Retkeilyä

Teimme tänään jo toisen ekskursion tällä viikolla. Tiistain Ikean-vierailulla en ollut itse mukana, mutta tänään vierailimme Laurea-ammattikorkeakoululla hyvinvointipäivässä, jonka hoitoalan opiskelijat järjestivät varta vasten maahanmuuttajaryhmille.

Koululla oli yksitoista erilaista pistettä, joissa keskityttiin terveyden eri alueisiin: sydänterveys, diabetes, uni, seksuaaliterveys, ylipaino, tupakointi, alkoholi, ensiapu, liikunta, ravitsemus ja hyvä mieli. Pisteissä oli tietenkin tietoa näistä asioista, erilaisia oppaita, näytteitä ja materiaalia, mutta jokaisella ständillä oli myös toiminnallisia juttuja, joita opiskelijani pääsivät kokeilemaan. Oli ylipainopukua, PEF-puhallusta, tasapainoilua, jumppaa, rentoutusta, maalausta, kännilasit, erilaisia mittauksia jne. Opiskelijat kiersivät pisteitä pienissä ryhmissä ja saivat ohjausta hoitoalan opiskelijoilta. Seurailin itse vierestä ja pääsin osalliseksi myös. Lopuksi menimme ohjattuun liikuntahetkeen, joka sai veren kiertämään ja jäsenet vetreiksi. Pääsimme myös maistelemaan mm. suomalaisia marjoja ja japanilaisia makupaloja sekä vihreää teetä. Herkullista! 

Jännitin etukäteen, miten omat opiskelijani pärjäävät pienellä kielitaidollaan ja miten hoitoalan opiskelijat pystyvät ottamaan sen huomioon. Pelkoni osoittautui turhaksi ja päivä onnistui yli odotusten. Hoitoalan opiskelijat suorittivat opintoihinsa kuuluvat monikulttuurisuusopinnot ja pääsivät käytännössä puhumaan maahanmuuttajien kanssa. He saivat kokeilla, miten onnistuu sellaisten asiakkaiden ohjaaminen, jotka eivät ymmärrä ihan tavallista puhekieltä. Sehän on todellisuutta työelämässä, töissäkin heidän pitää pärjätä erilaisista taustoista tulevien kanssa, oli yhteistä kieltä tai ei. Toki välillä turvauduttiin englantiin, mutta niinhän se oikeastikin menee. Tulkkejakin tietysti käytetään, mutta ei heitä ihan joka tilanteeseen saada. 

Tämä onkin tärkeä oivallus oikeastaan kaikille suomalaisille. Ei kannata odottaa, että kaikki maahanmuuttajat oppivat puhumaan täydellistä suomea ja sitten tulemme heidän kanssaan ongelmitta toimeen. Me voimme itse tulla puolitiehen vastaan puhumalla heidän kanssaan selkokieltä!

Uskon, että molemmat osapuolet saivat paljon hyödyllisiä kokemuksia. Vaikka opiskelijoideni tietomäärä olisi varmasti kasvanut enemmän, jos kielitaito olisi jo parempi, päivä herätti heidät kuitenkin ajattelemaan sitä, kuinka he huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan. 

Opiskelijani sanoivat, että päivä oli hauska ja hyödyllinen. Kannatti siis lähteä, vaikka vielä tällä viikolla meinasin perua koko jutun. Tällaisia päiviä pitäisi olla enemmänkin. 

Kiitos, Laurean opiskelijat ja opettajat!