Kun olimme opiskelleet myös kasvojen osat ja katsoneet siihen liittyvän Power Point -esityksen, opiskelijat saivat paritehtävänä piirrostehtävän (kiitos kollegalleni tästä!), jossa toinen lukee, miltä henkilö näyttää ja toinen piirtää kasvot munanmuotoiseen pohjaan sanelun mukaan. Tämä on aina superhauska tehtävä! Nauruntirskahdukset tihenevät sitä mukaa, kun kuvat valmistuvat. Lopuksi ripustamme kuvat tietysti seinälle galleriaksi, joka naurattaa kaikkia joka kerta, kun niitä katselee. :D Tässä pääsevät loistamaan taiteelliset opiskelijat, jotka eivät välttämättä aina kielenopiskelussa loista taidoillaan. Hyvää itsetunnonvahvistusta heille ja muille muistutus siitä, että jokainen on hyvä jossain. Samalla saadaan molemmat aivopuoliskot käyttöön suggestopedian oppien mukaisesti.
Opiskelimme myös perussairauksia ja tunnin lopuksi lauloimme ja leikimme tietysti Huugiguugin, joka nauratti opiskelijoita aika lailla!
Olen jo pitkään ajatellut, että tekstilajien opettamiseen minun pitäisi panostaa enemmän. Toki olen niitä jonkin verran käyttänyt, mutta enemmänkin voisi, ja järjestelmällisemmin. Aihe tuli taas alkuviikosta esille, kun olin Opetushallituksen järjestämässä kaksipäiväisessä koulutuksessa. Siitä inspiroituneena otinkin tänään iltapäivällä vähän tekstilajeihin perehtymistä. Viime viikolla olimme katselleet jo mainoksia, mikä oli yllättävän hedelmällistä. Niinkin pienistä teksteistä voi oppia aika paljon uutta sanastoa! Tehtävänä oli silloin etsiä parin kanssa paikallislehdestä mainos ja siitä seuraavat tiedot:
- Mikä kaupan/firman nimi on?
- Missä se sijaitsee?
- Milloin se on auki?
- Mitä siellä myydään?
- Mitä on tarjouksessa? Kuinka iso alennus (%) on?
Lopuksi jokainen pari esitteli etsimänsä mainoksen muille.
Tänään tutustuimme ensin yhteen ilmoitukseen, joka kertoi Infopankki-portaalista (kiitos toiselle kollegalle!). Mietimme, mikä ero on ilmoituksella ja mainoksella. Sitten etsin netistä muita ilmoituksia Googlen kuvahaulla ja listasimme, millaisia ilmoituksia on olemassa (ensi kerralla tästä voisi tehdä vaikkapa miellekartan).
Sen jälkeen tutustuimme yhteen uutiseen, josta opiskelijoiden piti etsiä seuraavat tiedot:
- Mitä tapahtui?
- Missä tapahtui?
- Milloin tapahtui?
Mietimme, millaista lukustrategiaa kannattaa käyttää, kun lukee uutista, josta ei vielä voi eikä tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. Harjoittelemme kurssilla usein näiden keskeisten tietojen etsimistä ja yritän samalla siedättää heitä siihen, että jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää eikä etsiä sanakirjasta.
Lopuksi annoin jokaiselle paperin, jolle oli kopioitu yksi jokaista em. tekstilajia. Nyt tehtävänä oli ensin tunnistaa, mikä niistä on ilmoitus, mainos ja uutinen. Sitten jokaiseen tekstilajiin oli tehty kysymykset. Mainoksen ja uutisen kysymykset olivat kutakuinkin samat kuin yllä, lisäksi ilmoituksesta kysyttiin:
- Mitä tapahtuu?
- Missä tapahtuu?
- Milloin tapahtuu?
- Mitä sinun täytyy tehdä, jos haluat osallistua tapahtumaan?
- Miten saat lisätietoa?
Näitä tehtäviä he tekivät yhdessä parin kanssa. Viimeisestä tehtävästä oli kolme erilaista versiota. Emme ehtineet tänään purkaa niitä, joten huomenaamuna he saavat kertoa muille omista teksteistään.
Mielestäni on tärkeää, että tämäntyyppiset tehtävät puretaan aina yhdessä. Silloin tehtävää ei ole tehty suoraan mappi Ö:hön, vaan sillä on oikeasti merkitystä. Samalla saa tietysti puhe- ja esiintymisharjoitusta suomeksi, kun kertoo koko ryhmälle tuotoksestaan. Näitä voi myös kerätä portfolioonsa.
Eilen purimme yhteisesti kirjan kuvasta tehdyt dialogit, joista tulikin taas hulvattoman hauskoja! :) Kotona tehdyt kirjoitustehtävät puretaan yleensä niin, että ne luetaan parille ennen kuin palautetaan opettajalle. Kokeissa tehtyjä hyviä kirjoitelmia näytän opiskelijoiden luvalla muille esimerkkeinä.
Tänä aamuna pidin pienen verbikokeen. Sen annoin opiskelijoille korjattavaksi, niin että jokainen korjasi vieruskaverinsa paperin. Samalla kun säästän omaa työtäni, he saavat nähdä, että muutkin tekevät virheitä. Ja korjatessaan itse oppivat paremmin kuin opettajan tekemiä korjauksia katsoessaan. Muuten en kokeissa testaa erikseen kielioppia, mutta joskus saatan yksittäisestä asiasta pitää tällaisen pienen kertauskokeen.
Lopuksi on pakko hehkuttaa, että en lakkaa ihastelemasta erään opiskelijani taitoa omaksua kieltä! Hän on lapsuudestaan kaksikielinen nuori mies, joka puhuu sujuvasti myös kolmatta kieltä. Joka päivä hän kysyy uskomattoman hyviä kysymyksiä, kerää näin itselleen kielitietoa - ja muuttaa sen hetkessä kielitaidoksi! Käyttää seuraavana päivänä suvereenisti näitä vastaoppimiaan sanoja ja fraaseja toisessa yhteydessä. VAU!
Naamanpiirustustehtävässä on mulla käynyt usein niin, että joku opiskelijoista yllättää muut (ja minut) aivan täysin: tuo tyyppihän on tosi lahjakas piirtämään! Joku osaa tehdä pienillä kynänvedoilla visuaalista puskafarssia niin, että koko porukka nauraa kuvalle kyyneleet silmissä. Toinen keskittyy värien käyttöön tai taiteelliseen näkemykseen. Kerran eräs aiemmalta ammatiltaan kampaaja piirsi omaan työhönsä niin huolelliset meikit ja korut, että kaikki huokailivat ihastuksesta. Erityisen tärkeää tämä oli siksi, että kyseinen opiskelija ei oikein pärjännyt kurssilla muuten.
VastaaPoistaVoisikohan saman tehtävän tehdä vielä toisin päin - niin, että opiskelija piirtäisi itse kuvan ja sitten selittäisi muille, minkä näköinen tämä ihminen on. Silloin luovuus pääsisi irti vielä paremmin, kun ei tarvitsisi noudattaa opettajan laatimaa ohjeistusta henkilön ulkonäöstä.
Vielä kun keksisi, miten saada opiskelijoiden liikunnalliset, kädentaidolliset ja musikaaliset kyvyt esiin samalla tavoin. Olisi ihanaa, että kaikki pääsisivät loistamaan jossain. Ehkä halukkaat voisivat pitää toisilleen pienen toimintatuokion, vaikka huovutusta, juoksutekniikkaa, tanssia, musisointia tai hiilellä piirtämistä?
Samanlaisia kokemuksia olen saanut tuosta piirtämistehtävästä oikeastaan joka kerta. :) Miksei sitä voisi tehdä toisinkin päin. Tuossa yksi hauskuus syntyy kyllä myös siitä, että puolella porukasta oli samanlaiset ohjeet, mutta kuvista tulee hyvinkin erinäköisiä.
PoistaNoita muita taitoja tulee harvemmin saatua esiin muulloin kuin erityisinä toimintapäivinä. Esim. ruokapäivänä tai muissa juhlissa usein joku opiskelija laulaa (omalla kielellään tai englanniksi) tai tanssii. Liikuntapäivinä taas pääsevät taitonsa näyttämään liikunnalliset. Ainakin viime kesänä mölkkypelissä loisti juuri se, joka ei tunneilla muuten juuri loistanut. On tärkeää, että jokainen pääsee joskus näyttämään omaa osaamistaan! Pitäisi vain tosiaan keksiä enemmänkin tilaisuuksia siihen.
Meille tuli juuri iso pino erivärisiä silkkipapereita askarteluun. En osaa itse tehdä niistä mitään, pitää varmaan antaa opiskelijoille vapaat kädet. Koskaan ei voi tietää, mitä niistä heidän käsissään syntyy.