torstai 12. kesäkuuta 2014

Opettajan ääni

Olette ehkä huomanneet, että tämän alkukesän aikana on ollut liikkeellä kesäflunssaa, joka on vienyt äänen yhdeltä jos toiselta. Se pöpö löysi minutkin ja täällä sitä istutaan taas kotona, toista viikkoa. Viime viikolla ehdin yhden päivän torkkua työpaikalla, sitten tuli kurkku kipeäksi ja jouduin jäämään kotiin. Perjantaina lähti ääni kokonaan, joten tämän viikon olen lepuuttanut ääntä kotona. 

Olipahan kokemus sekin, yrittää kommunikoida ilman ääntä. Tein äänettömyyteni aikana monta hyödyllistä havaintoa. Ensinnäkin, lukutaidottoman 4-vuotiaan kanssa kommunikointi elekielellä on haastavaa. Tässä on tietysti se hyvä puoli, että toinen vanhempi saa hoitaa puhepuolen lapsen kanssa. Tulee ikään kuin vapautetuksi kasvatuksesta. 

Toiseksi, puhumaton henkilö sivuutetaan keskusteluissa hyvin äkkiä. Jotkut jaksavat odottaa, kun toinen kirjoittaa asiansa (kiitos automaattisesta tekstinsyötöstä!). Toiset alkavat puhua vain sille, joka vastaa. Keskusteluissa jää helposti ulkopuoliseksi ja äkkiä tulee tunne, kuin muut pitäisivät vähän tyhmänä, koska vastaus tulee niin hitaasti. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun käytin lastani lääkärissä ja hänen kummitätinsä lähti mukaan "ääneksi". Vaikka kuinka nyökyttelin lääkärille, että olen ymmärtänyt, hän suuntasi suurimman osan puheestaan kummitädille.

Tämäpä olikin tarpeellinen muistutus minulle siitä, miltä kielitaidottomasta maahanmuuttajasta tuntuu, kun ei voi osallistua keskusteluihin omista asioistaan. Kun käyttää tulkkia, on helpompaa suunnata katse ja puhe tulkille, vaikka itse asiassa hän on vain "kone", joka kääntää puheen. Katse ja puhe pitäisi aina suunnata sille henkilölle, jolle puhutaan. Vaikka hän ei pysty sitä edes ymmärtämään sillä hetkellä eikä vastaa välittömästi. Eikä hän ole tyhmä, vaikka hän ei puhu samaa kieltä minun kanssani. Omalla äidinkielellään hän voi olla vaikka kuinka älykäs ja henkevä keskustelija.

Opettajalle ääni on tietysti välttämätön työväline, siksipä sairauslomaa tulikin heti viikko lisää. Riskiä tilanteen pahentumisesta ja äänihuulten vaurioitumisesta ei kannata ottaa.

Olin tähänastisella urallani onnistunut välttämään äänenmenetyksen. Siitä on varmasti kiittäminen luentoa, jolla kävin urani alkupuolella Educa-messuilla. Sain hyviä käytännön vinkkejä siitä, miten ääntä kannattaa käyttää ja säästää. 

Tässäpä teillekin tärkeimmät mieleeni jääneet äänenhuollon vinkit opettajalle:
  • Juo vettä riittävän usein. Pidän itse aina vesipulloa tai -lasia mukanani, niin luokassa kuin muuallakin. Juon noin lasillisen vettä yhden oppitunnin aikana. Näin äänihuulet pysyvät kosteina.
  • Puhu aina suoraan eteenpäin. Pidä puhuessasi hyvä ryhti. Älä puhu kävellessäsi tai pää taivutettuna sivulle. Eli kun kävelet luokan läpi, älä puhu samalla. Puhu vasta, kun olet pysähtynyt ja kääntynyt kuulijoihin päin. (Näin saat kuulijat myös keskittymään paremmin sanomaasi.)
  • Lämmittele ja avaa ääntäsi aamulla ennen tunteja. Tähän pätevät samat ohjeet kuin laulajillekin. Kielen mongerrusta, rallattelua jne. (Tämä minulta useimmiten unohtuu.)
  • Älä yski tai ryi, juo mieluummin vettä.
  • Hengitä välillä syvään ja pidä taukoja puheessa. Näin saat taas kuulijatkin tarkkaavaisemmiksi.
  • Älä kuiskaa äläkä huuda.
  • Vältä taustamelua, joka "syö" äänesi. Sulje luokan ikkuna ja laita musiikki hiljaiselle silloin, kun puhut. 
  • Hiljennä opiskelijat, ennen kuin puhut itse, älä yritä huutaa heidän äänensä yli. Eräs toimiva keino on olla hiljaa niin kauan, kunnes opiskelijat alkavat ihmetellä, miksi se nyt on hiljaa. Usein merkitsevä katse riittää ja saa porukan nauramaan. Jos ei muuten, niin toiset opiskelijat huomauttavat hälisijöille. Eräs kollegani käyttää keskustelun keskeyttämiseen pientä lehmänkelloa, jonka taisi saada opiskelijoiltaan lahjaksi. Myös käsien taputtaminen toimii.
  • Ja tietenkin: älä mene sairaana töihin!
Äänekkäitä oppitunteja! :)

2 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä! Mulla väsyi ääni uran alkuvaiheessa helposti ja vieläkin huomaan, että jos jännitän, niin käy helpommin. Jos esimerkiksi opetan uutta ryhmää, saatan huomaamattani väsyttää ääntäni turhaan, varmaan kailottamalla tavallista kovempaa tai unohtamalla hengittää tai juoda. Mutta tosiaan vesipullo on korvaamaton kaveri!

    Toivottavasti ääni palaa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, uuden ryhmän kanssa ei muista yhtä usein pysähtyä, hengittää ja juoda. Mutta hyvillä rutiineilla pääsee pitkälle.

      Tällaiselle kurkkukivulle vain ei voi mitään, jäin heti kotiin enkä edes lähtenyt koettamaan onneani. Silti ääni meni, se taitaa olla tälle flunssalle tyypillistä. Nyt ääni on palannut, joskin on hieman matalampi vielä. Kurkkukipu sen sijaan ei ole jättänyt minua vieläkään kokonaan rauhaan. Toivottavasti maanantaihin mennessä sentään!

      Poista