Yllätys

Huumorissa tärkeää on yllättäminen. Lähes yhtä tärkeää se on opetuksessa. Ei saa jumiutua samoihin kaavoihin, vaan opiskelijat täytyy aika ajoin herättää tekemällä jotakin tavallisesta poikkeavaa. Koulutuksen alussa sitä tekee tietysti lähes joka päivä, jos opiskelijat ovat tottuneet hieman perinteisempään kielenopiskeluun. 

Tänään yllätin opiskelijat musiikkivalinnalla. Opiskelimme sääfraaseja ja kun he tekivät pientä kirjallista tehtävää, laitoin CD:ltä soimaan säämusiikkia eli myrskyn ääniä. Sainkin aikaan yllättyneitä, huvittuneita ilmeitä.

Viime viikolla aloimme opiskella adjektiiveja ja tänään laajensimme sitä varastoa lisää. Alussa, kun sanastoa tulee tosi paljon, opiskelemme sitä ns. lapputekniikalla. Kopioin opiskelijoille A4-kokoisen sivun verran kuvia, jotka he leikkaavat yksittäisiksi kuviksi ja kirjoittavat lapun toiselle puolelle sanan. Sitten he kyselevät toisiltaan: "Millainen tämä mies on?". Tehtävää helpottaa se, että oikea vastaus on lapun toisella puolella, jolloin pari voi tarkistaa, menikö oikein. Samoilla lapuilla he voivat harjoitella kotona itsekseen. Kopioin erilaiset sanat ja esimerkiksi eri verbityypit eriväriselle paperille. Sitten annan heille vanhat kirjekuoret, joihin he säilövät nämä lappusensa. Oikein hyvä kuvien lähde on Suomi sujuvaksi -kirja. 

Adjektiivien harjoitteluun hauska toiminnallinen keino on myös, että jokainen saa yhden adjektiivin, joka pitää liimata sellaiseen esineeseen tai ihmiseen, josta juuri se adjektiivi tulee mieleen. Opettaja sai tällä kertaa adjektiivit iloinen ja ahkera. :) Huomenna voisimmekin kertauksen vuoksi kokeilla adjektiivien esittämistä pantomiimina. 

Loppuviikosta opiskelimme myös maantieteellisiä nimiä sekä genetiiviä niiden yhteydessä. Esimerkiksi: "Mikä on Suomen pääkaupunki?" tai: "Minkä maan pääkaupunki on Berliini?". Euroopan maiden nimetkin pitäisi oppia suomeksi, ja hassua kyllä, myös niiden pääkaupungit, koska niiden nimet on suomalaistettu. Näitä harjoittelimme paitsi opiskelijoiden omien kotimaiden kautta, myös erilaisten karttojen avulla. 

Koska on mielestäni tärkeää arvostaa opiskelijoiden omaa taustaa, he piirsivät oman maansa lipun, laittoivat sen nastalla maailmankartalle ja kertoivat samalla kotimaastaan: "Tämä on Suomen lippu. Olen kotoisin Suomesta. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Se on Etelä-Suomessa." Fraasit olivat taululla näkyvissä, joten he voivat tukeutua siihen. 

Värejä harjoittelimme luonnollisesti muillakin väritystehtävillä. Ne saattavat tuntua lapselliselta keinolta, mutta yllättävää kyllä, myös korkeasti koulutetut aikuiset pitävät väritystehtävistä. Joku lääkärikin saattaa hyvin antaumuksella värittää kuvaa jopa 45 minuuttia. Yritän käyttää oppimiseen kaikkia kanavia, eikä luovuuden käyttäminen ole ollenkaan huonoimmasta päästä.

Kun opiskelemme uutta sanastoa, laitan luokan seinälle aiheeseen liittyviä kuvia, jotka olen kopioinut kuvasanakirjasta. Nyt siellä on värejä, adjektiiveja, ilmansuunnat ja sääsanastoa. Kaikkia sanoja ei tarvitse opiskella erikseen, aiheesta kiinnostuneet voivat itse opiskella lisää näistä seinätauluista. Jotkut kuvaavat niitä omalla kännykkällään tai tabletillaan.

Sääsanastoa harjoittelimme mm. karttojen avulla. Ensin valmiista kartasta, sitten opiskelijat piirsivät itse sääennusteen ja kyselivät sitä pariltaan. 

Opiskelimme myös kuukausia ja vuodenaikoja. Pyörittelemme sanoja ja fraaseja niin pitkään, että ne alkavat tuntua helpoilta. Kuukausilaulu on ehdoton, olen itse kehittänyt siihen myös leikin. Juu, tuli taas huvittuneita ilmeitä, mutta kyllä he lähtevät mukaan. :)

Päivän lopuksi opiskelijat laittoivat oikeaan järjestykseen kuvat, joista jokainen kuvasi yhtä kuukautta. Tämänkin olen kopioinut kuudelle eri värille ja laminoinut. Kuvat ovat kopioitavasta materiaalista nimeltä Otetaan selvää. Siinä on paljon hyödyllisiä keskusteluharjoituksia. Huomenna sitten kirjoitamme jokaisesta kuvasta muutaman lauseen. Mitä ihmiset tekevät tammikuussa, helmikuussa jne. Saadaan taas lisää sanoja ja verbejä käyttöön!

Värillinen maailma

Melkein vapaapäivä. ;) Tänään ryhmässäni oli toinen kouluttaja, joka perehdyttää heitä suomalaisen yhteiskunnan saloihin. Siispä minä vietin päiväni jumpassa sekä kotona kokaten ja lähdin vasta iltapäivällä töihin pitämään iltakurssilaisille kielistudio-opetusta. 

Viisi ensimmäistä opettajavuotta tein rinnan päivä- ja iltaopetusta, ja vielä viime talvenakin pidin yhden lyhyen iltakurssin, mutta tänä syksynä päätin, että nyt saa riittää. Minulla on kotona pieni tyttö, jonka arkea en halua sotkea epäsäännöllisellä työrytmillä, joten nyt pidän koko syksynä yhteensä neljä kielistudioiltaa. Ihanaa, kun saa keskittyä vain yhteen ryhmään!

Unohdinkin mainita kotoutumiskoulutuksesta, että se on työvoimapoliittista koulutusta, joten opiskelua on viitenä päivänä viikossa, lähiopetusta viisi tuntia päivässä ja etätehtäviä kaksi tuntia. Minä opetan omaa ryhmääni useimmiten neljä päivää viikossa ja yhtenä päivänä on yleensä työelämä- ja yhteiskuntataitojen opetusta ja joskus ATK:ta. Itselleni ilmaantuu näille ns. vapaapäiville kalenteriin aina kaikenlaista muuta tehtävää, kuten koulutusta, kokouksia, muiden ryhmien sijaistamista tai testaamista. Toki joskus pidämme tytön kanssa ylimääräisen vapaapäivän ja teemme yhdessä jotain kivaa.

Eilen aloitimme ryhmässäni portfoliotyöskentelyn. Se tarkoittaa sitä, että kaikki materiaali, jota opiskelijat tuottavat koulutuksen aikana, talletetaan kansioon. Helpoimmin sinne löytävät tiensä kirjalliset tuotokset, mutta tallennamme toki myös puhetta ja puhe-esityksiä tikulle. Kun koulutus loppuu, opiskelija saa portfolion mukaansa ja voi sen avulla esitellä oppimisprosessiaan ja osaamistaan, kun hakee seuraavaa kurssia tai työtä (tai kotona suomalaiselle puolisolle).

Uskomattoman hienoja tuotoksia he saavatkin aikaan! Mukanahan on vaikka minkä alojen asiantuntijoita, joten tietoteknisiltä taidoiltaan monet ovat paljon edistyneempiä kuin minä. Ohjaan vain heitä tekemään niitä suomen kielellä (tai siis ATK-opettaja opettaa ohjelmat, minä annan tehtävät). Esimerkkejä aikaisempien vuosien tuotoksista: Power Point -esitys omasta kotimaasta, Word-tiedosto jonkin kaupungin historiasta tai nähtävyyksistä, Word-tiedosto oman maan ruokareseptistä, puhelimella tai sanelimella äänitetty keskustelu (radiohaastattelu tms.)... Esittelen projektit täällä sitä mukaa, kun niihin asti pääsemme. Tarkoitus on laajentaa tällaista toimintaa entisestään ja siirtää vastuuta oppimisesta opiskelijoille itselleen. 

Tähän mennessä he ovat kirjoittaneet tekstin "Minä olen..." ja toisen, "Hän on...", johon leikattiin kuvia aikakauslehdestä. Ne esiteltiin ensin muille luokan edessä ja laitettiin sitten tietysti luokan seinälle esille, ja kun ne saavat väistyä uusien tieltä, ne liitetään portfolioihin. Teetän seinälle laitettavat työt aina väripaperille, niin niitä on mukavampi katsella. 

Käytän muutenkin paljon värillistä paperia (suggestopedian oppeja tämäkin, joskin käytin niitä jo ennen kuin siitä tiesinkään). Värit ja kuvat stimuloivat aivoja ihan eri tavalla kuin musta teksti valkoisella paperilla. Eräs kollegani oli hieman skeptinen tämän asian suhteen. Sitten tein hänen kanssaan pari tuntia uusia materiaaleja ja käsittelimme koko ajan erivärisiä papereita. Lopulta hän totesi, että kyllähän se aika virkistävää on, kun maailma on värillinen. Valkoinen alkaa näyttää aika tylsältä. 

Olen itselleni tehnyt sellaisia värikoodeja kuin keltainen = kielioppi, sininen = sanasto. En tiedä, ovatko opiskelijat näitä värikoodeja huomanneet, mutta varmasti heidänkin on helpompi etsiä jotain paperia isosta pinosta, kun muistavat, että se oli oranssilla paperilla. Parikeskusteluharjoituksissa kahden värin käyttäminen on kätevää: A:lle vaaleanpunainen, B:lle violetti. Näin muistaa papereita jakaessaankin antaa joka toiselle erivärisen paperin.

Myös pelit kannattaa tehdä väreissä. Kun teen esimerkiksi kuusi samanlaista peliä ja kopioin ne erivärisille papereille, korttien lajittelu sujuu helposti, kun löydän heti yhteenkuuluvat osaset. Säästän hurjasti aikaa verrattuna siihen, että alkaisin aina valkoisia lappusia järjestelemään. Monikäyttöiset materiaalit laminoin saman tien, ei tarvitse sitten niitä hikisissä käsissä rypisteltyjä papereita heittää pois ja tehdä seuraavalla kerralla uusia. "Work smart, not hard!" ;)

Pelihyllyni järjestely on vielä vähän kesken. Nykyään ne ovat jotakuinkin siinä järjestyksessä, jossa niitä tarvitsen, mutta joskus saattaa käydä niin, etten muistakaan jonkin pelin olemassaoloa, ja jälkeen päin harmittaa, että jäi hyvä peli käyttämättä. Kunhan ehdin, järjestän ne aiheenmukaisesti, niin voin aina tarkistaa, mitä pelejä tästä aiheesta olikaan valmiina.

Löysin muuten tänään tällaisen vastaperustetun sivuston, josta saattaa jatkossa olla iloa äidinkielen- ja S2-opettajille: http://materiaalikansio.fi :) Vinkit jakoon!