Viimeisenä asiana Suomen mestari 1 -kirjasta opiskelimme tällä viikolla vielä sivulauseita. Teimme kirjan harjoitusten lisäksi muutamia muita harjoituksia, joissa piti laittaa lauseeseen oikean konjunktio tai jatkaa lausetta sopivalla sivulauseella. Joku kollega on tehnyt kivan lautapelin, jossa on paljon erilaisia päälauseita, joihin pitää keksiä sopiva sivulause. Esim. "Minulla ei ole enää puheaikaa, ..." tai "En mene tänään uimaan, ..."
Tänään pääsimme käsiksi uuteen kirjaan. Suomen mestari 2 alkaa matkateemalla ja imperfektillä, jotka päätin tälläkin kertaa käsitellä suggestopedisesti. Tosin valmistautuminen jäi yhtä heikoksi kuin aina ennenkin, tällä kertaa preludi oli melko heikoissa kantimissa. Preludissa on siis tarkoitus esitellä aihe ja opittavat asiat. Päätin kuitenkin opettaa ensin imperfektin ihan perinteisin menetelmin ja käydä vasta sitten varsinaisen aiheen kimppuun.
Kirjassa esitellään imperfekti aika kivasti postikortin muodossa. Kortissakin tietysti tulee jo matkateema esille, se kun on lähetetty etelänlomalta. Kortin tekstissä esiintyvät kaikki imperfektin erilaiset muodot. Ensin opiskelijat lukivat itse kortin ja katsoimme yhdessä uudet sanat, sen jälkeen teimme siitä kirjan kuunteluharjoituksen, johon piti täydentää verbimuodot. Kun tarkistimme tehtävää, kiinnitimme samalla huomion siihen, miten imperfektimuodot eroavat preesensmuodoista.
Näin tuli ensimmäinen havainto siitä, miten imperfekti toimii eri verbityypeissä. Kirjan kielioppiosuudesta katsoimme sitten tarkemmat säännöt, jotka on siinä esitetty harvinaisen selvästi ja yksinkertaisesti.
Tämän jälkeen teimme jonkun kollegan laatiman harjoituksen, jossa piti etsiä ensin tekstistä verbit ja järjestää ne taulukkoon verbityypin mukaan. Sitten luettiin saman tekstin versio, jossa samat verbit olivat imperfektissä ja laitettiin ne samanlaiseen taulukkoon. Tarkoituksena taas havainnollistaa, miten preesensistä saadaan tehtyä imperfekti.
Seuraavaksi teimme pariharjoituksen Hyvin menee 1 -kirjan opettajan oppaasta. Pareilla oli taulukko, joka heidän piti täydentää parin antamilla tiedoilla. Toinen kysyy esim. Mitä Kirsi teki eilen? ja toinen: Mitä Kirsi teki toissapäivänä? Tässä vaiheessa pitää siis vain kirjoittaa se, mitä kuulee. Lopuksi kysytään parilta, mitä sinä teit eilen, toissapäivänä jne. eli muutama lause pitää tuottaa jo itsekin.
Teimme myös pariharjoituksen, jossa kysyttiin, mitä teit eilen. Vastaus on annettu perusmuodossa, parilla on oikea vastaus. Esim. Käydä uimahallissa > Kävin uimahallissa.
Näin etenimme asiassa havainnoinnista itse tekemiseen pikku hiljaa. Tällä kertaa se onnistui niin hienosti, että opiskelijoista asia tuntui jopa aika helpolta. Hienoa!
Sitten lähestyimme matka-aihetta sanaston näkökulmasta. Katsoimme kuvasanakirjasta rantasanastoa, minkä jälkeen opiskelijat kertoivat toisilleen kuvasta, jossa on paljon ihmisiä rannalla. Tämä kuva on materiaalista, jossa on paljon erilaisia kuvia vaaratilanteista. Niissä tulee paljon käytännönläheistä sanastoa.
Muuta emme sitten ehtineetkään tehdä, kun tuli konserttien aika. Olin taas harjoitellut konserttiluentaa luvattoman vähän, joten aktiivikonsertti ei mennyt ihan niin hyvin kuin toivoin. Aktiivikonsertissa opettaja lukee tekstin seisaallaan musiikkia myötäillen, ei siis normaalilla intonaatiolla. Tässä vaiheessa käytetään aivoja aktivoivaa musiikkia romanttiselta ja klassiselta aikakaudelta, esimerkiksi Mozartia tai Beethovenia. Koen edelleen hieman hankalaksi niinkin alkeellisen asian kuin äänenvoimakkuuden säädön. Joitakin opiskelijoita näytti häiritsevän se, että musiikki taisi välillä peittää ääneni. Luentaa pitäisi siis harjoitella myös luokassa etukäteen eikä pelkästään kuulokkeet päässä, kuten tällä kertaa tein. Aktiivikonsertin aikana opiskelijat seuraavat tekstiä omasta kirjastaan ja tekevät siihen merkintöjä. Luennan jälkeen he voivat kysyä epäselvistä kohdista opettajalta.
Tänään meillä ei jäänyt paljonkaan aikaa tekstin käsittelemiseen, toki opiskelijat kyselivät sanoja. Puhdasoppisessa suggestopediassa tekstit ovat valtavan pitkiä dialogeja ja ne on käännetty opiskelijan omalle äidinkielelle. Hän voi siis seurata tekstiä samalla vieraalla ja omalla kielellään eikä hänen tarvitse ponnistella ymmärtääkseen sen. Näin pyritään tekemään oppiminen mahdollisimman helpoksi. Yhdessä tekstissä tulee jopa 200 uutta sanaa, joten omaksumista riittää. Kun ryhmän opiskelijoilla on 8-14 erilaista äidinkieltä eivätkä kaikki osaa englantia, minun on mahdotonta kääntää tekstiä heidän kaikkien kielilleen. Siksipä olen yleensä tehnyt vain sanalistan, jossa selitän joko suomeksi uusia sanoja tai etsin Googlen kääntäjästä vastineet sellaisilla kielillä, että kaikki ymmärtävät. Kääntäjään liittyy tietysti aikamoiset riskit, joten sekään ei ongelmaa ratkaise. Tällä kertaa en tehnyt tätäkään vähää vaan sanoin, että tutustuvat kotona vielä sanoihin tarkemmin. Arkirealismi törmää ihanteisiin...
Olisi tietysti hienoa päästä opettamaan joskus ihan puhtaastikin, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Suomessa toimii kyllä yksityinen kielikoulu Onnenkieli, jossa pidetään kotoutumiskoulutuksia suggestopedisesti. Se olisi unelmatyöpaikkani, mutta valitettavasti se sijaitsee Tampereella. Onnenkielen metodeilla on päästy hienoihin tuloksiin ja se onkin palkittu useaan otteeseen. Siellä on vuosien työllä kehitetty hyvä oppimateriaali ja hiottu metodia niin, että se todella toimii. Oppimisen tukena käytetään paljon eleitä, esimerkiksi peruskielioppitermeille on omat eleensä, jotka auttavat muistamaan ne. Myös sanastoa harjoitellaan eleiden avulla. Tässä oma suggestopediani on aivan lapsenkengissä. Olisi vielä niin paljon opittavaa! Mutta se aika, mistä sitä vain saisi lisää... ;)
Suggestopedisen opetuskokonaisuuden suunnittelu vaatii vielä enemmän aikaa kuin tavallisten tuntien valmistelu, koska yksi sykli (teeman käsittely alusta loppuun) on prosessi, jossa luodaan ikään kuin illuusio aidoista tilanteista. Luodaan kehyskertomus, jonka mukana tapahtumat etenevät. Opiskelijoilla ja opettajalla on rooli, jossa he toteuttavat erilaisia toimintoja. Ei ole enää luokkaa, opettajaa ja opiskelijoita. Kaikki, mitä opiskellaan, linkittyy jotenkin kehyskertomukseen. Kun ensi viikolla jatkan syklin toteuttamista, kuvaan tätä prosessia yksityiskohtaisesti.
Tänään lopetimme päivän passiivikonserttiin, jossa opiskelijat laittavat kirjat ja paperit pois, sulkevat silmänsä ja istuvat rentoutuneina tuoleillaan. Huone hämärretään, opettajakin istuu alas ja lukee saman tekstin uudestaan rentouttavan musiikin soidessa. Tällä kertaa etsin ihan vain Youtubesta rentouttavaa pianomusiikkia, joka auttaa keskittymisessä. Passiivikonsertin aikana opiskelija voi joko kuunnella musiikkia tai tekstiä tai antautua täydelliseen rentoutumiseen. On ihanaa päättää opiskelupäivä tällaiseen rentouttavaan hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti