Hassuja naamoja ja asiatekstejä

On aina yhtä hauskaa opettaa ruumiinosia ja sairauksia. Niitä voi opettaa niin elävästi ja toiminnallisesti, leikkien ja laulaen. Tänään opiskelimme perusasiat, ihan vain siksi, että opiskelijat osaisivat vaikkapa kirjoittaa opettajalle tekstiviestissä tai ehkä jopa kertoa lääkärissä, mikä heitä vaivaa. Ruumiinosat opiskelimme ensin Aamun kuvien avulla. Sitten lauloimme ja jumppasimme Fröbelin palikoiden tahdissa Pää, olkapää, peppu... Saivat nämäkin opiskelijat ensikosketuksen tähän lempibändiini. ;) 

Kun olimme opiskelleet myös kasvojen osat ja katsoneet siihen liittyvän Power Point -esityksen, opiskelijat saivat paritehtävänä piirrostehtävän (kiitos kollegalleni tästä!), jossa toinen lukee, miltä henkilö näyttää ja toinen piirtää kasvot munanmuotoiseen pohjaan sanelun mukaan. Tämä on aina superhauska tehtävä! Nauruntirskahdukset tihenevät sitä mukaa, kun kuvat valmistuvat. Lopuksi ripustamme kuvat tietysti seinälle galleriaksi, joka naurattaa kaikkia joka kerta, kun niitä katselee. :D Tässä pääsevät loistamaan taiteelliset opiskelijat, jotka eivät välttämättä aina kielenopiskelussa loista taidoillaan. Hyvää itsetunnonvahvistusta heille ja muille muistutus siitä, että jokainen on hyvä jossain. Samalla saadaan molemmat aivopuoliskot käyttöön suggestopedian oppien mukaisesti.

Opiskelimme myös perussairauksia ja tunnin lopuksi lauloimme ja leikimme tietysti Huugiguugin, joka nauratti opiskelijoita aika lailla!

Olen jo pitkään ajatellut, että tekstilajien opettamiseen minun pitäisi panostaa enemmän. Toki olen niitä jonkin verran käyttänyt, mutta enemmänkin voisi, ja järjestelmällisemmin. Aihe tuli taas alkuviikosta esille, kun olin Opetushallituksen järjestämässä kaksipäiväisessä koulutuksessa. Siitä inspiroituneena otinkin tänään iltapäivällä vähän tekstilajeihin perehtymistä. Viime viikolla olimme katselleet jo mainoksia, mikä oli yllättävän hedelmällistä. Niinkin pienistä teksteistä voi oppia aika paljon uutta sanastoa! Tehtävänä oli silloin etsiä parin kanssa paikallislehdestä mainos ja siitä seuraavat tiedot:

- Mikä kaupan/firman nimi on?

- Missä se sijaitsee?

- Milloin se on auki?

- Mitä siellä myydään?

- Mitä on tarjouksessa? Kuinka iso alennus (%) on?

Lopuksi jokainen pari esitteli etsimänsä mainoksen muille.

Tänään tutustuimme ensin yhteen ilmoitukseen, joka kertoi Infopankki-portaalista (kiitos toiselle kollegalle!). Mietimme, mikä ero on ilmoituksella ja mainoksella. Sitten etsin netistä muita ilmoituksia Googlen kuvahaulla ja listasimme, millaisia ilmoituksia on olemassa (ensi kerralla tästä voisi tehdä vaikkapa miellekartan). 

Sen jälkeen tutustuimme yhteen uutiseen, josta opiskelijoiden piti etsiä seuraavat tiedot:

- Mitä tapahtui?

- Missä tapahtui?

- Milloin tapahtui?

Mietimme, millaista lukustrategiaa kannattaa käyttää, kun lukee uutista, josta ei vielä voi eikä tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. Harjoittelemme kurssilla usein näiden keskeisten tietojen etsimistä ja yritän samalla siedättää heitä siihen, että jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää eikä etsiä sanakirjasta.

Lopuksi annoin jokaiselle paperin, jolle oli kopioitu yksi jokaista em. tekstilajia. Nyt tehtävänä oli ensin tunnistaa, mikä niistä on ilmoitus, mainos ja uutinen. Sitten jokaiseen tekstilajiin oli tehty kysymykset. Mainoksen ja uutisen kysymykset olivat kutakuinkin samat kuin yllä, lisäksi ilmoituksesta kysyttiin:

- Mitä tapahtuu?

- Missä tapahtuu?

- Milloin tapahtuu?

- Mitä sinun täytyy tehdä, jos haluat osallistua tapahtumaan?

- Miten saat lisätietoa?

Näitä tehtäviä he tekivät yhdessä parin kanssa. Viimeisestä tehtävästä oli kolme erilaista versiota. Emme ehtineet tänään purkaa niitä, joten huomenaamuna he saavat kertoa muille omista teksteistään. 

Mielestäni on tärkeää, että tämäntyyppiset tehtävät puretaan aina yhdessä. Silloin tehtävää ei ole tehty suoraan mappi Ö:hön, vaan sillä on oikeasti merkitystä. Samalla saa tietysti puhe- ja esiintymisharjoitusta suomeksi, kun kertoo koko ryhmälle tuotoksestaan. Näitä voi myös kerätä portfolioonsa.

Eilen purimme yhteisesti kirjan kuvasta tehdyt dialogit, joista tulikin taas hulvattoman hauskoja! :) Kotona tehdyt kirjoitustehtävät puretaan yleensä niin, että ne luetaan parille ennen kuin palautetaan opettajalle. Kokeissa tehtyjä hyviä kirjoitelmia näytän opiskelijoiden luvalla muille esimerkkeinä.

Tänä aamuna pidin pienen verbikokeen. Sen annoin opiskelijoille korjattavaksi, niin että jokainen korjasi vieruskaverinsa paperin. Samalla kun säästän omaa työtäni, he saavat nähdä, että muutkin tekevät virheitä. Ja korjatessaan itse oppivat paremmin kuin opettajan tekemiä korjauksia katsoessaan. Muuten en kokeissa testaa erikseen kielioppia, mutta joskus saatan yksittäisestä asiasta pitää tällaisen pienen kertauskokeen.

Lopuksi on pakko hehkuttaa, että en lakkaa ihastelemasta erään opiskelijani taitoa omaksua kieltä! Hän on lapsuudestaan kaksikielinen nuori mies, joka puhuu sujuvasti myös kolmatta kieltä. Joka päivä hän kysyy uskomattoman hyviä kysymyksiä, kerää näin itselleen kielitietoa - ja muuttaa sen hetkessä kielitaidoksi! Käyttää seuraavana päivänä suvereenisti näitä vastaoppimiaan sanoja ja fraaseja toisessa yhteydessä. VAU!