keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Maailman paras työ?

Työn ilo on ollut viime aikoina hieman kadoksissa. Olen ollut siitä kummissani, olenhan aina rakastanut työtäni. Hauskempaa työtä en ole osannut kuvitellakaan (lukuunottamatta suklaan koemaistajaa tai sänkyjen koenukkujaa).

Opiskelijatkin ovat huomanneet iloni katoamisen. Muutaman kerran ovat eri opiskelijat sanoneet: "Opettaja, hymyile!". Tässä yhteydessä täytyy kertoa, että normaalisti hymyilen töissä melkein koko ajan, koska se on aina (ollut) kerta kaikkiaan niin kivaa!

Eilen koin taas yhden totuuden hetken, kun uuden ryhmän kanssa tuli eteen verbi herätä. Eräs puhelias opiskelija alkoi siitä muodostaa lausetta jotenkin tähän tapaan: "Aamulla opettaja herää ja ajattelee, että ei halua lähteä töihin." Siis APUA! Näytänkö todella niin kyllästyneeltä työhöni?

Kieltämättä uusi ryhmä ei ole vielä kovin monta kertaa päässyt todistamaan sitä iloa ja rakkautta, jota työssäni yleensä koen. Harmillista, mutta pikku hiljaa, päivä ja hetki kerrallaan ilo alkaa taas kuplia. Olen varma, että pian nautin heidänkin opettamisestaan yhtä paljon kuin kaikkien aikaisempienkin ryhmien. Jokainen päivä on edellistä iloisempi.

Alan löytää iloa myös siitä, kun keksin uusia keinoja, miten saan eri tavalla oppivat oppimaan. Eilen sattui niin ikävästi (luulin!), että heti aamulla luokan dokumenttikamerasta poksahti lamppu. Ei auttanut muu kuin selviytyä ilman. He olivat juuri saaneet kotitehtäväksi pitkän listan verbejä taivutettavaksi. Minun piti siis kirjoittaa ne kaikkine muotoineen valkotaululle. 

Kirjoitellessani verbejä taululle huomasin, että ryhmähän on hiljaa ja kuuntelee. HEUREKA! Heilumiseni siellä edessä sai heidät seuraamaan opetusta huomattavasti tarkemmin kuin yleensä, kun istun opettajanpöydän takana dokumenttikameran ääressä. Jos ei halua selkävaivoja, siinä on melkeinpä pakko istua. Olen monesti miettinytkin, että urani alkuaikoina, kun dokumenttikameroita ei vielä ollut, seisoin koko opetuspäivän. Nyt tulee istuttua paljon enemmän.

Kollegani kertoikin lukeneensa jostain tutkimuksesta, että ihmishahmo kiinnittää kuulijan huomion. Tämän totesin itse käytännössä. Aion siis jatkossa käyttää taulua enemmän ja erityisesti silloin, kun haluan opiskelijoiden keskittyvän kuuntelemaan. Olikin lopulta onnekas sattuma, se lampun poksahtaminen!

Koska en ole viime aikoina ehtinyt juurikaan jutella vanhojen opiskelijoiden kanssa henkilökohtaisesti, lähetin jokaiselle sähköpostia, jossa kysyin kuulumisia. Vastaukset olivat kivoja ja niistä sain itselleni paljon energiaa. 

Tässä piristävimpiä paloja palautteesta, jota samalla heiltä sain:

"Se kurssi on minulla   iso lahja. Tavatan uusia ystäviä ja ystävällinen oppetajia
Sain erittäin hyvää kielitaitoa. Siitä paljon kiitoksija sinulle. Minusta sinä olet  loistava opettaja."
"P.S. Sä oot tosi parras seomen kielen opettaja!!!"
"Luulen minun suomen kieli on paranemassa kiitos teille, minulla on vain tarvitse puhu  ihmisten kanssa plus olen aina ajatelle että sinä huutaa minua :PUHUU SUOMEA!! :D
kiitos kaikesta"
"Monta suomalaiset ovat yllättynyt että minä puhun suomea! Minä aina sanon että minulla oli tosi hyvää opettaja"
"Teille Olet Ihana Oppetaja!!!"
Tässäpä tämän työn yksi ihana puoli. Kiitos lämmittää aina, joskin toki kaikkein eniten se, kun tunneilla näkyy oivaltamisen ilo ja kaikilla on hauskaa. Ja tietysti, kun työn tulokset näkyvät, kuten viime viikolla pitämissäni moduulitesteissä. Olin tyytyväinen siihen, miten hyvin opiskelijoiden kielitaito on kehittynyt.
Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! :)

3 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä niin totta. Kaikenlaisten pöytien ja varsinkin tietoteknisten laitteiden takana istuminen aiheuttaa niin helposti sen, että opiskelijat tylsistyvät ja heidän huomiokykynsä heikkenee. Varsinkin hitaissa ryhmissä, mutta kyllähän se pitää paikkansa ihan kaikenlaisissa opetustilanteissa. Valkotaulu ja tussilla kirjoittaminen pitää ihmiset paremmin vireessä. Myös opettajan. Valitettavasti tätä ei tänä nykyisenä hienoa tekniikkaa arvostavana aikana osata ottaa huomioon luokkajärjestelyissä.

    VastaaPoista
  2. Vitsi miten ihania palautteita! Kyllä noilla varmasti saa ihan uutta virtaa ♥

    Tsemppiä uuden ryhmäsi kanssa, kyllä se ilo sieltä taas pulpahtelee =)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Terhi, paljonhan me pyöritään ihan kaikki siinä luokan keskelläkin sitten, kun tehdään puhumisharjoituksia. Ja jos en tarvitse mitään apuvälineitä, menen itse ihan siihen "estradille" opettajan pöydän eteen, silloin ihmiset keskittyvät paremmin.

    VastaaPoista