Hitsut ja persut

Influenssakausi aiheutti muutoksia minunkin arkeeni, vaikka itse olen ottanut rokotuksen eikä pöpö ole ainakaan toistaiseksi saanut minua kynsiinsä. Jouduin kuitenkin yhtenä päivänä opettamaan kahta ryhmää. Päivä sujui yllättävän vaivattomasti, kun olin sattumoisin varannut omalle ryhmälleni atk-luokan. 

Lomaviikkoni aikana opiskelijat olivat tehneet atk-luokassa esitelmät luontoaiheista. Jokainen valitsi yhden eläimen tai kasvin, josta sai etsiä tietoa mm. Selkouutisten sivuilta ja laati siitä pienen Power Point -esityksen. Näin he tutustuivat omatoimisesti seuraavana ohjelmassa olevaan luontoteemaan.

Niinpä tuona aamuna, kun minulla oli kaksi ryhmää, ajattelin päästä itse helpolla ja laitoin opiskelijani pitämään esityksensä molemmille ryhmille. Se lisäsi tietysti hieman heidän jännitystään, joskaan sitä ei esityksistä juuri huomannut. Suurin osa on korkeasti koulutettuja ja tottuneita esiintymään omalla kielellään. Suomen kielelläkin on jo ehditty pitää pari esitystä omalle ryhmälle, joten sekään ei ollut ihan uutta. 

Esitykset olivat loistavia! Toki suurin osa oli kopioinut tekstit suoraan suomenkielisiltä sivuilta, mutta kieli oli sellaista, että jokainen ymmärsi sen. Lisäksi esityksissä oli kiva kuvitus ja jokainen osasi täydentää dioja myös omin sanoin, niin että esitykset olivat konkreettisia ja mielenkiintoisia. Varmasti kaikki saivat uutta tietoa karhusta, kyystä, ahvenesta ja muista Suomessa elävistä eläimistä ja jopa ratsastusterapiasta, josta yhdellä opiskelijalla oli omakohtaista kokemusta yliopisto-opinnoistaan. Olin niin ylpeä ryhmästäni!

Loppupäiväksi laitoin omalle ryhmälleni Supisuomea-videon pyörimään ja annoin ohjeet, millä sivustoilla he voivat harjoitella viime aikoina opiskeltua terveysteemaa. He ovat niin itseohjautuvia, että pärjäsivät vallan hyvin keskenään loppupäivän. 

Itse saatoin siis keskittyä toisen, hitaasti etenevän ryhmän (hitsu) opettamiseen. Heiltä samanlainen itseohjautuvuus puuttuu, joten he tarvitsivat minua enemmän. Perehdyimme samoihin työpaikkailmoituksiin, joita olin oman ryhmäni kanssa lukenut muutamaa viikkoa aikaisemmin. 

Mutta voi ihmettä! Oman perusnopeudella etenevän (persu) ryhmäni kanssa käytimme ensimmäiseen tekstilajitehtävään ehkä 30-45 minuuttia, mutta toisen ryhmän kanssa siihen meni pari tuntia. Tiesinhän minä, että hidas ryhmä on hitaampi, mutta olin kieltämättä yllättynyt ryhmien erilaisuudesta. 

Oma ryhmäni on paitsi omatoiminen, myös päättelykykyinen. Jos he eivät ymmärrä jotain, he etsivät ensin itse ratkaisua ja kysyvät vasta sitten opettajalta. Joskus se on tietysti ärsyttävääkin, kun he näpyttelevät puhelimiensa (meni muuten hetki, ennen kuin keksin tämän sanan oikean muodon, meinasin sanoa puhelimentensa ;)) käännössovelluksia. Ne ovat toki hyvä apuväline, mutta joskus olisi hyödyllisempää katsoa, kun opettaja yrittää juuri samaan aikaan selittää sanaa paitsi sanallisesti, myös piirtämällä, elehtimällä ja kuvilla.

No joo, eksyin sivupolulle. Omat opiskelijani käyttävät apuna paitsi sanakirjojaan, myös vieruskaveriaan. He myös pyrkivät ymmärtämään sanoja kontekstin avulla eli lukemalla koko lauseen yksittäisten sanojen sijaan. Tällaisia oppimisstrategioita käyttävät aktiivisesti etenkin useampia kieliä osaavat ja pyrin niitä myös opettamaan alusta lähtien. Kaikki eivät osaa ottaa niitä käyttöön, mutta perusnopeudella etenevässä ryhmässä melkein kaikki ovat kuitenkin itse aktiivisia ongelmien selvittämisessä.

Mutta kun hitaan ryhmän opiskelija ei ymmärrä, hän jää istumaan ja tuijottamaan eteensä. Jämähtää siihen paikkaan eikä pääse eteenpäin. Odottaa, että opettaja tulee kohdalle ja huomaa, että hän ei ymmärrä, ja kertoo, mikä on oikea vastaus. Pienintäkään häivähdystä mistään päättelyntapaisesta en useimpien kohdalla havainnut...

Saan itse loppukeväästä hitaasti etenevän ryhmän. Pelottaa. Miten osaan asennoitua tähän passiivisuuteen ja opiskelutaitojen puuttumiseen? Miten saan heidät oppimaan niitä? Ehkä siihen tottuu, kun opettaa ryhmää alusta alkaen... 

Ihmisinähän näiden ryhmien opiskelijat ovat aivan ihania, herttaisia ja sydämellisiä. Äärettömän kiitollisia kaikesta. Sikäli heitä on kiitollista opettaa, mutta jotenkin myös turhauttavaa, kun tulokset ovat auttamatta heikompia kuin perusryhmillä.

Ehkä minullekin tekee hyvää vaihtaa välillä raidetta. Saan toden teolla kohdata uusia haasteita, kun ryhmä ei ole puolillaan niitä nopeita opiskelijoita, jotka oppivat opettajasta huolimatta. Kun opettaa vuodesta toiseen tällaisia ryhmiä, on helppoa kuvitella olevansa hyväkin opettaja. ;)

Muina päivinä jatkoimme vielä terveysteeman opiskelua. 

Perjantaina meillä olikin tiimipäivä, jossa saimme mm. koulutusta ryhmäyttämiseen. Hauskaa ja hyödyllistä! Sain taas uusia vinkkejä toiminnallisiin harjoituksiin.