tiistai 17. syyskuuta 2013

Säntäilyä ja pelailua

Joskus opettajan arki on yllättävän sirpaleista. On kokousta, koulutusta, testipäivää jos jonkinmoista. Säännöllinen arki ryhmän kanssa on haave vain. Opetuspäiviin valmistautuminen jää, kun pitää rientää pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Arkipäivää varmasti monilla muillakin aloilla! 

Nyt on vähän ollut sellainen meininki. Koulutuksen alun pyrin aina rauhoittamaan niin, että saan olla ryhmän kanssa mahdollisimman paljon, mutta nyt kun on jo muutama viikko mennyt, on tullut kaikenlaista muutakin. 

On mahdotonta kehittää nyt opetusta, kun ei ehdi käyttää yhtään aikaa valmistautumiseen. Yleensä valmistaudun seuraavaan päivään iltapäivällä opetuspäivän päätteeksi. Tilanteesta riippuen saatan keksiä jonkin uuden harjoituksen tai kehittää jotain vanhaa eteenpäin. 

Tai sitten koko iltapäivä menee sähköpostin ja kaikenlaisten juoksevien asioiden hoitamiseen ja viimeisen vartin aikana katson kiireellä, mitä seuraavana päivänä tehtäisiin. Ja sitten seuraavan päivän tauot käytän kopioimiseen ja sen miettimiseen, mitä seuraavaksi tehdään.

Parasta on tietenkin, kun ehtii kehittää jotain aivan uutta. Nyt ollaan menty jo luvattoman monta päivää viimevuotisilla suunnitelmilla. Niissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta olisi kivempaa ehtiä keksiä sinne väliin jotain uutta. En ole esimerkiksi vaihtanut pareja yli viikkoon ja tänään eräs opiskelija jo kysyikin, milloin vaihdamme taas pareja. Lupasin huomenna järjestää nimilaput uusiksi, jos ei muuta konstia tule heti mieleen. Johonkin vaiheeseen kurssia olen kehittänyt monia parinvaihtoleikkejä, mutta nyt niitä ei ole tullut tehtyä. 

Astevaihtelun opettamisen ajankohdasta on varmasti monta mielipidettä, mutta itse olen kokenut hyväksi sen, että Suomen mestari 1 -kirjassa se tulee jo varhaisessa vaiheessa. Sitä olemmekin opiskelleet nyt ahkerasti. Kirjan tehtävien, parin oman monisteen ja muutaman itse kehitetyn pelin avulla se alkaa olla opiskelijoille jo tuttu asia. Olen myös laittanut luokan seinälle esimerkit sekä nominien että verbien astevaihtelusta. Sieltä saa sitten tarvittaessa luntata.

Lautapelejä olen tehnyt lähinnä opetusharjoittelussa saamilleni pelipohjille. Niitähän voi soveltaa mihin tahansa aiheeseen. Kielioppia harjoittelemme yleensä niin, että kirjoitan verbejä tai nomineja värilliselle pelilaudalle. Opiskelijan pitää tehdä lause, jossa käyttää sanaa tietyssä muodossa: eri persoonissa, positiivisena, negatiivisena, kysymyksessä, eri aikamuodoissa jne. Oikeat vastaukset kopioin valkoiselle paperille, joten pari voi aina tarkistaa, menikö oikein. 

Ruutuihin voi tietysti kirjoittaa myös kysymyksiä, esim. vuodenajoista, kuukausista ja päivämääristä tyyliin Milloin voi hiihtää? tai Milloin on opettajan syntymäpäivä? (Ja sitten vain odotellaan niitä kukkasia... ;)) 

Vaikka en muuten mikään askartelija olekaan, tykkään tehdä myös kaikenlaisia lappupelejä, kuten dominoja tai ryhmittelykortteja. Näin voidaan opiskella myös taktiilista ja kinesteettistä tapaa käyttäen. Oma lukunsa ovat tietysti muut toiminnalliset pelit ja leikit, niistä kerron lisää koulutuksen edetessä.

Hauskimpia ovat pelit, joissa opiskelijan pitää tehdä jotain. Esimerkiksi postpositioita tai ruumiinosia voi harjoitella toiminnallisesti: Mene verhon taakse, Laita peukalo nenänpäähän jne. Vain opettajan mielikuvitus on rajana. 

Opiskelijat voi laittaa tekemään pelin myös itse. Niistä vasta hauskoja tuleekin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti