää kielioppia

Tiedä tuosta tylsyydestä, mutta pitkä ja yksipuolinen postaus tästä tulee (mitä oikeaoppinen bloggaaja ei tietenkään saisi sanoa, eli kannattaa lukea eteenpäin, jotta totuus selviää). ;)

Aloitimme työt jo viime viikon lopulla. Kun olimme ensin piirissä kertoneet, missä vietimme lomamme, jatkoimme objektin harjoittelua ja otimme mukaan myös verbien rektioita. Tuossa Suomen mestari 1:n viimeisessä kappaleessa tulee ikävän monta kielioppiasiaa, joten sen kahlaamiseen menee aikaa. Edellä mainittujen lisäksi uutena asiana tulee verbityyppien 3 ja 4 astevaihtelu, sivulauseita ja vielä pari uutta sanatyyppiäkin. Puhutaan-osiossa on vuorossa ravintolassa asiointi, mutta siihen emme pääse vielä vähään aikaan...

Kirjassa on kivoja objektiharjoituksia, mutta sen lisäksi teimme muutamia muitakin. (Olen jo unohtanut, miten harjoittelimme objektia ennen joulua, lisäilen tänne niitä myöhemmin.) Nyt harjoittelimme sitä mm. seuraavilla tavoilla:

• Kuunteluharjoitus Hyvin menee 1 -kirjan kappaleen 7 kauppadialogeista.
• Ruokakori luokan keskellä: ota kaksi hedelmää ja kerro, mitä ostit kaupasta. Kun molemmat ovat kertoneet, ruokia vaihdetaan ja kysytään seuraavalta. Esim. Ostin maitoa ja yhden omenan.
• Idearepun pariharjoitus, jossa molemmat saavat kuvan. Toinen on asiakas, toinen myyjä. Toinen haluaa ostaa esim. neljä kiloa kalaa, mutta sitä on vain 2,5kg jäljellä. Tai T-paidan kokoa 38 tai palauttaa rikkinäisen tuotteen.
• Maailma kylässä -festivaalista nappasin joskus mukaani jonkin kehitysyhteistyön tekijän esitteen, jossa kysellään, mitä ihminen tarvitsee. Esitteessä on paljon hyviä esimerkkejä ja sen jälkeen onkin hyvä pohtia, mitä ihminen kunkin opiskelijan mielestä tarvitsee.
• Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
• Oikeesti aikuisten -materiaalin lautapeli, jossa pitää jatkaa erilaisia lauseita objektilla.

Rektioita opiskelimme paitsi kirjan, myös monenlaisten muiden tehtävien avulla. Olen saanut myös kollegoilta hyviä tehtäviä, tässä muutamia esimerkkejä.

• Sano, kenelle soitat ja mistä asiasta. Monisteella paljon erilaisia tilanteita, esim. poliisi, naapuri; ystävä, tapaaminen; pomo, sairastuminen jne. Tämä harjoitus sopii erinomaisesti rektioiden harjoitteluun, siinä kun on helppo toistaa mallin mukaan samaa rakennetta eri tilanteissa. Tietysti pitää muistaa, että jos soitetaan ihmiselle tai paikkaan, sijapääte on erilainen. Soitan ystävälle lomasta. Soitan kouluun poissaolosta.
• Muistaakseni Moped-materiaalista otettu kysymyslitania, jota kysellään pareittain, niin että parilla on oikea vastaus. Esim. Kuka tuo on? - Hän on Pekka. Kenen koira tuo on? - Se on Leenan koira. Keneen Tiina on rakastunut? - Hän on rakastunut Pekkaan. jne. Kysymyksistä on olemassa sekä esimerkkilauseet että harjoitus ja siinä käydään läpi kaikki sijat sekä Mikä että Kuka-kysymyksistä. Aikamoinen urakka! Kauhistuksen paikka opiskelijoille, kun kysymyssanoja on yli kymmenen molemmista ja pitäisi muistaa, mitä minkäkin verbin kohdalla käytetään. Itse koen vieraissa kielissä oikeastaan vaikeimmaksi asiaksi muistaa, mikä prepositio minkäkin verbin kanssa tulee. Samasta asiasta on tässä kysymys. 
• Muita vastaavantyyppisiä itse tehtyjä paritehtäviä, jossa parilla on oikea vastaus eli hän tarkistaa, vastaako toinen oikein.
• Jokainen sai kolme verbiä, joista piti keksiä lause, jonka opettaja kirjoitti koneella kaikkien näkyville. Sen jälkeen verbit piti lajitella pöydälle sen mukaan, mitä sijaa sen kanssa käytetään. (Usein opiskelijat ottavat kuvan kokonaisuudesta, ne on niitä nykyajan muistiinpanoja.)
• Oikeesti aikuisten -materiaalin tehtävä, jossa on valmis kysymys, joihin kerätään vastaukset eri opiskelijoilta. Esim. Helena, kenestä sinä pidät? _______________, mikä sinua naurattaa? jne.
• Lautapeli, jolla on kysymyssanoja. Opiskelijan tehtävä on jatkaa kysymyslausetta ja kysyä parilta jotain.
• Tee kotona sanoista lauseita. Valitse yksi sana jokaisesta laatikosta. Ensimmäisessä on Kuka?, toisessa verbi, kolmannessa Kenelle? tai Kenen kanssa?, neljännessä Mistä asiasta? tai Kenestä? Esim. Oppilaat kysyvät opettajalta testistä. Keskustelen ystävän kanssa jalkapallosta. Purimme tehtävän niin, että opettaja kirjoitti tietokoneella kaikkien lauseita.
• Kysy eri ihmisiltä luokan keskellä erilaisia kysymyksiä, kuten Mistä sinä nautit?, Mitä sinä inhoat? jne.

Eilen aloimme opiskella myös verbityyppien 3 ja 4 astevaihtelua. Sehän menee toisinpäin kuin verbityypissä 1 eli perusmuodossa on heikko aste ja persoonamuodoissa vahva. Esim. kätellä - kättelen, jutella - juttelen, kammata - kampaan, tavata - tapaan, pakata - pakkaan. Kirjan esimerkkien ja harjoitusten lisäksi tutustuimme verbeihin myös esim. seuraavilla tavoilla

• Suomi sujuvaksi -kirjan kuvien avulla, jotka opiskelijat leikkasivat, kirjoittivat verbin kääntöpuolelle ja kyselivät pariltaan: Mitä hän tekee / he tekevät? Miksi? Missä? Mistä (riidellä, jutella)?
• Täydennä taulukko kyselemällä pariltasi, kuinka usein hän tekee erilaisia asioita. Taulukossa vaihtoehtoina joka päivä, 3-4 kertaa viikossa, pari kertaa kuukaudessa/vuodessa tai ei koskaan. Esim. Kuinka usein riitelet/vihellät/kuuntelet musiikkia/annat lahjoja...

Rektioita ja verbejä harjoitellessa pari- ja muita keskusteluharjoituksia tuli jopa niin paljon, että opettajan aika meinasi käydä vähän pitkäksi, kun seurailin keskusteluja vain sivusta. ;) Hieman monipuolisuutta näihin harjoituksiin kaipaisin, mielessä oli pari ideaa, mutta eivät päässeet vielä toteutukseen asti. Ehkä loppuviikosta...

Tänään palauttelimme mieliin kappaleen työelämäteemaa, joka meinaa hukkua kieliopin alle. Teimme kirjasta muutamia harjoituksia ja lisäksi tutustuimme työpaikkailmoitukseen tekstilajina. Tähänkin olen saanut kollegalta hyvän tehtävän, jossa tehdään tekstilajin rakenne näkyväksi ja pyritään sen avulla löytämään tekstistä olennainen informaatio. Tätä tyyliä pitäisi soveltaa enemmänkin erilaisten tekstien tulkitsemiseen.

Samalla tuli keskusteltua muistakin työelämään liittyvistä asioista. Koko koulutuksen tavoitehan on saada ihmiset töihin, joten tätä aihetta ei voida liikaa käsitellä. Kotitehtäväksi annoin vielä pari muutakin työpaikkailmoitusta, harmi vain, että huomasin liian myöhään, että peräti kahdessa kolmesta ilmoituksesta haettiin siivoojia... Ei ole tarkoitus syöttää opiskelijoille sellaista ajatusta, että se on ainoa ala, jolle heidät huolitaan. Seuraavalle kerralle pitää löytää muiden alojen ilmoituksia. Korkeasti koulutetut ihmiset saattavat tykätä vähän kyttyrää, heissähän on valtava resurssi moneen muuhunkin hommaan.

Työtä, objekteja ja tonttuilua

Joulunalusviikon opetin ryhmääni joka päivä. Tiistaina aloitimme Suomen mestari 1 -kirjan viimeisen kappaleen, jonka teemana on työ ja opiskelu. Perehdyimme tekstiin kollegalta saamani tehtäväkokonaisuuden avulla. Hän oli käynyt koulutuksen Oppimista tukevasta arvioinnista ja koulutuksen aikana jokainen teki yhden tehtäväkokonaisuuden menetelmää soveltaen. Tuotoksista saavat nauttia osallistujien kollegatkin. Metodi vaikuttaa hyvältä ja mielenkiintoiselta ja olenkin yrittänyt silloin tällöin soveltaa sitä muihinkin teksteihin. 

Opiskelijat työskentelivät pareittain. Sanakirjan ja puhelimen käyttö oli ensi alkuun kiellettyä. Tarkoituksena on huomata, miten muillakin keinoilla pystyy ymmärtämään uutta tekstiä. Sanakirja ei aina ole opiskelijan paras kaveri, joskus se voi olla toinen opiskelija. 

Ensin katsottiin tekstin otsikko ja kuvat ja pääteltiin niistä, mistä tekstissä on kysymys. Sen jälkeen jokainen luki tekstin itsekseen ilman sanakirjaa ja arvioi, kuinka paljon ymmärsi tekstistä (vaihtoehtoina 0-20%, 20-40% jne.). Lukiessa piti alleviivata uudet sanat ja koko tekstin luettuaan keskustella niistä parin kanssa. Jos itse ei ymmärtänyt jotain sanaa, pari saattoi ymmärtää ja selittää sen. Näin saatiin jo melko hyvin teksti avautumaan molemmille. Seuraavaksi tehtiin tekstinymmärtämistehtävä kirjasta sekä opettajan oppaasta. Sitten piti kertoa parille tekstin avulla, mitä siinä tapahtui. Monisteella oli muutama sanastotehtävä, joissa piti yhdistää sana ja selitys, verbi ja selitys sekä kuva ja sana. Lopuksi piti vielä ilman kirjaa kertoa parille tekstin keskeinen sisältö.

Koko ajan korostin, että pitää tehdä yhteistyötä parin kanssa. Vaikka toinen osaisi paremmin ja tekisi tehtävät yksin nopeammin, tarkoituksena on nimenomaan, että opiskelijat oppivat toistensa avulla ja selviävät tehtävistä yhdessä. Tietysti parien välillä on eroa ja eri tasoisilla pareilla tehtäväkokonaisuuden tekemiseen meni eri aika. Nopeimmille vinkkasin, että voivat jo tutustua kirjan sanalistaan ja ammatteihin.

Opiskelijat selvisivät hyvin tehtävistä keskenään, opettajaa tarvittiin avuksi melko vähän. Se on heille hieno kokemus. Tarkoituksena onkin oppia uusia strategioita tekstinymmärtämiseen. Yhdessä katsoimme kirjan työelämään ja opiskeluun liittyvän sanalistan ja keskustelimme samalla suomalaisesta työelämästä (työaika, palkkaus, tauot jne.). Lopuksi tutustuimme ammattinimikkeisiin sekä kirjan että omien kuvamateriaalieni avulla. Ehdimme pelata myös dominoa (Sanotaan se suomeksi) ja pantomiimia.

Seuraavana päivänä kertasimme ammatteja mm. Suomi sujuvaksi -kirjan kuvien avulla. Annoin kaikille kaksi sivua kuvia, jotka jaettiin parien kesken. Jokaisen parin piti kirjoittaa lauseita 5-7 kuvasta, mitä kuvan ammattilainen tekee. Kirjoitin lauseet Word-tiedostoon, josta otin jokaiselle kopion. Pelasimme myös aliasta ammateilla (kirjan lisäharjoitus).

Teeman käsittelyä jatketaan tammikuussa, sillä tällä viikolla ohjelmassa oli myös suomen kielen iki-ihana objekti sekä tietysti suomalaisten joulunvietto. Objektia käsittelimme sekä kirjan että omien materiaalieni avulla. Tein amatöörimäisen virheen ja kerroin opiskelijoille vähän liikaa objektista (kun kysyivät tietysti heti kaikenlaista!). Luulin jo saaneeni heidän päänsä aivan sekaisin, mutta aika äkkiä he muistivat perussäännöt. 

Perussääntönä on, että jos objektina on yksi, kokonainen asia, se saa genetiivin päätteen (akkkusatiivi): Syön omenan. Tai kun jokin asia tehdään loppuun, valmiiksi, kokonaan: Luen kirjan. Luen koko lehden. Mutta jos prosessi on kesken, tulee partitiivi: Syön omenaa (juuri nyt). Luen kirjaa. Luen aamulla vähän lehteä. Myös jos kyseessä on aine- tai abstraktisana, käytetään partitiivia: Juon kahvia. Otatko sokeria? Tarvitsemme rauhaa. Joidenkin verbien (asia tapahtuu nopeasti, hetkellisesti) kanssa taas käytetään lähes aina genetiivinnäköistä, akkusatiiviksikin nimitettyä muotoa: Tapaan Pekan huomenna. Näin sinut eilen bussipysäkillä. Ja tietysti partitiiviverbien kanssa tulee aina partitiivi: Odotan bussia. Rakastan sinua. Voitko auttaa minua? Negatiivisessa lauseessa käytetään aina partitiivia: En syö omenaa. En juo kahvia. En lue lehteä. 

Olen keksinyt vähän omiakin selityksia objektin sijanvalintaan. Ensinnäkin sanon aina, että partitiiviverbit ovat prosessiverbejä, jolloin on helpompi ymmärtää, miksi niiden kanssa käytetään partitiivia. Toinen, mielestäni keskeinen selitys on se, että objektin ja subjektin täytyy olla erinäköisiä eli erottua toisistaan, koska suomen kielessä sanajärjestystä voi vaihtaa. Siis, jos subjekti on perusmuodossa, objekti ei voi olla perusmuodossa: Liisa rakastaa Pekkaa. Liisa näkee Pekan. Minä avaan oven. Koska jos sanajärjestystä vaihdetaan, ei enää tiedetä, kuka rakastaa ja kuka näkee: Pekkaa rakastaa Liisa. Pekan näkee Liisa (ei Leena). Jos taas subjekti on genetiivissä, akkusatiiviobjekti on perusmuodossa (eikä genetiivissä): Liisan täytyy tavata Pekka. Minun täytyy laittaa ovi kiinni. Sama juttu, jos subjektia ei ole: Avataan ovi. Avaa ovi.

Kaikkea ei oikein voi tässä vaiheessa vielä selittää, kun emme ole esimerkiksi passiivia vielä opiskelleet. Yleensä kuitenkin kerron, että tällainenkin lause ja sääntö on olemassa. Suomalainen näkee myös ristiriitoja näissä säännöissä, ainahan sijanvalinta riippuu tilanteesta. Sääntöjen täytyy kuitenkin olla riittävän selkeitä, että ne voi muistaa, siksi jokaista poikkeusta ei voi selittää. En siis kerro opiskelijoille, että periaatteessa on mahdollista sanoa myös: Rakastan sinut kuoliaaksi. Koska melkein aina rakastaa-verbin kanssa tulee partitiivi. Turha sekoittaa päitä harvinaisilla poikkeuksilla. Joskin joskus on vaikea vetää rajaa siihen, mikä on harvinaista ja mikä olennaista. Esimerkiksi, jos kysyjä odottaa negatiivista vastausta, hän laittaa objektin partitiiviin: Näetkö minua? Löysitkö avaimia? Tämän ymmärtäminen voi olla kuitenkin jo liikaa vaadittu, ainakin tässä vaiheessa opintoja. Usein opiskelijat kuitenkin näkevät tai kuulevat tällaista käyttöä ja kysyvät, että miksi sitten tässä on näin... Silloin ei auta kuin selittää näitä poikkeuksiakin.

Ja sitten tulevat tietysti monikot ja persoonapronominit. Monikossa voi käyttää perusmuotoa tai partitiivia: Syömme omenoita. Syömme kaikki omenat. Persoonapronomineilla taas on omat objektimuotonsa (ettei asia olisi liian yksinkertainen): Kenet sinä näit eilen? Näin sinut. Näin hänet. Vrt. Näin Pekan.

En oikein tiedä, onko viisasta kertoa opiskelijoille, miten vaikea asia objekti on. Joskus kerron, että se on mielestäni suomen kielen vaikein asia oppia, sillä useinhan esimerkiksi suomenruotsalaisen erottaa suomenkielisestä vain se, että hän tekee virheitä objektissa. Mutta jos kerron tämän, opiskelijat saattavat ajatella, että tämä on mahdoton asia oppia, ja luovuttaa. Vaikka perussäännöthän ovat periaatteessa selviä. Toisaalta harva oppii käyttämään niitä hyvin. Miten paljon asiaan siis kannattaa panna paukkuja?

Loppuviikosta keskityimmekin sitten jouluasioihin. Parin tekstin avulla selvitimme suomalaisten joulunviettotapoja ja kuvien avulla harjoittelimme joulusanastoa. Pelasimme bingoa ja aliasta ja lauloimme joululauluja. Katsoimme myös Ylen sivuilta Supisuomea -sarjan osan 12, jossa kerrotaan joulunvietosta.

Perjantaina vuorossa olivat kahden ryhmän yhteiset pikkujoulut. Järjestimme kahteen luokkaan kuusi erilaista pistettä, joissa opiskelijat vuorollaan kiersivät. Yhdessä pisteessä sai leipoa pipareita, toisessa koristella niitä, kolmannessa leivottiin torttuja. Yhdessä askartelupisteessä sai tehdä perinteisiä lumihiutaleita ja toisessa erilaisia kuusenkoristeita. Teimme valmiiksi pienen kartonkikuusen, mutta opiskelijat innostuivat tekemään toisenkin ja lopulta kaksi opiskelijaa halusi viedä nämä koristellut kuuset kotiinsa. :) Yhteen pisteeseen olimme järjestäneet loruja ja runonkirjoittamista. Halusin kokeilla tätä, kun kuulin, miten hienosti toisessa toimipisteessämme runopaja oli onnistunut. No, ei onnistunut meiltä. Opiskelijat kokivat sen liian vaikeaksi, vaikka toki noin kymmenen joulurunoa tai -kertomusta saimme kasaan. 

Tässä näki, miten joskus käy, kun lähtee omalta mukavuusalueeltaan. Yritin matkia toisten tekemää juttua tietämättä, miten he olivat sen tehneet. Ei oikein toiminut, mutta silti olen sitä mieltä, että aina kannattaa kokeilla jotain uuttakin. Ei se paljon ota, jos ei annakaan. Harvemmin olen kirjoituttanut opiskelijoilla runoja, joskus toki. Tällaisessa tilanteessa se voi olla vielä vaikeampaa kuin tavallisella tunnilla, jolla jokainen tekee samaa asiaa. Vapaamuotoisempana juhlapäivänä vaatii opiskelijalta enemmän tahdonvoimaa istua alas pakertamaan jotain vaikealta tuntuvaa hommaa.

Päivän lopuksi istuimme tietysti alas yhteiseen pöytään, nautimme tortuista, pipareista ja glögistä ja lauloimme joululauluja. Oma ryhmäni oli harjoitellut Joulupukki-laulun niin, että yksi opiskelija veti parran naamalleen, naiset lauloivat lasten osuuden ja miehet joulupukin. Ihan hienosti meni, vaikkei ihan nuotilleen. :)

Olen saanut joiltakin kollegoiltani blogistani sellaista palautetta, että se asettaa riman korkealle. Että tulee paineita, että pitäisi itsekin osata toteuttaa opetusta yhtä toiminnallisesti. Tarkoitukseni ei tietenkään ole asettaa muille mitään paineita vaan jakaa omia kokemuksiani ja ideoitani sekä rohkaista toiminnallisuuteen. Lopulta jokainen opettaja tekee työtä kuitenkin omalla persoonallaan ja se mikä sopii yhden persoonalle, ei sovi kaikille. Toisaalta haluan kuitenkin rohkaista jokaista poistumaan silloin tällöin omalta mukavuusalueeltaan. Kun kokeilee jotain uutta, se voikin yllättäen toimia! Toivoisin tietysti myös saavani keskustelua aikaan ja itsellenikin uusia ideoita oman opetukseni kehittämiseen. Oppilaitokseni on onneksi panostanut lisäkoulutukseeni niin, että toiminnallisuutta ja suullista harjoittelua on nyt tunneillani paljon, monen vuoden kehittämistyön jälkeen. Kuitenkin esimerkiksi tekstitaitojen kehittämiseen kaipaisin parannusta ja uskon, että joillakin kollegoillani olisi siinä minulle annettavaa.

Vaikka työtäni rakastankin, koin silti olevani jo loman tarpeessa. Välillä täytyy levätä, että jaksaa taas kehittää uutta. Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni rentouttavaa joulunaikaa! Palataan työn ääreen ensi vuonna! 

Postpositioiden perässä pomppimista

Juuri nyt minun pitäisi olla etelän lämmössä, nauttimassa ihanan hotellin illallispöydän antimista. Mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Lomallelähtöä edeltävänä iltana tyttäremme sairastui vesirokkoon, ja täällä sitä nyt nautitaan ensimmäisistä kunnon talvikeleistä. Toipunut tytär pääsi tänään viimein ulos ja oli hyvin innoissaan lumileikeistä. Itsekin pääsin täksi viikoksi onneksi töihin, joten kaikki lomapäivät eivät kuluneet vielä. 

Menin maanantaina aurinkolasit päässä luokkaan ja ihmettelin, kun ei aurinko häikäisekään. Sanoin, että onneksi on kuitenkin aina kiva tulla töihin, johon eräs opiskelija lohkaisi, että he ovat minun aurinkoni. Niin kuin ovatkin! :) Pääsinpähän opettamaan sellaiset fraasit kuin "Sellaista sattuu" ja "Se on elämää". 

Viime maanantaina kertasimme järjestyslukuja mm. erilaisten kalenteritehtävien avulla. Lisäksi Suomen mestarin opettajan oppaassa oli parikin kivaa peliä aiheesta. Katsoimme myös horoskooppimerkkejä. 

Koska tyttärelleni nousi lämpö jo päivää ennen loman alkua ja jäin hänen kanssaan kotiin, siirtyi viime tiistaille suunniteltu pullanleivonta hamaan tulevaisuuteen ja jatkoimme tällä viikolla tuosta aiheesta. Kerroin suomalaisten tavasta sanoa myös kuukausi numerona: "Mun syntymäpäivä on seitsemäs kahdeksatta." Ja sama puhekielellä. Kirjoitin ensin jokaiselta kuukaudelta yhden päivämäärän tietokoneella esimerkiksi ja sen jälkeen sanoin puhekielellä erilaisia päivämääriä, jotka opiskelijoiden piti kirjoittaa. Nopeasti he nuo tajusivat ja sanoin, että itse ei tarvitse osata tuottaa, mutta on hyvä ymmärtää (niin kuin niin moni muukin asia...).

Kun nyt sattui tuo itsenäisyyspäivä ja Sibeliuksen päivä tähän, tutustuimme samalla hieman suomalaiseen kulttuuriin. Kerroin vähän Tuusulanjärven taiteilijoista, katsoimme muutaman kuvan ja kuuntelimme Finlandian.

Seuraavaksi olivat vuorossa postpositiot, joita on tietenkin aina hauska opettaa. Huomasin, että aika monessa oppimateriaalissa käytetään samaa tehtäväideaa, jossa pareilla on erilaiset kuvat ja niistä pitää löytää erot. Tämä tietysti sopii erinomaisesti asian harjoitteluun, mutta kovin monta samantyyppistä harjoitusta ei silti jaksa tehdä, pitää keksiä vaihtelua.

Postpositioita olemme harjoitelleet seuraavilla tavoilla:

• Kirjassa esimerkit, pari kirjallista ja monen monta keskustelu- ja kuunteluharjoitusta
• Kirjassa tienneuvomisdialogi ja siihen liittyviä harjoituksia
• Opiskelijat tulevat luokan keskelle, opettaja sanoo: "Käänny oikealle, kerro parille, mitä on sinun vasemmalla puolella, kävele suoraan eteenpäin, käänny oikealle ja sitten muutama metri suoraan eteenpäin... ja ovesta ulos, on nimittäin tauon aika!"
• Kerro parille, miten hän pääsee luokasta juna-asemalle tai talon ravintolaan
• Kerro parille tarkasti, miten sinä menet kotiin tai millainen sinun koti on
• Opettajan idearepusta tonttuharjoitus, jossa opiskelija etsii kaikki tontut kuvasta opettajan sanelun mukaan (Tonttu Touhukas seisoo takan edessä...)
• Otetaan selvää -kirjan pariharjoitus (etsi kymmenen eroa)
• Opettaja piilottaa luokkaan muutaman karkin, opiskelijat arvaavat, missä ne ovat (arvaaja saa karkin, tietysti!)
• Aamun sinisestä kirjasta postpositioharjoitus ja laulu Pallotellaan
• Aamun sinisen kirjan kuva: opettaja kertoo, mitä kuvassa on, opiskelijat piirtävät: Kuvassa on talo. Talon katolla on savupiippu. Savupiipun oikealla puolella seisoo koira... - Mitäh? ;)
• Jatka lauseita: Minun talon takana... jne. (kotitehtävänä)
• Laita silmät kiinni ja muistele, mitä on oven vieressä jne. (opettaja kyselee) 
• Pareilla erilaiset kuvat samasta huoneesta, piirrä parin kertoman mukaan (Minä ja arki -kirjan opettajan opas)
• Kuka on minun ystäväni? (yksi opiskelija luokasta ulos, valitaan hänelle ystävä ja hän kyselee: Istuuko hän ikkunan edessä? jne.)
• Kirjassa postpositiot + mihin, missä, mistä (eteen, edessä, edestä)
• Havainnollistin näitä liikkumalla itse pöydän viereen, luokan keskelle jne.
• Kirjan kuunteluharjoitus
• Lautapeli, jossa pitää toimia ohjeen mukaan: Laita laukku tuolin alle, Mene verhon taakse, Mene opettajan taakse, Mene oven väliin, Mene luokan keskelle jne. (eräs opiskelija tuli kouluun tässä vaiheessa ja katseli aivan ihmeissään, mitä luokassa oikein tapahtuu.) Todella hauska harjoitus! :D

Näihin aiheisiin liittyen katsoimme viime ja tämän viikon aikana Supisuomea-videot osat 5 ja 9. Huomasin, että osa 5 olisi kannattanut sittenkin ottaa jo aikaisemmin, vaikka siinä oli osittain myös vaikeampia asioita.

Harjoittelimme myös mielipiteen ilmaisua. Kirjan pariharjoituksen toteutimme taas niin, että opiskelijat kysyivät luokan keskellä monelta eri kaverilta mielipidettä Suomen kesästä, kurssista jne. Sen jälkeen olikin luontevaa kertoa oma mielipiteensä lukemastaan kirjasta. Opiskelijat olivat nimittäin käyneet viime viikolla kirjastossa opintokäynnillä toisen opettajan kanssa ja lainanneet  kirjat, jotka he tänään esittelivät pienryhmissä toisilleen. 

Päivän päätteeksi pelasimme erilaisia sanastopelejä. Oppilaitokseemme on hankittu monenlaisia pelejä, mutta osan näistä olin itse löytänyt kirppiksiltä, joten jokaisella ryhmällä oli erilainen peli, esim. Alfapet, Lasten sanapeli, Alias, Sanojen luokittelupeli ala- ja yläkäsitteen mukaan (Early learningistä). Oikein mukavasti meni viimeinen tunti pelatessa.

Hulvatonta menoa

Harmi, etten aina ehdi tuoreeltaan kertoa kivoista päivistä. Viime torstai oli nimittäin niin hulvaton päivä, että se olisi ansainnut oman kirjoituksensa. 

Opiskelimme paikansijoja ja ensi alkuun vain etsittiin vastausta kysymykseen Missä. Sitä harjoiteltiin monella tavalla ja sattumoisin tuona torstaina sen verran vauhdikkaasti, että voisi sanoa, että mopo lähti hieman lapasesta. 

Teemana oli asuminen, joten samalla harjoittelimme kodin esineistöä ja kaikkea asumiseen liittyvää. Teimme kirjan lisäksi mm. seuraavia harjoituksia:

• Suomi sujuvaksi -kirjan kuvia erilaisista paikoista: toistetaan ensin yhdessä, sitten opiskelija kysyy toiselta: Missä hän on? Mitä hän tekee siellä? 
• Kuvat kodin eri huoneista (vaatehuoneesta pesutupaan): opiskelijat kysyvät luokan keskellä toisiltaan: Missä sinä olet? Mitä sinulla on siellä? Kun molemmat ovat vastanneet, vaihdetaan kuvia.
• Suomi sujuvaksi -kirjan kuvia kodinkoneista: hinnoittele tavarat ja tee parin kanssa pieniä ostosdialogeja. Tätä ennen tehty kirjasta puhekieliharjoituksia, joissa mm. ostosdialogeja sekä Hyvin menee 1 -kirjan kappaleen 2 ostosdialogeista tehty oma kuunteluharjoitus.
• Kirjan mainio lisäharjoitus, jota voi käyttää monella tavalla. Pelissä on kotiin liittyviä sanoja ja niiden selityksiä. Ensimmäistä versiota on parasta pelata neljän hengen ryhmissä. Jokainen saa neljä sanaa. Sitten nostetaan pakasta selityksiä ja se, jolla on selitystä vastaava sana, saa kortin. Seuraavana päivänä käytetään peliä parin etsimiseen; sana ja selitys muodostavat tietysti parin. Lopulta pelkillä sanoilla pelataan aliasta. Sen teimme tänään ja opiskelijat innostuivat pelistä niin, että kysyivät, olisiko sanoja lisää. Kun päivää oli sopivasti enää vartti jäljellä, kävin hakemassa Junior aliaksen, jonka parissa lopputunti kuluikin rattoisasti. Hienosti heiltä sujuu jo sanojen selittäminen!

Torstaina opiskelimme samassa yhteydessä eksistentiaalilausetta eli Missä on mitä -lausetta, johon oli kirjassa ja opettajan oppaassa hyviä keskusteluharjoituksia. Päivän päätteeksi teimme kuunteluharjoituksena piirustustehtävän. Luin itse keksimäni kuvauksen huoneesta: "Kuvassa on olohuone. Lattialla on kukallinen matto. Matolla on nojatuoli. Nojatuolissa istuu nainen..." Kuvista tuli niin hauskoja, etten voinut nauramatta katsoa niitä. Opiskelijat alkoivat tietysti myös naureskella toistensa kuville ja lopulta tunnelma oli niin hervoton, että nauroimme kaikki vedet silmissä. Ryhmässä on sellaisia toisiaan kiusoittelevia velikultia, etten välillä voi katsoa heihin ollenkaan, kun alkaa naurattaa. Kuvat ripustettiin tietysti taas seinälle ja opiskelijat jo miettivät, miten kurssin lopussa ikkunatkin ovat täynnä heidän taideteoksiaan. ;)

Tämä oli sopiva kohta opiskella myös olla-verbin imperfekti, jota harjoittelimme tietysti lauseilla Missä sinä olit eilen? Ensin kuvilla, sitten myös Veijon Missä-mistä-mihin -pelin avulla.

Perjantaina kertasimme vielä ensin missä-asioita. Kirjassa on hyvä teemaa kokoava pariharjoitus, jossa on kaksi laatikkoa asumiseen liittyviä kysymyksiä. Sen toteutimme tietysti taas luokan keskellä, niin että jokainen kysyi jokaiselta. Iltapäivällä päätin esitellä kevyesti myös mistä- ja mihin -muotojen käyttöä. Ajankohtahan ei tietenkään ole paras mahdollinen uuden asian opiskelulle, mutta ajattelin jättää sen viikonlopuksi mieliin hautumaan. Katsoimme päivän päätteeksi Supisuomea-videosta osan 4, jossa näitä asioita esitellään. Ilmeisen hyvin asia olikin viikonloppuna hautunut, kun tänään se tuntui suurimmalle osalle jo ihan selvältä. Yleensä joka ryhmässä on pari opiskelijaa, joiden on vaikea hahmottaa systeemiä, katsotaan, miten tällä kertaa käy. Toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta.

Missä-mistä-mihin -muotojen käyttöä opettelimme kirjan monipuolisten harjoitusten lisäksi tänään mm. seuraavilla tavoilla:

• Aamulla perinteisellä kassimenetelmällä. Keräsin kiireellä (kun en tietenkään muistanut tehdä sitä ajoissa) työhuoneestani tavaroita: kangaskassiin muovikassin, muovikassiin muovipussin, muovipussiin laatikon ja laatikkoon laitoin lopulta serpentiiniä. Sitä sitten purettiin luokassa ja mietittiin, mitä on missä, mistä otan ne ja mihin ne laitan.
• Havainnollistavia kuvia, joissa joku esim. menee  kauppaan, on kaupassa ja tulee kaupasta, menee asemalle, on asemalla ja tulee asemalta. (En muuten ymmärrä, miksi monissa materiaaleissa asiat esitetään siinä järjestyksessä kuin ne tulevat suomen kieliopissa, eli missä-mistä-mihin. Eihän siinä ole mitään logiikkaa, että ensin hän on asemalla, sitten hän lähtee asemalta ja lopulta menee asemalle... Siksi järjestän lauseet yleensä uudestaan, loogiseen järjestykseen.)
• Illatiivin drillausta pitkällä listalla erilaisia sanoja. Illatiivilla kun on kolme erilaista päätettä, sen harjoitteluun pitää panostaa vähän enemmän. Eli Menen kauppaan. - Panen hatun päähän. - Menen Espooseen. Illatiivin vahva aste vaatii sekin lisäharjoitusta.  
• Sanojen järjestämistä pöydälle illatiivin päätteen mukaan. Jokainen opiskelija sai muutaman sanan. Sitten heidän piti tehdä lause, jossa käyttivät sanaa illatiivissa, ja lopulta he laittoivat sen oikean päätteen alle.
• Täydennystehtävä Työmiehen lauantai -laulusta.
• Pieni palapeli, jossa piti yhdistää lauseen alku ja sen loppuun oikea paikansija.
• Lautapeli erilaisilla paikkasanoilla: Missä sinä olet? Mistä sinä tulet? Mihin sinä menet?
• Huonekuvat: Opiskelijat saavat kaksi kuvaa eri huoneista ja kyselevät luokan keskellä toisiltaan: Mistä sä oot tulossa? Mihin sä oot menossa? Siten taas vaihdetaan kuvia.

Tänään tuli S2-opettajien sähköpostilistalla tosi kiva linkkivinkki. EU-projektissa oli kehitelty kaikenlaisia hyödyllisiä, elämänmakuisia harjoituksia. Jos joltakulta on mennyt tämä ohi, kannattaa vilkaista: http://salpro.salpaus.fi/vema/Tetl-metodilehtinen.pdf. 

Lopuksi päivän parhaat naurut aiheuttanut väärinkäsitys. Opiskelijat ovat lähdössä huomenna Ikealle toisen opettajan kanssa. Puhuimme sinne menosta, kun eräs opiskelija kysyi, miksi he menevät Ikealle. Minä pidin tietysti viiden minuutin palopuheen siitä, että koulutuksen nimi on Työelämän suomea ja se tarkoittaa sitä, että tutustumme työelämään, erilaisiin firmoihin ja suomalaisiin työpaikkoihin, että kieltä opiskellaan joka paikassa eikä vain luokkahuoneessa jne. jne. Kun menimme tauolle, opiskelija tuli sanomaan, että hän tarkoitti vain, että miksi sanotaan, että mennään IkeaLLE eikä IkeaAN. :D (Kaiken lisäksi kollegani sanoi, että hän sanoo Ikeaan...)

Kana in your dreams!

Tänään oli taas oikein hauska päivä. Herja lensi suuntaan jos toiseenkin. Aamulla kertasimme ruumiinosia mm. Ryhmä toimimaan -kirjan vinkillä, jota hieman sovelsin. Siis musiikki soimaan ja opiskelijat kävelemään luokan keskelle. Joka kerta kun pysäytän musiikin, sanon, millaiset ryhmät he muodostavat. Esim. neljä nenää, kuusi peukaloa, kahdeksan nilkkaa jne. Oikein hauska tapa kerrata ruumiinosia! Varsinkin, kun he ymmärsivät, että ne ruumiinosat piti laittaa yhteen. Kun tulimme peppuun ja napaan, sanoin, ettei tarvitse koskea. Tässä vaiheessa minun piti tietysti kertoa kaikki mieleen tulleet synonyymit ensin mainitulle. Saman tien, kun olimme jo keskellä, lauloimme reippaalla maanantaiaamun äänellä (ja leikimme tietysti myös) Missä on peukalo? :) 

Kotitehtävänä heillä oli paljon tehtäviä samasta aiheesta, mm. ristikoita, joiden avulla sanoja vielä kerrattiin. Parane pian -fraasin opetin samalla. Nostin myös esiin hätänumeroon soittamisen. Tässä vaiheessa emme vielä harjoittele sitä, mutta kaikkien on hyvä tietää, mikä se on ja missä asioissa siihen voi soittaa - ja että soittaa voi myös ilman rahaa ja sim-korttia.

Aloitimme asuntoasioiden opiskelun ja vihdoin jo moneen kertaan esiin nousseet paikallissijat. Tänään opiskelimme eri huoneisiin liittyvää sanastoa Aamun kuvilla ja harjoittelimme sanomaan, missä mitäkin on. Joidenkin on vaikea ymmärtää, ettei eri kieliä voi verrata yks yhteen. Niin että aukottomasti voisi sanoa, että esim. englannin in, on ja at ovat aina suomessa jokin tietty sija. Onneksi toiset opiskelijat tulevat tällaisissa tilanteissa opettajan avuksi. Jossain vaiheessa vain peli pitää puhaltaa poikki ja sanoa, että nyt opiskellaan suomen kielen systeemi, unohda englanti! Tietysti lohdutin häntä, että minunkin on vaikea muistaa englannin prepositioita ja että suomessahan on onneksi vain kaksi sijaa näiden englannin kolmen tilalla - pieni tauko ja viaton katse kattoon - mutta - tietysti meillä on sitten aika monta muuta sijaa... Opiskelijat ovat jo oppineet tunnistamaan, milloin vitsailen heille suomen kielen "helppoudella". Otetaan se huumorilla! ;)

Harjoittelimme tänään asiaa vain muutamalla harjoituksella, mutta kaikessa rauhassa. Aamun kuvista he kyselivät toisiltaan, mitä eri huoneissa on. Tässä tuli yksi päivän hauskoista tilanteista, jonka avulla luultavasti kaikki muistavat sanan uuni. Eräs opiskelija sanoi toiselle: "Peruna ja kana ovat unissa." Minä tietenkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja totesin: "Peruna ja kana ovat sinun unissasi, mutta ei vielä uunissa! Peruna ja kana in your dreams!" Englannin avulla he tietysti tajusivat vitsin ja kaikkia nauratti, mitä opiskelijan oli tullut sanotuksi. Tämä sattuikin sopivasti ruokatuntia edeltävällä tunnilla, joten kun ruokatauon aika tuli, sanoin opiskelijalle: "Nyt voit laittaa perunan ja kanan uuniin. Hyvää ruokahalua!" 

Lisäksi leikkasimme taas Suomi sujuvaksi -kirjan kuvat paikoista ja niitä harjoiteltiin pareittain: Missä hän on? Mitä hän tekee siellä? Muutama muukin ihan perusharjoitus tehtiin, ja luettiin kirjan teksti, mutta kun en ollut ehtinyt kunnolla valmistautua päivään ja säntäilin kaikki tauot edestakaisin kopioimassa seuraavan tunnin harjoituksia ja huomiselle etätehtäviä, ei päivästä tullut mikään hyvin suunniteltu kokonaisuus. Päästiin kuitenkin hyvin alkuun näiden asioiden kanssa. 

Torstaina jatketaan tämän ryhmän kanssa, nyt keskityn pari päivää työharjoittelusta palanneen ryhmäni loppuarviointiin. Upeita uutisia sainkin tänään, peräti neljä heistä on työllistynyt työharjoittelupaikkaansa! Tällaisena aikana se on loistava tulos! :) 

Suomen mestari

Olen onnekas, kun oppilaitokseni on päättänyt käyttää jokaisessa koulutuksessa oppikirjaa. Siitä on opettajalle todella paljon apua, mutta myös opiskelijalle iloa, kun kaikki perusasiat ovat kansien välissä eikä ole vain valtava kasa irtopapereita. Tässäpä siis pieni arvio käyttämästäni oppikirjasta. 

Suomen mestari 1 lisämateriaaleineen on ehkä paras tähän mennessä S2-opetukseen tehty alkeisoppikirja ja käytän sitä mielelläni. Se on visuaalisesti kaunis, värikäs ja selkeä. Eri osiot on eroteltu väreillä ja koko kirja noudattaa samaa rakennetta. Kaikki kielen osa-alueet on otettu hyvin huomioon. Kirjassa on paljon toiminnallisia harjoituksia ja varsinkin lisäharjoituksina on runsaasti erilaisia pelejä. Ei ole jääty yhden tehtävätyypin loukkuun, vaan aina tulee uusiakin tehtävätyyppejä. Opettajan ei tarvitse itse keksiä kaikkea suullista ja toiminnallista, vaan käytettävissä on runsaasti valmista, kirjan aihepiireistä ja sanastosta tehtyä materiaalia. 

Kirjan sanasto on nykyaikaista (ei leninki vaan mekko!) ja alusta asti siinä käytetään monia tavallisia idiomeja ja fraaseja. Kirjan lopussa on myös puhekieltä ja siihen liittyviä tehtäviä (jotka tosin eivät aivan vastaa minun käsitystäni puhekielestä). 

Kielioppi taas on esitelty selkeämmin kuin monessa vanhemmassa oppikirjassa. Turhia koukeroita ja poikkeuksia vältetään ja keskitytään olennaisen asian selittämiseen mahdollisimman ymmärrettävästi. Tehtävät etenevät helpommasta vaikeampaan ja jokaisen kappaleen lopussa on koko aihepiirin kokoavia kommunikatiivisia tehtäviä.

Kirjan jokaisessa kappaleessa on varsinaisen tekstin lisäksi Puhutaan-osio, jossa käydään keskusteluja erilaisissa arkipäivän tilanteissa. Ne kartuttavat opiskelijalle hyödyllistä sana- ja ilmausvarastoa.

Kirja on siis kaikin puolin käytännönläheisempi kuin moni aiemmin julkaistu oppikirja. Ja harjoituksia on PALJON, se lienee suurin ero toiseen hyvään alkeisoppikirjaan (Hyvin menee 1).

Mutta eihän mikään kirja ole täydellinen. Opettamista vaikeuttaa jonkin verran kirjan rakenne, jossa ensin tulee teksti ja sanasto, sitten kielioppi ja lopuksi kaikki harjoitukset peräjälkeen. Varsinkin ensimmäistä kertaa kirjaa käyttävän opettajan pitää katsoa tarkasti harjoitukset, eli missä harjoitellaan mitäkin ja mitkä asiat pitää opettaa, ennen kuin tietty harjoitus voidaan tehdä. No, ainahan opettajan pitäisi katsoa harjoitukset ensin läpi, mutta kiireessä tulee tehtyä joskus virhearviointeja ja sitten täytyy vain pyytää opiskelijoilta anteeksi, kun tuli teetettyä joku tehtävä liian varhain.

Tekstit ovat mielestäni liian lyhyitä suhteessa kieliopin ja harjoitusten määrään ja sanasto karttuu liian hitaasti. Kielioppia tulee liikaa ja liian nopeasti (varsinkin kirjasarjan toisessa osassa). Kirjassa mainittu taitotasotavoite on myös mielestäni hieman liian matala siihen nähden, millaista kielioppia siinä opetetaan. Sinänsä kirjassa tehdyt, aiemmista kirjoista poikkeavat ratkaisut kuten astevaihtelun ja monikon partitiivin opettaminen heti alkeisvaiheessa ovat mielestäni perusteltuja, koska niitä kielen käyttäjä tarvitsee alusta alkaen. Esimerkkejä rakenteiden käytöstä saisi sen sijaan olla enemmän itse teksteissä.

Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan kielen oppiminen on ennen kaikkea sanaston oppimista. Siksi opetankin runsain määrin sanastoa kirjan ulkopuoleltakin. Alkuvaiheessa sanastoa tulee siis paljon, mutta kokemukseni mukaan opiskelijat omaksuvat sanastoa hurjan nopeasti. Miksikö? Koska he tarvitsevat sitä! He janoavat uusia sanoja, joiden avulla he pystyvät kertomaan enemmän. Kielioppia siihen ei välttämättä (alkuvaiheessa!) niin paljon tarvita, kyllähän peräkkäin laitetuista sanoistakin pystyy melko hyvin ymmärtämään, mitä toinen ajaa takaa. Pelkkien muotojen avulla taas ei pysty sanomaan oikeastaan yhtään mitään.  

Kirjan vahvuus on siis sen kommunikatiivisuus ja erilaisten puhumisharjoitusten runsaus. Ymmärtämistehtävät sen sijaan ovat valitettavasti lähes luokattoman huonoja. Jonkin verran koulutusta ymmärtämistehtävien tekemiseen saaneena olen huomannut niissä paljon puutteita. Ne eivät noudata edes perusohjeita, joita ymmärtämistehtävien tekemiseen annetaan. Myönnän, että ymmärtämistehtävien tekeminen on haastavaa. Kirjan tekemisessä olisi kuitenkin kannattanut käyttää apuna arvioimisen asiantuntijaa. 

Vikaa on myös äänitteen lukijoissa, joista osalta puuttuu luonnollinen intonaatio.

Opettajajohtoisessa opetuksessa huonoksi puoleksi täytyy lukea myös se, että kirjan lopussa ovat tehtävien oikeat vastaukset. Ne ovat siellä tietysti itseopiskelijaa varten, mutta opettajajohtoista opetusta varten erillinen vihkonen olisi ollut parempi ratkaisu. Jos ja kun opiskelija huomaa vastaukset, hän voi vastoin omaa etuaan käyttää sitä turhan aikaisessa vaiheessa hyväksi.

Nyt joku voi tietysti todeta, että tee itse parempi! No, enpä taida tehdä. Kunnioitan suuresti jokaista, joka jaksaa tehdä oppikirjan tai peräti oppikirjasarjan. Se vaatii valtavan määrän työtä, josta ei käsittääkseni Suomen myyntimäärillä saa edes kovin kummoista tuntikorvausta. Jospa joku vielä tekisi nimenomaan kotoutumiskoulutusta varten ajanmukaisen, funktionaalisen oppikirjan. Siihen asti käytän tyytyväisenä Suomen mestaria, omia tehtäviäni väliin lisäillen.

Lopuksi pari silmiinpistävää yksityiskohtaa kirjasta. Eräässä lisäharjoituksessa on lause: Kurssilla minä en seiso, vaan istun koko päivän. Siis oikeesti! Tässä kohtaa minun on aina pakko huomauttaa, että eihän tämä ole totta, ainakaan minun kurssillani. Jos joskus istumme kokonaisen päivän, se on ollut huono päivä ja koen epäonnistuneeni opetuksen suunnittelussa. Toinen huomio tuli tänään opiskelijalta. Tarkastimme kotitehtävän, jossa joku kertoi, miten hänen työpäivänsä etenee. Opiskelija totesi: "Jos minä olen hänen pomo, minä annan hänen saappaat." Toisin sanoen, jos hänellä olisi työntekijä, joka keskittyy lähinnä kahvin juomiseen ja työkaverin kanssa rupatteluun, hän saisi kenkää. ;) Olin muuten tyytyväinen tuohon, miten hienosti opiskelija osasi ilmaista asian. :)