Stressiä ja toimintaa

Viime yönä tuli vähän valvottua. Säikähdin unissani, että tyttäreni putoaa sängystä ja tarrasin häneen kaksin käsin. Heräsin, ja tajusin tarranneeni mieheni käsivarteen. Tyttö nukkui omassa huoneessaan... Sitten aloinkin miettiä työasioita enkä saanut pariin tuntiin unta. 

Stressaavaa tämä alkeiskurssin aloitus! Lähinnä minua huolestutti se, kun en ollut saanut ryhmääni täyteen peruutusten takia ja mietin, miten myöhemmin aloittaneet pärjäävät. Kun opiskellaan viisi tuntia päivässä, on kolmenkin päivän jälkeen vaikea päästä kärryille, varsinkin jos on täysin kielitaidoton. Useimmathan omaksuvat kieltä ympäristöstään jonkin verran ilman kurssiakin, mutta jos on tullut vasta maahan, ei välttämättä ymmärrä vielä yhtään mitään. Ja toiset jo puhua pälpättävät! (Tai siltä se ainakin kuulostaa...)

Alkeiskurssilla opettaminen on ihan fyysisesti raskasta hommaa. Koko ajan pitää olla skarppina, keskittyä täysillä. Opiskelijat tarvitsevat paljon enemmän ohjausta kuin pidemmälle ehtineet, jotka ovat itseohjautuvampia. Olen ollut joka päivän jälkeen fyysisesti ihan poikki.

Tänään olikin tosi toiminnallinen päivä. Eilen selailin loputonta ideoiden lähdettä, PS-Kustannuksen Ryhmä toimimaan! -kirjaa ja käytin tänään kahta siitä löytämääni harjoitusta. Molemmat liittyivät numeroihin. Ensimmäisen teimme aamujumppana. Jokainen heitti vuorollaan noppaa ja teki sitten jonkin liikkeen, jota kaikki toistivat niin monta kertaa kuin nopan silmäluku osoitti. Kyllä he keksivätkin hauskoja muuveja - ja meillä oli hauskaa! Viimeinen liike oli pahin. Numeroksi tuli kuusi ja meidän piti pyöriä ympäri. Kuuden kierroksen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä... Oikein onnistunut taukojumppa millä tahansa kurssilla!

Tuo kirja onkin siitä mainio, että se sopii mille ikätasolle ja mille alalle tahansa. Jokainen opettaja löytää sieltä varmasti omaan ryhmäänsä sopivia toiminnallisia menetelmiä, joilla voi piristää opetusta, käyttää draamaa, aktivoida, ryhmäyttää jne. Aina kun minulla on aikaa, avaan kirjan ja etsin sopivia aktiviteetteja. Ja niitä riittää! Rinnakkaisteos on Ryhmä liikkumaan!, joka sopii myös kaikille kouluasteille ja -aloille. Useimmat ideoista eivät vaadi erityisiä valmisteluja vaan ovat heti sovellettavissa. Suosittelen lämpimästi. 

Toinen tuosta kirjasta nappaamani idea oli sydänparit. Tarkoituksena on etsiä uusi pari. Tein Wordilla sydämiä, joiden sisään kirjoitin kaksi numeroa, joiden summa oli 20. Sitten laminoin ne ja leikkasin kahtia. Jokainen opiskelija sai yhden puolikkaan ja toisen puolikkaan haltija oli tietysti hänen uusi parinsa. 

Suggestopediassa paria vaihdetaan alvariinsa ja itsekin olen varsinkin kurssin alussa vaihdellut pareja lähes päivittäin. Näin opiskelijat tutustuvat muihinkin kuin siihen, jonka viereen sattuvat ensimmäisenä päivänä istumaan. Meillä kaikillahan on taipumus palata aina samalle paikalle, jonka olemme ensimmäisellä kerralla valinneet. Joskus parinvaihdon voi tehdä yksinkertaisesti järjestämällä nimilaput eri paikoille, mutta usein käytän erilaisia toiminnallisia menetelmiä, joista samalla voi oppia jotain.

Näiden lisäksi luokan keskellä tehtiin tänään mm. musiikkikävely. Laitoin musiikin soimaan ja kun pysäytin sen, opiskelijan piti sanoa kohdalle osuneelle kaverilleen jokin fraasi, johon tämä vastasi asiaankuuluvasti. Sekin tuntui olevan hauskaa. Annoin opiskelijoille myös roolikortit ja he kyselivät toisiltaan perustietoja.

Kuten jo mainitsin, suggestopediassa tehdään oppiminen mahdollisimman helpoksi. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun laitan opiskelijat kyselemään toisiltaan jotakin, heijastan harjoituksessa käytettävät kysymykset valkokankaalle. Jos ei muista, miten kysymys tai vastaus meni, voi tukeutua esimerkkeihin. (Ei siis nolaa itseään, jos ei muista.) Se tarkoittaa myös sitä, että uuden asian harjoittelussa edetään helpommasta harjoituksesta vaikeampaan, analyyttisestä synteettiseen. Eli ensin harjoitellaan jotain pientä osataitoa ja kun niitä on harjoiteltu riittävän monella erilaisella tavalla, edetään laajempaan, vapaaseen tuottamiseen. Ensimmäiset harjoitukset ovat tiukan strukturoituja: niihin on olemassa vain yksi oikea vastaus, joka on helposti saatavilla (esim. pariharjoituksessa parilla) ja vasta kun ollaan saatu vähän varmuutta, voidaan edellyttää omaa laajempien kokonaisuuksien tuottamista. Kuten mainosjulisteen laatimista, radiohaastattelua tai mitä ikinä keksitäänkään. Koskaan ei teetetä samanlaista harjoitusta kahta kertaa; silloinhan opiskelija kokisi, ettei hän ole oppinut sitä mitä piti. Täytyy keksiä erilaisia tapoja harjoitella samaa asiaa. Onneksi ideoita ja materiaaleja löytyy nykyään jo tosi paljon! Ei todellakaan tarvitse itse keksiä kaikkea.

Kielioppiakin toki opiskelimme. Verbin negatiivista taivutusta ja ko-kysymystä eilisten m-kysymysten lisäksi. Yritän keskittyä luokassa mahdollisimman paljon suulliseen harjoitteluun, mutta kun uutta kielioppiasiaa harjoitellaan kirjallisesti, laitan yleensä taustalle soimaan jotain musiikkia, joka auttaa keskittymisessä ja keventää tunnelmaa. Youtubesta löytyy mielin määrin tähän tarkoitukseen sopivaa musiikkia esim. hakusanoilla "music without words" tai " concentration music". Käytän myös omia CD-levyjäni, esim. panhuilumusiikkia. Tiedän, että kaikki eivät näitä rakasta, mutta koskaanhan ei voi kaikkia miellyttää. Kun tehdään kirjoitustehtäviä, kysyn usein opiskelijoilta, haluavatko he musiikkia. Useimmiten haluavat.

Viikon lopuksi teetin opiskelijoilla itsearvioinnin. He saivat lomakkeen, johon piti rastittaa, mitä osaan jo ja mitä pitää vielä harjoitella. Siinä oli esimerkiksi seuraavanlaisia taitoja: 

Osaan 
- sanoa aakkoset
- sanoa  numerot
- kertoa, kuka olen
- kertoa, minkämaalainen olen
- kertoa, mitä kieltä puhun
- kysyä parilta nämä asiat
jne.

Aika monta taitoa saavutetaan jo ensimmäisen viikon aikana! Jos johonkin kohtaan rastittaa "Tarvitsen harjoitusta", tietää, että sitä pitää viikonloppuna kotona harjoitella. Näin pyrin saamaan opiskelijat alusta asti itse vastuuseen omasta oppimisestaan.